torstai 6. elokuuta 2015

yksinäinen...

olen yksinäinen,
halustani,
en kaipaa käsivarsilleni
elämän ruikuttajaa,
uusavutonta tuijottajaa,
elostaan heitteille jätettyä.

kuljen metsäpolullain,
jälkeni sammaleissa,
käteni mustikanvarvuissa,
istun ja ihailen ikihongan
maatuneessa rungossa.

luonto puhelee,
hiljaisuus koskettaa,
tuoksunsa maukkaimmat,
en rohkene vastaan sanoa,
sinitaivas kattonain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämäsi tie,,,

kulje sitä puolta elämäsi tiellä, jossa on vähemmän vastatuulta, ikävän hetkiä,turhia retkiä, sillä siten säilyt ehjempänä, mutta kulje kuit...