Politiikko lupaa maat ja taivaat,
selkänsä kääntää
äänet ahmittuaan,
toiseksi mukautuu,
unohtaa hymynsä
vaalitelttojen.
Luottamus, enhän minä muuta
olisi tarvinnut,
itkettää,
kun ääneni kavalsit.
Nyt isona herrana ministeriön,
et enää mielinkielin polviini
laskeudu,
hymysikin ivasta
vaahtoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti