perjantai 14. elokuuta 2015

kokoni...

Suopursun tuoksut tuoksuvat,
karpalot punoittavat,
muutama lakkapääkin,
kauempana mustikat maukkaimmillaan,
puolukkakankaat kangasvuokon kotomailla
valtoimenaan lainehtivat.
  Metsälampeen peilautuu sinitaivas,
reunansa ikimännyt,
koivujen komiat rungot,
heiluvat latvansa,
kuusen heiluvat oksat varjon lammen
pintaan kuvastaa,
kuten minun kuvanikin.
  Olen isohko ihminen,
mut
nyt tunnen
kokoni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

lokakuu,,,

lokakuu, eikä yhtään kevään kukkasta suven heiluvaista, vaan ainoastaan syksyn jättämiä hetkiä, tummuvia iltoja,innottomia retkiä