Sanoit rakastavasi,
en tunne sanojasi,
tunnen vain sinun nimesi
ovessamme,
näenkin sinut useimmin
ohimennen.
Elämämme on alusta saakka ollut satumaista,
ravintolassa kiihotuimme,
luoksesi asetuimme,
tutustuimme aamuun saakka,
siihen asti, kunnes miehesi
löysi avaimen reiän.
Luuvalona verhoihin piilouduin,
luikahin ovesta,
hengitin vasta kadun kulmassa.
Viikon kuluttua soittelit,
olit asuntoa vailla,
asetuit vuoteeseeni,
sanoit rakastavasi,
onnesta kuhertelin.
Erosimme sovussa,
sillä rakastithan sinä minua,
mutten hoksannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti