lauantai 15. elokuuta 2015

kotipiha...

Kotipihan vinttikaivo,
maalaamattomat rakennukset,
kanat pihapiirissä,
hevonen niityltä heinäkuormaa vetää,
pappani ohjaksissa,
istun kuorman päällä,
lapsuuteni elämää.
  Kaikki tuo kraanaveteen vaihtunut,
ajan kuorma-autoa,
pappani huilaa,
enkä minäkään entisessä
vedossani.

Asun petonisessa kennostossa,
värjätty imelästi,
kanatkin sullottu ahtaisiin
häkkeihin,
munivat
luonnottomasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...