Huolia mulla sen verran,
että karttelen hymyillen,
en päiviäin hukuta murheeseen,
miettikööt hevoset niitä,
isompi on päänsäkkin.
Elämä on satua,
joskus tuskaa tulimerien,
enemmän arkipäistä
aamupäivien,
mut
ihan samantekevää,
hevosella isompi pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti