torstai 6. elokuuta 2015

yksinäinen...

olen yksinäinen,
halustani,
en kaipaa käsivarsilleni
elämän ruikuttajaa,
uusavutonta tuijottajaa,
elostaan heitteille jätettyä.

kuljen metsäpolullain,
jälkeni sammaleissa,
käteni mustikanvarvuissa,
istun ja ihailen ikihongan
maatuneessa rungossa.

luonto puhelee,
hiljaisuus koskettaa,
tuoksunsa maukkaimmat,
en rohkene vastaan sanoa,
sinitaivas kattonain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

luokkayhteiskunta,,,

luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa