lauantai 15. elokuuta 2015

notkoni...

Maailma on iso,
ääriään myöten,
elämäni on kokoiseni,
sieluain myöten.

En pidemmälle kaipaa,
notkossain elämäin haluan
asustaa,
sinitaivastani katsella,
ikihonkien huminaa kuunnella,
kissaani rapsutella.

Elämäni sykkii näkemälleni,
eloni tuntee kuulemani,
varpaani hymyilevät notkoni
kamaralla,
minun on niin hyvä,
elämässäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...