Vanha nainen vaivaloisesti taivaltaa,
ryhtinsä arvokas,
eletyn kokenut.
Mökkinsä rappusia puhdistaa,
kuten koko elämänsä,
hälle tärkeää on puhtauden
silopinnat.
Vaatteensa kaulitut, rypytttömät ovat
verhonsakkin,
pöytäliinat viikatun kulmassa.
Aikanaan mökissä elämä kuhisi,
yöt ja päivä ahertaessa nyt
lapset maailmaan lentäneet,
ukkonsa taivaan sinikotiin.
tänään yksin kissansa kanssa,
mut kaikki kuten ennenkin,
järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti