lauantai 15. elokuuta 2015

neljä aikaa...

Muistelen kevättä,
kiiltäviä hankiaan,
pajunkissojen ilosilmiä,
kirkasta aurinkoa,
jolla hymy herkässä.
  Nyt kerään sieniä,
herkkuja metsämaitten,
marjoja maukkaimpia,
tuoksuja luonnon huoneen.
 Aattelen kesähelteitä,
juhannuksen yötöntä.
uintiretkiä metsälammen,
retkiä Päivänteen saariin,
onkireissuja Tarusjärven.
  Ruska kertoo luonnon asettuvan
talven viettoon,
kylelleen käypi,
minä suksillein riennän,
lumikolaa kuljettelen,
pilkillä nytkyttelen,
avannossa karaistun,
keväthangilla laskettelen,
pajunkissoja ihailen.
  Neljä elämän aikaa,
niissä rintani rientää,
niillä sieluni elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...