Taivas kattonain,
sammaleet jalossain,
metsälammen rantamailla,
lumpeenkukan huomassa.
Tuoksut suopursujen,
kosteiden sammaleitten,
rantansa rämeikön.
Uitan varpaitain lammessa,
vesikirput hippasilla,
kuvani pinnasta loistaa,
mustavalkoisena näköistää.
Onkivapani körmyniskoja nostattaa,
ahti on antoisaa,
soppakalat luonnon luomaa
metsälammen syvyyksien.
Ääntäkään en tohdi päästää,
kuulen itseeni enmmän,
näen seluuni syvemmin,
tunnen kokoni,
olen karpalon kokoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti