yksinäiset...

kuljen pidempiä reittejä,
en tahdo
loppusuoran kiriin
kuoleman vierellä.

en ole pyhäkuvainen,
arkipäiväinen kuvastus,
pärjään itseni kanssa,
en kaipaa hyväksyntää,
arvostan lasteni silmien
lämpöä.

kuljen tyhjää katua,
yö on olallani,
kylmäkin,
avaan baarin oven,
siellä enemmän
yksinäisiä.