torstai 6. elokuuta 2015

yksinäinen...

olen yksinäinen,
halustani,
en kaipaa käsivarsilleni
elämän ruikuttajaa,
uusavutonta tuijottajaa,
elostaan heitteille jätettyä.

kuljen metsäpolullain,
jälkeni sammaleissa,
käteni mustikanvarvuissa,
istun ja ihailen ikihongan
maatuneessa rungossa.

luonto puhelee,
hiljaisuus koskettaa,
tuoksunsa maukkaimmat,
en rohkene vastaan sanoa,
sinitaivas kattonain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silloin on hyvä,,,

sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska  sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...