keskiviikko 5. elokuuta 2015

katu...

Kaikki maailman kujakulmat,
melko monessa
käynyt,
samantuoksuisia,
epätoivoisia kasvoja,
entisten kauneuksien varjoja.
  Hymyt hyytyneet,
syrjäinen katuvalo heiluu,
katu kylmän valaisema,
nostan kaulukseni,
jatkan
valon valaiseman verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä ohita,

aikaa ei kannata ohittaa, sillä se tavoittaa sinut viimeistään silloin kun oot loppusuoralla