perjantai 14. elokuuta 2015

syys...

Mieli matalalla kulkee,
hiljaisesti syksyistä puistoa kiertelen,
näen ruskan saapuneen,
linnut lentäneet,
jääneet kanssani puistossa,
olemme suven jättämiä,
auringonpalvojia,
nyt
syyssateiden kastelemia,
mielemme etsii oljenkortta
yli talvisten hankien,
kohti tulevaa suvituulia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kelohonka,,,

kelohonka on elämänpuu,sillä se elää kuolleenakin