neljä aikaa...

Muistelen kevättä,
kiiltäviä hankiaan,
pajunkissojen ilosilmiä,
kirkasta aurinkoa,
jolla hymy herkässä.
  Nyt kerään sieniä,
herkkuja metsämaitten,
marjoja maukkaimpia,
tuoksuja luonnon huoneen.
 Aattelen kesähelteitä,
juhannuksen yötöntä.
uintiretkiä metsälammen,
retkiä Päivänteen saariin,
onkireissuja Tarusjärven.
  Ruska kertoo luonnon asettuvan
talven viettoon,
kylelleen käypi,
minä suksillein riennän,
lumikolaa kuljettelen,
pilkillä nytkyttelen,
avannossa karaistun,
keväthangilla laskettelen,
pajunkissoja ihailen.
  Neljä elämän aikaa,
niissä rintani rientää,
niillä sieluni elää.