sunnuntai 9. elokuuta 2015

uinuttaa...

Ilta kuiskaa hämäryyttään,
vedän verhot,
ettei kotoni näkyisi illan
hämyssä.

Syöppöttelen iltapalaa,
jääkaapin ainioita,
maukkaita
porkkanoita,
oman kasvimaani kasvamia.

Herkitstyn unimailleni,
tyynyni mukavasti
uinuttaa,
peittoni lämmittää,
tunnen, etten ole mitään vailla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...