sunnuntai 9. elokuuta 2015

uinuttaa...

Ilta kuiskaa hämäryyttään,
vedän verhot,
ettei kotoni näkyisi illan
hämyssä.

Syöppöttelen iltapalaa,
jääkaapin ainioita,
maukkaita
porkkanoita,
oman kasvimaani kasvamia.

Herkitstyn unimailleni,
tyynyni mukavasti
uinuttaa,
peittoni lämmittää,
tunnen, etten ole mitään vailla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

mikään ei ole ikuisuutta,,,

mikään ei ole ikuisuutta,ei sekään, sillä uudet keväät silmuttavat uusien alkuja,heitä jotka aikansa ovat ja sitten vilkuttavat,kunnes jälle...