lauantai 15. elokuuta 2015

politiikko...

Politiikko lupaa maat ja taivaat,
selkänsä kääntää
äänet ahmittuaan,
toiseksi mukautuu,
unohtaa hymynsä
vaalitelttojen.

Luottamus, enhän minä muuta
olisi tarvinnut,
itkettää,
kun ääneni kavalsit.

Nyt isona herrana ministeriön,
et enää mielinkielin polviini
laskeudu,
hymysikin ivasta
vaahtoaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...