torstai 13. elokuuta 2015

naareskelin...

Supistelen suupieliäin,
viruivat naurustain,
räkäsesti naurattelin,
ihmiset ympäriltäin kaikkosivat,
eivät kovin hauskaa väkeä.

Nauroin ohikulkijoille,
kaiken menijöille,
tulijoille ja palaajille,
oli kiireisiä, oli vätysteliviä
askeltajia,
ol ajankulukseeen kuleksivia,
pari kerjäläistä,
yksi himoperse itseään tarjoili,
puliukot istuivat turvamiehinäin penkillä,
heistä olin hauska,
tarjosivat tenttujaan,
mut
mua moiset närästää,
otin vaan keppnan ja nauroin niin
räkäsesti kulkijoitten huviksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

aamuruuhkien jonoilija,,,

ihmisen tulisi enemmän innostua, hetkistään herätä ja hypätä hetkiin joissa voi soutaa tunteittensa merille, rantautua tyyniin hetkiin, rant...