Kuljen vasten kuunsiltaa,
illan jumalaiseen,
rakkautemme siltaa kuun valo
heijastaa,
kuljen yksinäin taipalettamme,
auringonlaskun siltamme, joka kuutomoiseksi taipui,
kuten onnemmekin.
Unelmat sillalla elon tuuliin tuulettui,
kestävää ei ollutkaan,
sitä emme silloin aavistaneet,
mut
siltamme tietää kohtalomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti