yönselkä...

Yönselkään ratsastan,
Volvollani karautan,
reittejäni kuljetan,
ihmiset mukaan poimien,
toiset matkoihinsa päästelen.

Viikonloppu sykkii,
elämä kukkii,
oksennellenkin tökkii,
mut
ilomielin aletaan,
sil
mitäpä sitä
huonompaankaan.

Helsingin yö,
ihmisiä maailman kolkista,
kotomaani ääristä,
tulevia ja meneviä,
elämä on sykkettä,
elon meinnkiä.

Rusakon pennut juosta vilistävät,
heillä yö
ensimmäisiä elämäsään,
hieman varomattomia,
mut
elämänhaluisia,
samoin, kun nuorimmat
matkustajanikin.