sunnuntai 9. elokuuta 2015

uinuttaa...

Ilta kuiskaa hämäryyttään,
vedän verhot,
ettei kotoni näkyisi illan
hämyssä.

Syöppöttelen iltapalaa,
jääkaapin ainioita,
maukkaita
porkkanoita,
oman kasvimaani kasvamia.

Herkitstyn unimailleni,
tyynyni mukavasti
uinuttaa,
peittoni lämmittää,
tunnen, etten ole mitään vailla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä riennä aikas ohi,,

älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...