Päijänteen helmen siniaallot,
sinitaivaan suvessa liplattaa,
venettäni viehettää,
uistimiani uitattaa,
keskipäivän suloaikaan
Tehin selän.
Saarensa kauniin luonnon oman,
kansallispuisto kaunokainen,
sinivetinen pintansa sieluun
tyyneyden suo,
kirkkautensa mielen jaloimman,
rantansa luonnonsomat,
niitä ihaillen kalastellen,
unohtaen vieheeni komiat
saaliit.
Kirkonkellot kirkonmäen,
Padasjoen kuuluvat,
on aika laivarantaan kiirehtää,
sil
siellä
hääni Päijänteen helmen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti