rasismi...

Olen kantasuomalainen,
olen sukuni savonsydämestä,
yli aikojen kirjattujen,
olen kärsinyt
rasismista,
köyhyyteni vuoksi,
olen kärsinyt suvaitsemattomuudesta,
olen niiden varjossa
lapsuuteni viettänyt,
kouluni kärsinyt.

Perheeni oli köyhä,
tukien varassa elimme,
yksinhuoltaja äitini
uurasti elämämme eteen
elämänsä.

Vauraat ihmiset katsoivat meidän
syövän leipäänsä,
ylenkatsoivat elämäämme.

Rasismi kohdistui silloin
meidänlaisiin varattomiin
ihmisiin,
nyt
siirtolaisiin,
 tunnen heidän tuskansa.

Äitini kasvatti meistä pelon pelottomia,
opetti olemaan ahkeria,
käymään koulunsa,
olemalla hieman tehokkaampia, kun
suvaitsemattomat ihmiset.

En tunne alemmuutta, en lapsenakaan,
suvaitsemattomuus lisäsi halua kasvaa
ihmiseksi,
joka suvaitsee, elää itsensä kautta,
ei käytä tähänkään tarkoitukseen
toisia.

Rasistinen ihminen kärsii
enemmän, kun kohteensa,
sillä häneltä puuttu
ihmisen hyvyys.