perjantai 7. elokuuta 2015

perjantai...

perjantai-ilta,
työviikon viimeinen,
kodin rauhaisan sylissä ihanaisessa.
  olemme kahden,
koirakin ihmettelee,
sanoja emme eloomme tarvitse,
ne on aika sanoittanut.

viikonloppu,
aikaa elämälle,
sille omimmalle.

puutarhani, ostamattomattomat kukkaseni,
niiden alkuperä on jonkun puutarhasta,
sil
kukat kauneimmat,
puskat rehevimmät,
niiden syntymäkoti
toisen puutarhurin.

perjantai-ilta,
ihan sieluni syleilyssä,
katseeni suloissa,
kätteni suloiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...