rakastan...

rakastan elämää,
sillä kukkaset kedollakin kauniita,
juoksen hen`hättääni,
nälkäkin,
itken, surustani sinua
silmilläin pyyhin.

tiedän, että yksinäisyyteni
yksiöni verhoaa,
olen kohtalon
kova kohtalo,
en sitä itke,
vain sitä, etten
sinulle ole enempää.