torstai 6. elokuuta 2015

uskovainen...

Olen uskovainen ihminen,
pohjimiltain,
mutta välillä perkeleet ilokannoilla soivat,
työt hoituvat,
päivät kuluvat,
iltasella pyytelen armoltani anteeksi.
  Rukoilen ennen maaten panoa,
sil mieleni unimaihin rantautuu,
tuntuu, kuinka minutkin joku
hyväksyy.
  Uskovainen, en ammatiltain,
riettaan irrottelija,
ihan vaan
ihmispoloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

taaksepäin käveleminen,,,

taaksepäin käveleminen ei ole sulavan näköistä,sillä menneissä eivät kevätkukat kuki, vaan raamitetut muistot