kulken hitaasti...

kuljen hiljaa,
en tahdo toisia hiljaa kulkevia
herättää,
juoksevat muuten seuraksein,
en tahdo itseeni ketään,
sillä olen elämästäni täynnä,
siksi kuljen hiljaa.

aikani kuluttua kaipaan toisiakin,
silloinhan olen elämän nälkäinen,
mut
nyt sulatellen.

iltaaurinko loimuttaa taivaanrantaa,
tunnen, että minulla on
mahdollisuuteni,
kunhan vain nyt
kulkisin hetken hiljaa,
sulattelisin eilisiäni.