raukeana pitelen peittoni syrjästä
kiinni,
sunnuntai aamu,
huomenna töihin,
peittoni suojelkoon.
venytyttääkin,
taidan jäädä vuoteeni suojaan,
en jalkojain huomiselle sijoita.
yritin laskeskella montako kertaa
eläissäin olen ylösnoussut,
mutta kertotaulukin on kadonnut.
pomppasin ylös,
kertaheitolla haalareihini hyppäsin,
kyl on vetree olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti