lauantai 15. elokuuta 2015

Päijänteen helmi...

Päijänteen helmen siniaallot,
sinitaivaan suvessa liplattaa,
venettäni viehettää,
uistimiani uitattaa,
keskipäivän suloaikaan
Tehin selän.
  Saarensa kauniin luonnon oman,
kansallispuisto kaunokainen,
sinivetinen pintansa sieluun
tyyneyden suo,
kirkkautensa mielen jaloimman,
rantansa luonnonsomat,
niitä ihaillen kalastellen,
unohtaen vieheeni komiat
saaliit.
  Kirkonkellot kirkonmäen,
Padasjoen kuuluvat,
on aika laivarantaan kiirehtää,
sil
siellä
hääni Päijänteen helmen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...