lapsi...

pienen lapsen nappisilmät
elämää tarkkailevat,
silmät tarkkoina
asioita punnitsevat.

lapsi,
elämän aikuisuus,
toivottavasti hälle
elämä tarjoaa mahdollisuuksia,
niitä,
jotka hän mielessään
on
punninnut.

viaton mieli,
ennakkoluuloton asenne,
olkoon luoja armollinen
taipaleellasi.

vauva...

vauvan hymy,
hellyttävän sydämmen
lempeä,
itkusilmät aidoimmat avun
pyytäjät.
pienet sormet elämään tarttuvat,
varpaat ilmaa harovat,

vauva  on elämän huominen,
sydämmentäydeltä hellyyttä
herskyvä.

vauvasein, veit  sydämmein,
pikkusormeseesi minut piiritit,
minun on hyvä kanssasi,
toivon, että kasvamme yhdessä,
varttuisimme tulevaisuuteen.

kohtalo...

kohtaloita on jokaisen
elonpolut,
polut pientareita myöten.
mut ilman niitä elämä olisi
elämättömän näköistä,
tyhjää ilmaa,
jota kuolemakin hyljeksii.

kohtalot itkettää,
ilosta naurattaakin,
joutavuuksiakin kertyy,
mutta kohtalo on elämän
vihkisormus,
rakkauden pyhittämä.

Peili...

Huokaat,
Näet itsesi peilistä,
Olit mielestäsi toisennäköinen.

Sieluasi peili ei kehtaa
näyttää,
Silläkin on tunteet,
Jotka peilikuvaltasi puuttuvat.

Iltarukous...

Päiväni iltaan sain,
Elämäni hieroo silmiään,
Ahersin ja mieluiten iltaani käyn.
Iltarukous tuntuu hyvältä,
Sillä yksin en olisi selvinnytkään.

metsälampi...

suopursun sulotuoksu
metsälammen hetteiköllä,
aralla sammaleella,
juolukan kotimailla,
lumpeenkukan kauneuden
syntysijoilla.

istun kannolla,
haistelen näkemääni,
tuoksut elämän tuoksuvaiset,
katson lammen tyyntä pintaa,
lumpeenkukan paratiisia,
jota kielokukat reunustavat,
suopursut tuoksuttavat,
olen paratiisin eteisessä.

kukkiva rakkauden kukka...

kukat kukkivat ajallaan,
rakkauskin,
kumpikin tarvitsee
suotuisat pientareet,
hyvänmielen alusmaat.

todellista rakkautta et voi
ostaa,
et myöskään ikuisesti kukkivaa
kukkaa.

rakkaus on
elämä,
rakkaudeton elämä,
tuskan tyhjää.

taivaan takaranta...

Taivaan takaranta kauniina
siintää,
katseeni unelmoi,
mut unelmani eivät sinne
yllä,
mieleni puolitiehen,
askeleeni verran.

Unelmat,
niillä kauneus kukittuu,
kuollakseen elon
pilvipäiviin.

Unelmat kantavat hyvänmielen
matkan,
juuri sen verran
haluankin matkustaa.

laiturisi...

Laiturisi ei ole pitkä,
onneksi,
sillä pudotessani en
osaisi uida.

Rakastuin  sinuun suinpäin,
pelkään,
että samoin päin
lennän elämästäsi,
enkä osaa
sen jälkeen elää.

Lähden

Sanoit rakastavasi,
Kuinka tunnen sen
Tulet luokseni,
Kun aikasi on,
Et kysy minun aikaani.

Sanoit rakastavasi,
Minä kaipaan erilaista rakkautta.
Lähden,
Koska sydämmeni kylmenee.

Hyväksikäyttäjä...

Sanasi satuttivat,
Tekosi jättivät kylmän elämän,
Jälkesi ovat tuskan täyttämät.

Sinä elät toisista,
Käytät aikasi,
Hylkäät ja etsit uuden uhrin.
Jälkesi on tuskaa,
Luot surua,
Jolle vain
Hymyilet.

Päivät...

Päivät kuluvat, vaikka makoilisin,
Siks kulutan samaan hintaan.
Touhuan aamusta iltaan,
Yönseudut turvallain
Mötkötän,
Samaan hintaan.
Elämä on kulutustavaraa,
Elämä on jokapäiväisen erilaista,
Mut
Samaan hintaan.

Näläkänen...

Nälkä janosi leipää,
Tarjosin,
Kaikki hupeni,
Oon kyllänen itekkin.

KAikki riidat on näläkästen vihoitteluja,
Savolainen ylensyö,
Lupsakkaasti haasteloo,
Eihän kyllänen jaksa vihoja punnoo.

Niskapersote...

Päättepysäkkini,
Vuoroni on ajettu.
Kello aamu neljää ajastaa,
Silmäkulmiani uni painaa,
Mut enemmän sammuneita matkamiehiä,
Jotka valuneet penkkien väliin.
Niskapersote tehoo aina,
Mut jututestelemalla hymy meille kaikille
Päällimmäiseksi virnisti.

ystävyys...

ystävyyttä  voi hyväillä,
sille voi kirosanoja
sadatella,
    ystävyys, sitä joko on
tahi ei.

mielistelevä ystävän palvonta,
mitä lie,
todellinen ystävyys,
sitä mitä tunnet,
olipa syys tai
pakkaskelit.

näkyvä osani...

kasvoni ovat kaunisäässä
loistaneet,
eivät myrsky mainingeissa
hymyilleet,
niissä elämän arvet,
umpeutuneetkin uurteina
kulkevat.
   kasvoni,
pesunkestävät,
jokasään keleille,
hymymielen polkusille,
surulaaksojen pohjimmille,
kasvoni,
näkyvä osani.

sydän tuntee...

elämäni on yhtä juhlaa,
arkista,
hyvänmielen arkipäivää,
pyhäpäivien mukavien.
  pienet harmit ovat vain
kynnyksiä parempaan,
niihin en kompastua saa.

sydän tuntee,
sillä elämäni sykkii,
siksi sitä iltaisin lohdutan,
huominen on helpompaa,
kun sulle suon tasaisempaa elämää.

nimet....

kun elämäni kolotuttaa,
kun kaikki masentaa,
silloin nimet lausun armaat:
eija,raimo,kristiina-adelea,jaanaharri,
raulinellaiinapirjo,lauriwictoria,äitiaimo,
ilkatriitat,harritpäivineen,erjanjyrkineen,
   kun nimet mielessäni eläviksi kuvittuu,
silloin hyvä mieli
minut
saavuttaa,
elämääni johdattaa.

yö-duunari...

aamu illaksi kääntyy,
nukuin ohi päiväni,
oon yö-duunari autobaanan.
  mieli hakee paikkaansa,
keho kuosiaan,
vuorokausirytmi kehoa
rasittaa,
mieltä väsyttää.
   mut työni on minuun
tullut,
minä kumipyöriin pyöriviin,
teemme yhdessä
arpeettimme viimeiseen
lähtöömme.

arvokas kulkue...

arvokas kulkue,
hatun nosto saattueelle,
ihmisen viimeiselle.
    maallinen elämä tiensä
kulkenut,
pois on arjen huolet,
pois on kivun tuomat
tuskan hiet.
    sanaton on saattueen
matka,
sanat elinaikanaan
lausutut, nyt on
viimeisten katseiden aika.

synnyinkoti...

synnyinkoti, pesä rakkahin,
siellä lapsuus armahin,
sinne eivät maailman myrskyt
yllä,
siellä rakkauden pesässä,
synnyinkodissa armaassa mielet
ain ,
kodin lämpöiset,
siel
isän ja äidin huolenlämpö,
siel
sisarusten
ilo
raikuva.

lutviintuu...

Kaikki lutviintuu,
solmut itsestään aukeavat,
kunhan annat aikaa,
aika parantaa,
aika armahtaa.

Aika,
elämän sykemittari,
hiljainen,
mut
ajassaan.

hymyilet....

hymyilet, kun et muutakaan voi,
hymyllä tuskaasi peität,
itsesi toisaalle heität,
mielesi murheessa kylpee,
mut
sinä hymyilet,
sillä et halua toisten
tuntevan
tuskaasi.

salaiset tehtävät...

aamut ovat mahdollisuus,'mut vain,
jos avat silmäsi,
ojentelet itsesi haalareihis,
notkistelet itses  ihmisten ilmoille.

ihmisten ilmoilla on seurallista,
vaik oisit erakko,
kaho syrjäsilmällä.

ahven on paistinpannukala,
kalakeitonkin,
savustettuna toispuolinen,
halstrattuna huiselivei.

kun hereäät, syö ahventa,
sillä on salaisia tehtäviä
päivääsi.

kuolema on iloinen asia...

kuolema on iloinen juttu,
kuoppaan kuopataan,
matosten lounaaksi siis.

kuolema on syntymän
jälkeinen juhlapäivä,
pyhäinmiesten päivänä
liput liehahtaa,
muistot kirvelevät,
useimmiten hivelevät.

kuolema on huijausta,
eihän kukaan kuole,
päivänkakkaraksi kulkeutuu.

kaksi kaunista...

kaksi kaunista,
vauva ja vanhus,
kaksi ihmistä,
elämän kukkasta,
heitä katsellessain ymmärrän
elämän alkua ja loppusuoraa,
minun on helpompi itseni
loppusuoralle suoristaa,
näen paremmin loppusuoran alkupäähän,
sieltä minäkin.

luppoaikaa...

tuuli natisuttaa mökkiäni,
salvokset kesän jäljiltä
kuivuneet.

hellan lämpö on enemmän,
kun keskuslämmitys
kerrostalossa,
se on lepattava liekki,
sielun lämpöinen,
tunteen kotoinen,
elämän liekki.

ulkona on syksy,
sateisen tuulinen,
syksy on kevään sisar.

pyykkinaruteline...

Pyykkinaruteline tyhjyyttään pyörii,
pyykkipojat toimettonna jököttää,
hieman sade ripsii,
ilman alakuloa,
on syksy.

Harmaata,
pois kesän valo,
pois talven  kanto,
on ruskan harjakaiset,
talven odottajaiset.

Olen kaupungilaistunut,
en omista edes kumisaappaita,
ne helpottais.

totuutta et voi paeta...

totuutta et voi paeta,
itsesäsi et voi piilottaa,
kuljet salaisuutesi kanssa,
huomaat kuinka totuus painaa
yhä enemmän mitä kauemmin
sitä kannat,
salaisuutesi sieluusi kätket.

avaa salaisuutesi,
kerro totuus,
työnnä kaikki salamaasi,
huomaat kuormasi kadonneen,
mielesi keventyneen,
hymyilet.

saavuin töistä..

Saavuin töistä,
unettaa,
janottaa ja nälättää,
muttei närästä,
siit oon hyvämielinen.

Yötyöläinen olen ollut koko
työhistoriain.
silmät roikkuu,
korvat enemmän,
otsatukka kadonnut,
niskavillat harmaantuneet.
yö-duunarille ei päivä
loista,
vain kuutamo valvottaa,
tähdet uurastusta tähdittää,
siksiköhän tämä duuni
yhäkin kiehtoo

Hiljaisuus...

Hiljaisuus on läpi kuuluvaa,
Äänetön yönpimeys ympäröi minut,
Ainoastaan nuotiotuli valaisee äänettömyyttäni.
En ääneen haastele,
Minua kuunnellaan,
Pimeys kuuntelee,
Olen vaiti.

Aamun juhlijat...

Uupuneet juhlijat,
Riettaan uneliaat,
Ojentelin heidän ryhtiään,
Ilosta tyytyväisiä.

Kaikki maailman taudit osaksein
Sain,
Mut sehän palveluammatin
Luontaisetuja vaan.

Kello aamu kuutta nakuttaa,
Kulkijoita aamuhämärän vaeltaa,
Toisilla osoite kadonnut,
Toisilla tokko laisinkaan.

Elämänkuolen...

Suljet suusi,
Teet aidan välillemme,
En pysty sitä ylittämään.
Jos haluaisit minut pois,
Miksi et sitä sanoisi, nyt annat minun elää epätietoisena
Aitasi takana.
Ehkäpä haluatkin kostaa jotain,
Ehkäpä jotain muuta,
Mut minä elämänkuolen,
Koska en saa vapauttani.

Luovuttajan kaapu...

Koskaan ei ole myöhäistä
Aloittaa alusta.
Jokainen erehtyy,
Toiset kerran,
Toiset useammin,
Mut aina voi aloittaa alusta,
Silloinhan on jo puoliammattilainenkin.

Luovuttaminen on
Kuoleman suudelma,
Siitä et tokene kokaan,
Vaan elät luovuttajan kaavussa.

Kilju...

Muistelen sinua hyvällä ja pahalla.
Oksentelin erotessamme,
Sinua vaan yrjötti,
Juotiin keskenkäynyttyä kiljua,
Siksi muistelen.

Jospa se tekeleeni olisi saanut
Pari päivää lisää pulputella,
Olisimeko yhä kännissä,
Sitä minä vaan muistelen.

Jomottaa...

Päätä jomottaa,
Oon aatellu liikoja.
Minun ei pitäisi,
Täytyis antaa hevosen funfreeta,
Sil
On isopi pää.

mustamies....

mustamies kävelee vastaani,
emme tervehdi,
olemme ujoja.
mustanmiehenn vaimo ei hymyile,
vaikka on roteva nainen,
lapsensa ovat iloisia,
heillä on suomen kansalaisuus.

ennakkoluuloni on ärsyttävää,
mustamies on kaltaiseni,
miksi häntä sorran,
miksi hänen rotevaa vaimoaan
himoitsen,
miksi mieleni
on
ennakkoluuloinen.

työpaikka ja tilipussi...

työpaikka ja tilipussi,
aamulla töihin,
illalla kotiin,
työkaverit,
kaupankassan hymy,
perhe,
kiire ja väsymys,
iloiset perhejutut,
pieni lotto voitto,
kunnon humalat,
kaameat krapulat,
ihmisen elämää,
ilman korusanoja,
kaikki muu on
turhaa.

ihminen on valkoposkihanhi...

ihminen on kaksijalkainen,
kädet viipottaa sivuilla,
varastelevat ohikulkijoilta,
ihminen,
kahden silmän tirkistelijä,
paskareijän pyllistelijä,
aika otus.

valkoposkihanhi nyhtää
heinää,
syö ja paskoo,
huutaakin ilkiästi,
samanlainen turhake,
kun kaksijalkainen
kädellinen,
tosin ei varasta,
syödäkseen vaan
tahtoo.

politiikko on hiiri...

politiikko on kuin hiiri,
vikisevä evään hakija,
kulkutautien tulisija,
huorien persiiden
tiskirätti.

äänestän ilomielin,
sil
onhan se kiva nähdä,
kun turkki kääntyy,
kyl on
hiirellä politiikon
mielipäivä.

eversti..

eversti on iso herra,
mut isompi on
siivooja siviilissä,
kellarikerroksen alimmassa.

siivooja huutamatta
työtään tekee,
häntä tottelee syöpäläiset ja
rumemmat
pölypunkitkin.

everstillä punaiset kitarisat,
häntä totellaan
kevyen tahdikkaasti,
kunnes lepo suodaan,
siivoojan siivoamat taivaan tuuliin
tuulisiin,
everstillä
huudettavaa hetimiten.

luomakunta on iso...

muistan lapsuuteni,
koen yhä nuoruuteni,
näen itseni,
olen tänään tuhman näköinen.

olen tänään onnellinen,
olen elämälleni kiitollinen
saamastani mahdollisuudesta,
olen käyttänyt tilaisuutta,
olen tainnnut runsain mitoin.

lapsuus,
ihmisen unelma,
silloin kaikki mahdollisen
mahdotonta,
silloin usein kompastutaan,
useasti noustaan.

ei tarvitse olla uskovaisen lahkolainen,
jos
toteaa,

luomakunta on iso.

syyskuu...

syyskuu,
pois on kesän valkeat,
nyt rientävät ruskan lehdet,
tulevat rapeat pakkaset,
kuutamoiset yöt,
jolloin voin kuunsillalla tähtitaivasta
ihastaa.

syyskuu,
pohjaton tunnelma,
suvikesä mielissä,
pakkaskeleissä tulevissa,
lumivalkeilla hankikeleillä,
kaikki mielessäni mukavasti,
tähtitaivas luo syyskuuhuni
tunnelmaa.

raatokärpäset....

raatokärpäset,
luonnonluomia,
tehtävänään luontoäiteen
siivoushommat ja ravintoketjun
osallisena.

ihminen,
loiseläjä,
luontoäiteen vaivoina
tuholaisena.
mitä virkaa ihmisellä,
syö ja paskoo,
toisiaan syö,
siivottomasti luontoäiteen
pihoilla likkuu.

kävelen puistossa,
olen hiljaa, ettei muurahaiset
kiukustuisi, eikä västäräkkiä
närätäisi,
olenhan heidän takapihallaan.

Ovesi...

rakastan vaikken
Osaa sinua hyvästellä,
Rakastan liiaksi
Lähteäkseni,
Et taitaisi oveasi aukoa.
Siksi Rakastan.

Elämäni kuva

Voi kuinka rakastankaan,
Kaikkeni rakkaudelle tarjoan,
Itseni rakkaudelle kauneimmalle,
Elämäni kuvalle,
Huomiselle yhteiselle
Kaikkeni.
Tunteeni kaikesta muusta  ei
Tunnekkaan,
Mieleni rakkauttani ylenikaa
Rakastaa.

sika kiljuu...

Huokaan,
syvään huokaan,
yritän käsittää,
mutten saa happea
älyyni,
jolla on yhäkin vaikeaa.

Sika kiljuu karsinassa,
teurastaja potkii sen kyljet
turvoksiin,
sika itkee,
teurastaja nauraa,
on hullu,
se
teurastaja.

karu...

Katselen elämääni,
mutten kuule,
kuuntelen,
mutten näe.

Olen yksinäistynyt,
olen laumasta karkotettu,
tunnen erotetun suden
tuskan,
ikävän ja
kaipuun.

Tyhjänpäällä olen,
elämän tuulet,
karut.

Kanssakulkija...

Elämän kanssakulkija,
Hänen seurassaan elontuvat mukavaisemmat.
Riitasuudet hoidetaan,
Hymyhetket nauretaan,
Rahatalous jaetaan,
Elämä on kylkikyljessä,
Vain eri kenkäpareilla
Ulkoilmoihin.

Yksinkin elo hoituu,
Mut kaikki yksikseen,
Tuplaten kaveruuttakin.

Vauras

Vauras ihminen ohiajaa,
Hällä pelit köyhempää komiammat,
Mut hältä puuttuu köyhän matkanteko taito,
Ohiajamaton, toiset huomioiva asenne yhteiseen hyvään,
Sitä ei rikas kaahailija
Elontiellään taida.

Vauraus,
On ihmeellinen olomuoto,
Sitä useammin varattomalla,
Sillä hällä mieli viaton.
Vauraus on mielen optioita.

liitelen...

Maailman elämäni,
elämäni hetket,
muistoja,
eilisiä,
niillä tänäänkin jaloittelen,
niiden siivillä huomennakin
liitelen.

Arkinen päivä tänäänkin,
päiväni aamusta alkaa,
usein läpi yönkin,
mut
muistojen siivillä
tänäänkin matkaani  jatkan.

ilonsurun soinnut...

Ilon soinnut surun
säveliä kauniimmin soivat,
kuntelen mielihyvin ilon
mielihyvää
kuin surunitkun tunnelmaa.
Mut
enhän minä elämän säveliä
sävellä,
laulan vain,
siksi useinkin lauluni soi
hämyisillä sävelillä.

pelimiehet hoi...

pelimiehet hoi,
täällä voitot kyyhöttää,
täällä arille kolikot kilisevät,
juhalle kahisevat,
täällä haavemaan kasinolla
erämaitten kielosoilla.

kaksilla korteilla ken pelaa,
hällä pokerinaama venymätön,
mut
kalpean
tuskaisa on
voittopottia vahata.

pyhäinpäivä....

pyhäinpäivä,
edesmenneitten
muistolle,
kauniille eletyille,
tuskaisille muistoille,
vainajat,
aikansa eläjät,
rakkauden ja läheisyyden
kyyneleet päivänänne
johdosta mieliemme
poskipäille virtanaan.

rakkaus

Rakkaus tuntuu,
rakkaus suutelee,
riitelee,
rakkaus repii mielenkielet
kappaleiksi,
sulosuulla suutelee.
 
Rakkaus on tunteitten
aikaa,
tunteeton rakkaus
on
eilistä.

Rakkaus,
ilman sitä,
ei mitään.

Hymytön

Kuljet elämääsi hymyttömästi,
Hieman hymyilet unissas,
Mut muuten taivallat eloas harmaissa
Meiningeissä.
Et itke, et hymyile,kuljet ohjaamattoman
Robortin lailla,

Elät hymyttömänä

Kuolet
Ellet kiroillen hymyile.

Ihan tärkein...

Menneet ovat pois vierineet,
Nyt on tämä päivä,
Nykyisyys merkitsee tulevaa,
Entinen on vietetty,
Riettaan siivosti,
Ihan sama, vain
Nykyisyys voi huomiseen johtaa.
Tämä on päiväsi,
Ihan tärkein.

Elonkello

Mikään aika ei ole niin
Tärkeää, kun tämänhetkinen.
Eiliset menivät,
Huomiset tulevat.

Tämänhetkinen,
Hetki ominta itseäis,
Aikasi on tämä,
Tänään on päiväsi,
Parempaa aikaa elonkellosi
Ei voi
Näyttää.

Kuvia

Elämäni on kuvia,
Tänäänkin väritin päiväni
Ahersin,
Huilasin,
Hymyilin ja synkistelin,
Nyt
Käyn levollein,
Penssielit odottavat
Huomistain.

Hiiri

Yksinäinen elämä humisee tyhjyyttä,
Mulla ei humise,sil mulla on sängyssäni
Hiiri,
Ihan oikea vikisevä hiiri,
Pitkähäntäinen vikisiä,
Jonka kuuluisi olla hiiren loukussa,
Mut varpaitani laskee.
Ei nukuta,
Nukuttasko sua?

Varapäivät

Olen usein epäonnistunut,
Useasti onnistunut,
Monesti en mitenkään.

Kaiken jälkeen koittaa uusi päivä,
Uusi mahdollisuus,
Kaiken.

Tänäänkin huomasin
Epäonnistuneeni,
Mut
Kokeilen huomenna uudelleen,
Ehkä kaikki yhtä kehnosti edelleenkin,
Mut onhan mulla
Tulevaisuus
Ja niillä varapäivät.

Luottamus

Luottamus saavutetaan
Teoilla,
Luottamus on kokemuksien kautta
Saatua uskoa hyvyyteen.
Luottamus on sanomatonta tunnetta,
Siihen voi aina luottaa.

Katse

Sanat selittävät,
Katseet eivät.

Tehdyt tuhmuudet,
Eivät tekemittömisi saateta,
Mut
Avoimin katsein asiat
Selviävät.

Katse on rehellisintä,
Jos vain silmille sen sanot.

Tumma yö

Yöllinen taivas on kaunis,
Sysimustana loistaa,
Tähdet palvovat kuunsiltaa,
Yötaivas puhuu mieleni hiljaiseksi,
En taida sanoja tummuvan yön.

Rekkani kaukovalot etsivät kaistaa,
Jonka tumma yö silmistäni häivytti,
Hiljennän kulkuain,
Tummuva yö ohjaa kulkuain.

Yö linjalla

Ilta syvenee,
Yöksi uinuu.
Työvuoronani tähdet loistattaa,
Kuiva moottoritie johdattaa.
Työmatkani on nelostien pätkä,
Keskeisen suomen sykkivä pikataival,
Elämän suora.

Arjet pyhät

Elämäni,
Arkisen kokoista,
Pyhäpäivien mukavaista,
Rinnallasi on helppo kulkea arjet ja pyhät,
Koska  ymmärrät,
Etten aina erota arkea pyhäpäivistä.

Teurastamoiden julmuus...

Teurastamoitten julmat
potkut luontokappaleita kohtaan,
siellä eläin
kurjuuden kipeänä,
ihminen raakuuden
pyhiinvaeltajana.

Luonnonsuojelijat ajavat autoilla,
joihin samoja luontokappaleita
on polttoaineeksi valmistettu,
tätä sanotaan bio-taloudeksi.

Ihminen on raaka
tekopyhä,
joka
sorkka.

vanhus ja vauva...

Katso vanhuksen kumaraa
ryhtiä,
hänen käsiään,
ahavoituneita kasvojaan,
lempeitä silmiään,
näet
ihmisen.

Katsoppa vauvaa,
muutaman päivän
ikäistä,
katsoppa hänen käsiään,
pikkuisia varpaitaan,
eläväisiä silmiään,
pehmoista ihoaan,
haistele
vauvan tuoksua,
näet,
ihmisen.

yksi luotettava...

tarvitset luotettavan läheisen/
 tarvitset luotettavan
ystävän/
yksikin riittää,
mut
haali enemmänkin/

yksin kukaan ei
elämäänsä
elä/

itsesi asenne aukaisee
luotettavuuden
pysyvyyden/

ihmis susi....

ihminen toisensa näköinen,
hieman eri pitäjän kaltainen,
mut
suurinpiirtein.

ihminen ei ole nälkäinen susi,
mut
silti huvikseen tappaa,
ihminen on luomakunnan
laumaeläin,
joka erotettiin,
siksikö kaikki tämä tuho...

primitiivinen...

pelästyit,
säpsähdit,
jäädyit patsaaksi,
lihaksesi jäykistyivät,
olit patsaan kaltainen.

koit esi-isiemme selvyytymis tarinan,
primitiivisen refleksin,
sen vuoksi
sinäkin,
sen tähden minä,
sen vuoksi
elämme.

synnyt...

Synnyt yhä uudelleen,
kuoresi vain kerran,
kasvosi täytteenä on mielesi,
yhä uudesti syntyvää.
 
Vain ikikivi ei toistamiseen
synny,
liian kivinen tie,
ihmiselle jokainen hetki
on
syntymisen aikaa.

elimet...

ihmisillä on erilaisia neniä,
minulla savolaismallinen,
perunamaan tuotteen
muotoinen.

hörökorvatkin monella,
kuulevat risahduksia,
minulla pienet,
meen vaan.

silmät,
hitsi vie,
ihmisillä on kauniit silmät,
niihin ensin katson,
joskus arastelen,
joskus sisälle saakka.

vaatimaton...

vaatimaton ihminen on
rikas, hänen silmänsä
katsetta ujostelee,
kätensä jännittää,
kehonsa aristaa.

vaatimattomalla ihmisellä
ei ole nimeä,
hän on erakko,
saarensa vaatimaton.

tulin käskystä,
olen virkamies,
pyysivät tarkistamaan.

katsoin vaatimatonta,
riisuin virkamiesoppini,
unohdin tehtäväni ja
lähdin kuten olin
tullutkin.

yhäkin mielessäin on tuo
onnellisen
vaatimaton.

siirtolainen...

en tiedä mitä rakkaus on,
mut
tiedän,
ettei sillä ainakaan
ole urheiluautoa.

pakkasaamu,
kesäautoni yskii,
ei jaksa ajeluttaa enempää,
hyppään dösään,
kuski ei hymyile,
minua se naurattaa.

siirtolaisella on avoimet silmät,
isot ja kauniit,
hampaatkin rivissään.

hyppään pysäkille,
siirtolainenkin,
hymyilee,
mutten jaksa.

nuoruus...

joskus haluaisi olla
jotain,
usein huomaan, etten
mitään,
mut
aina jatkan päivääni.

nuoruuteni oli maaseutua,
itseoivaltamisen aikaa,
aikaa,
jolloin kaasuvaloilla pirttimme
valaistiin,
aikaa,
jolloin en ollut käynyt
kaupungeissa.

tänään olen,
tänään muistan hyvimielin
nuoruuttani.

herään...

herään,
ei mitään,
hiljaisuus pelottaa,
sillä normaalisti aamuni
on
äänekästä.

heräsin väärään aikaan,
helpotuin,
jatkoin uniain,
kuutakin hymyilytti,
kurkisti akkunastain,
laittoi verhot kiinni.

kehrää..

olen tuulen tuoma,
myrskynsilmässä riepuparka,
en valoa silmiini saa,
kuuloni on myrskyn huutamaa,
kissani kehrää,
sen tunnen.

itsesäälissä piehtaroin,
olo tuntuu nyt mukavammalta,
ymmärrän hevosia,
matkin.

lomalle tekis mieli,
vaikken töissäkään,
mut
niinhän muutkin.

mirrini kehrää rinnuksillain,
leipookin tassuillaan,
sinivihreät silmänsä
levolliset.

murjottaa...

aurinko ei hymyile,
kuu myhäilee,
tähdet
vienosti,
olen allapäin,
kuutamoni murjottaa,
elämäni aurinko on kylmennyt,
tähtiä vain nään.

syyskesä....

kuljen sinussa,
tutkin sinua,
näen kasvoissasi hymyn,
itkunkin.

olen yksin,
sinäkin, jossakin.
miten osaisin luoksesi?
voi
kunpa tulisit luokseni
suorintatietä,tai sitten kiertoteitä,
mut
riittääkö meillä aikamme,
olemmehan jo syyskesässä.

kuvittelin...

kuvittelin, kun en sinua
kokenut,
kuvittelin sinut kaikkeen sopivaksi,
kuvittelin elämäsi itselleni.
     nyt olen kokenut,
kuvitelmani olivat kokematonta
harhaa,
olet kuvitelmieni yläpuolella,
olet kaikkea mihin unelmani eivät
yltäneet.

satakieli...

Satakieli ei rappusillan laula,
on lokakuun ensimmäiset
pakkaset,
hän mänt laulumailleen
kaukaisille,
jään odottamaan.

Muistelen kylmissäin kaunista
ääntäsi,
kesän vehreys soinnillesi
suloisimmat sävelet loi,
nyt laulelet kaukana,
mut
ehkäpä kaipaat, kuten
minäkin..

Yö

Yön pimeys rauhaa luo,
Pilkkopimeässä ei rauhaton näe,
Eikä houkotukset  luoksesi osaa.
Yön hiljaisuus,
Se mielen valaisee.
Tumma yö,
Elämäsi valo,
Päiviesi valaisema.

Vuoden ajat

Kevät on talvenselän tuollapuolen,
Suksijalassa sinne hiihtelen.
Syksyn ruskassa nyt haaveilen.
   Elämä on vuodenaikoja,
Kevättäkin hetkosen,
Suvikesää aikansa,
Kunnes taas ruskassa haaveilen.

selvinpäin...

viinasta tulee laitamyötäinen
olo,
kaikki mukavalta tuntuu,
joskus
kitkerältäkin,
siks surku on selvitä ja
kusta luritella huumat
talon reunustoille,
olla pää allapäin,
ujostelevana
selvistäpäin.

vinoliemi...

ihminen ennen syntymää,
kitkerän oloinen
peikkopoloinen,
häntäheikki
heiluvainen,
synnyttyään ihan
maatunut vinoliemi.

ihminen,
ahertelija purkailija,
kävelevän juoksenteleva,
joutenolija makoilija,
semmoinen ihmisestä kehittyy
synnyttyään.

joku luonnonoikku
rakennuksilla heiluu,
konttorissa tuhisee,
sotaherrana perunamaitaan istuttaa,
mut
oikkuja vaan.

sotaherra...

olet sotainen ihminen,
raakuutesi silmissä loistaa,
katseesi hätää janoaa,
kätesi tahtovat kiduttaa,
tehdä orpoja,
luoda leskijä,
mielesi hyväilee koditonta
kerjäläistä,
sinä sotaherra,
itketkö koskaan?

jääkukka..

kauneimmat kukat pakkasessa
kukkivat,
arotuulissa syväjäässä,
lumihankien kätköissä,
kantohankien loisteessa,
siinä kukkanen kaunein,
jääkukkanen,
hiutaleen hentoinen.

nälättää...

elämäni nälättää,
juoksen nälkääni,
kaikkialle riennän,
mutten
kylläiseksi saavu.

nälkääni etsin vääristä
pitopöydistä,
nälkäni taittui
rakkauden pöydästä.

silottaa..

kaikki ei ain
suju mieltä myöten/
silloin on sujuvaa
kulkea ajan kuluksi,
sil
kyl aika ajallaan
sujuvaksi silottaa/

olet alakuloinen/
sulla on suuri mahdollisuus
auringoistua/
ja nurinpäinkin/

ihminen on luonnon
luomaa/
ikänikuinen kehityksen
suomaa/
jokapäiväinen,
huomenissa jo
luonto valuvikojaan
tasoittelee/
siksi hymyile ja itke,
olethan
luomakunnan näköinen/

Tänään On Päiväsi

Tänään On Päiväsi,
näethän sen itsekkin,
kaikki ovet selkkosen selällään,
    olet tervetullut,
ota kaikki päivästäsi
syliisi.

pelokas elämä...

pelokas elämä,
uhkarohkeaa herätä,
kivuliasta viettää,
tuskan seassa,
tuskanpeiton peittelemänä.

omantunnon seassa papitkin
bordellien sisäänpäästäjinä,
taivaan hyveet käsissään,
pelokkassa elämässä.

mielenrauha,
enemmän,
kun makoisat
tirsat.

yksinäisyys...

kävelen pääkatua,
kuljen muiden mukana,
eivät tunnista,
eivät toisiaankaan.

joskus on mukavaa,
kun saa olla näin,
olla vain,
nähdä ihmisiä,
muttei tuntea ketään.

yksinäisyys auttaa
tuntemaan.

vanhemmuus...

vanhemmuus,
enemmän, kuin huoltajuus,
vanhemmuus on elämän pituinen
kaveruus.
    Nuorena lapsille kaikki mielenkädetkin
elämään ohjaavat,
vanhempana mielen huollot käsien
lailla  ahkerammin ahertavat.

varjot...

menet vaikket tiedä suuntaasi,
kuljet valonvarjoja myöten,
ne  viettelevät sinut
tummuvaan yöhön,
sinne mistä varjosi ei
sinua
löydä.

Tuoksusi

Elämän aamut,
Itapäivätkin,
Niissä  on tuoksusi,
Niitä haistelen keskipäivistä
Yön syliinkin,
Tuoksut hyvältä elämältä.

Anteeksi

Kaikista sanoista kaunein on
Anteeksi.
Sen sanojalle olet rakas,
Merkittävä ja huominen.

kohentelisin...

Jos voimaa ois,
kohentelisin heikompiani,
jos
viisautta ois,
jakelisin neuvojan,
mut
minulla vain tämän verran,
itseni.

vaaroja täys...

Kaikki elämän taipaleet
vaaroja täys,
nuoruus armoton,
aikuisuudesta
vanhuuteen,
kaikis
lahoja siltoja taipaleet
täys.

kuormajuhta...

tänään on tiistai,
heräsin levollisin mielin,
huolet ja vaivat yhäkin,
mut levollisesti aloitan päiväni,
toivon, etten  tunnoillein lisää kuormaa
pakkailisi,
vaan osasin entiset jakaa oikeisiin osoitteisiin,
olenhan elämäni kuormajuhta.

hullu....

hullu itseään peilistä
katsoo,
viisaampi näkee itsensä.

epävarmuus luo epävarmoja
ihmisiä,
he sikeentyvät,
kun syrjässä
pidetään.

avoimet ovet,
puhtaat lakanat,
valoisampi mieli,
läpinäkyvä elämä,
silloin epävarmemmat
epäröivät.

raaka puolue....

perussuomalaiset,
muukalaisvihaajia tykkänään,
kantasuomalaisen mielipiteen giljotiini,
halla-ahohan se kummitus
ihmis mielten, joita soini
voitelee.

raakoja ihmisiä,
hyvin raakoja.

pois listittiin
mielipiteen
sinuttelija,
lapsi, mutta
ihminen.

häpeilen...

Häpeilen riittämättömyyttäni,
kainostelen olojain,
olenhan köyhän maan
eläjä,
olen elämäni jalkaisin vierellesi
kulkenut,
anteeksi ujouteni,
tämä kaikki
minulle uutta.

Padasjoen isomus...

Padasjoelta on löytynyt
isohko kultajyvä,
nyt isomus
soteherrojen hyppysissä.

Tyttäreni pääsi hammalääkäriin soitosta,
 hetimiten hammas hoidettiin
kuntoon.

Kotikunnassaan,
Helsingissä aika olisi herunut
puolen vuoden päästä.

Tuleva sote,
mikä lienetkään,
älä kultajyviäsi
hylkää.

sikiöt....

ihminen elää ylipitkään,
ne elävät, keiden ei kuuluisi,
kenen kuuluisi,
siihen vastauksen
kuolinkellot kertovat.

ihminen syntyykin humalapäissään,
kiimaiset
humalapäissään,
selviät vaipanvaihtoon,
oksentavat
alakoulun ekaluokkalaisen
reppuun.

ihmisen tarina on
juutuubii,
ihan sikiöitten
häähumua.

puliukkojen kummitäti..

viattomuuden pyhiinvaltaja,
sinäkin,
puliukkojen kummitäti,
isäsikin kuorsaa viattomasta
pyhiinvaelluksestasi, jota kuljet.

istut,
varpaissasi kihti rehentelee,
oot ollu olusilla,
muikkuja vedellyt,
olet puliukkojen
kummitäti.

sosiaalitoimisto kätkee
raakuutta,
viattomien pahoinpitelijöitä,
puliukkojen
kummitätejä,
katsot peiliin,
hymyilet.

kokemusten orpo...

näen, mutten kaikkea kuule,
aistin, mutten käsiini saa,
olen kokemuksien orpo,
olen ihan tavallinen,
siksi orpo.

kuljen elämäni,
kuten on sovittu,
en muualle vilkuttele.


näen kauemmaksi,
muutten sittenkään uskalla
kuulla sinne,
sil,
olen kokemusten orpo.

närästää...

Närästää,
oon happamasta
närästynyt,
rasvasista makuhetkistä
tykännyt.
  Käristykset pannunpohjan,
niitä ves kielellä
naatin,
niist närästykset
vihomiimoset.
  Sianlihaviipaleet,
rasvassa tirisee,
se miun makkuuni
herkkusuun,
mut...

taivas ja kuu...

taivas ja kuu, mikäs muukaan
mieltäni kuljettas.
yksinäin kuljen, mut tähtitaivaan
loisteessa kuutamoin,
kuljen matkoillain, kuu varjonain,
tähdet seuranain.

sinitaivas laajempi,
kun
kouluni kartat,
avarammat, kun mieleni
syvyys.

vietän...

elätkö vai seuraatko sivusta,
nauratko hyväntuulisesti, vai ihan
tavallisesti?

elämä on kutinaa nälästä,
siihen hiekopalaa ens hätään,
karjalanpaistit täysin lautasin,
elämä on myös piimä ryyppyjä,
makoisen maukkaita.

elämä on haasteluita,
silmän iskuja hyvämielisiä,
elämä on ihan mielenmukavaa,
jos vain
kanssani vietät.

padasjokelainen...

padasjokelainen,
muuallakin syntynyt,
toisaallakin kuollut,
mut
mieleltään
päijänteen helmen
kotoinen.

kirkonmäki,
saarnoja vihoviimeisiä,
uskottomien
viritystä.

kunnantoimisto,
kalpeita ajatuksia,
onneksi punaposkisia
virkamiehiä,
sillä
päättäjät huumattu
kirkonmäellä.

padasjoki, tuulivoimapuistoineen,
siinäpä valoa
huomiseen.

sanasi...

sain sanasi, mietin, mutten käsittänyt,
nytkin mietin,
mutten ymmärrä.
  arvoin sinut itsellein,
sain palasen epäonnea,
mut
ehkäpä sanasi
aukeavat.

myyräkuumeen kohtu...

Ihanoin maanviljelijää,
hän luonnon armoilla,
kesantopellot
hallaöittensä.

Maanviljelijä,
vatsan tuntumassa,
miksi yhteiskunta itseään
laihduttaa?

Luomujako, eihän niitä,
kaikki on kasvimaan herkkuja,
maukkaita.
Luomut ovat rikkaruohojen
järsimiä,
myyräkuumeen
kohtuja.

jumala syntyi huvikseen...

jumalakin synti huvikseen,
sote,
tuo terveyspalsami
Rehulan,
hikikääröisesti kapaloitu,
pois on vauvojen itkut
kapaloitu.

kuntatalous ihmisillä paketoitu,
pois sote
äänivallan anasti,
maksumiehet yhtyeiskunnan viallisilla.

jumalakin hymyilee,
säälistä.

sote...

Sote, asioita ihmisen elämästä,
mut
raakaa taidetta,
pois on kuntapäättäjän taival,
maakuntahallitukset sössiä
taitavat,
sote, kauas terveys
meitä johdattaa,
pois nurkilta kotoisilta.

herrat piikojaan pyllylle taputtavat,
niin on
sote-hommat
pehkuissa.

pasilli...

kylmä elämä,
vaikka lämmitän kotiani,
vieraat kiertävät,
tutummat enemmän,
taidankin olla
pasilli,
tarttuvaa sorttia.

naurattaa,
makiasti nauran,
ihmiset,
ihan jokapäiväisiä,
tyhjänpäisiä,
mielipiteensäkkin iltalehtien.

ajat....

ajat kuluvat, pois menevät,
ajat, hetkiä ajoillaan,
kaikkilla hetkilläin.

päiväni on kulku aikaani,
yöt nukun,
valvon tai muuten vain
vietän itseäin.

ennen aikaani en
mitään,
aikani jälkeen
jätätän.

herranjumala...

syksyinen kosteus, hieman ennen tulipalo
pakkasia,
odottavaista,
saapaskelistä.
syksy on värikästä aikaa,
oravan pojat mäntyä kiertävät,
ylilihava kissa itseään pesee,
muurahaiset pesänsä uumenissa,
marjat hilloina,
sienet kuivattuna,
syksy, herranjumalan
ehtoollinen.

kusta lorottelee...

maaseutu, ukkosenjumalan puseron tasku,
pellon pientareet,
järvien rannat, lampien lempeät liplatukset,
ukkosenjumalan mielipaikkoja.

maaseutu on pakkolunastettu,
siellä asuu kieroutunutta väkeä,
puunjuuria ja ohdakkeita,
nokkospuskia.

maaseutu, jätevesijärjestelmiä,
melko hymyilyttävää,
mut
ukkosenjumala kusta lorottelee männyn kylkeen.

ennen sika, nyt ihminen...

elämä on aistimista,
sielun tilausmatkoilla
elämä kuvittuu.

arkipäivät  hikistä elämistä,
pyhäpäivät neuvottomina,
mut sielun tilausmatkoilla
elämä kuvittuu,
rämeikköönkin istahtaa.

en voi sikaa syödä,
olin entisessä elämässäni
sika,
nyt ihminen.

maisema...

maisemasi elää,
katseesi vanhenee,
näet van haluamasi,
viimein vain kuvittelet, sitten lakastut.
   katsothan rehellisesti,
anna katseesi vakuuttaa sinut,
huomaat, kuinka erilaista kerrassaan.
  kylmä katse ei näe,
sillä elonkaihi peittävä.

valhe...

valhe on tarttunut sinuun kiinni,
elät sen lumoissa,
se herrasi öin ja päivin,
yöt sekin nukkuu.

kanssasi on vaarallista elää,
tekojesi aitous,
sanojesi todellisuus,
mistäpä tiedän,
arvailla vain voin.

verinen sota...

olet sotaisa,
et ole sotaa kokenut, et raakuutta nähnyt,
siksihän sotaa hierot.

jos raajattoman ihmiselle tekohengitystä
annat,
osan hänen verestään juot,
kivun huudot kuoleman,
jos sen koet,
sotaa
karttelet.

turvapaikan hakijat...

Turvapaikanhakijat,
jenkkilän vapauttamat,
venäjän kiihottamat,
eu:n huoltamat.

Oisitte antaneet Kadaffin elää,
olisitte
Sadamin poikineen antaneet elostella,
kemikaalio Alikin hyvä poika Kurdistanin.

Nyt pihani on mustanaan,
kunnan isät lomillaan,
pappikin saarnamatkoillaan,
oveani rytkyttävät.

uskonnot...

islam,
karun maan jumala,
kuivan maan mehukas,
aabraham.

ristitty luther,
viljavaisten salojen
valo,
iisakki.

uskoton pakana,
umpisoitten syvämieli,
eesau.

uskonnot,
kaikilla tähtensä,
uskoton sokea, mutta selväjärkisin.

sikiö...

yksi ihminen on tarpeeksi,
kuolee itsekseen,
kahdet jo riitoja haastavat,
kolmannet niskavillojaan
harjaavat.

kokonaiset kansakunnat
ei hyvvääpäivää,
vain nälän näkemää,
uskovaisten hurraata.

ihminen,
sikiö
alusta loppuun.

laimensit...

Laimensit elämääsi,
se olikinvyöryvää
elämää,
semmoista,
joka raakana eletään.

Jees miehenä katuvalotkaan ei
varjoa sinusta saa,
kuu nyt sentään,
mutta sinähän jo nukut.

mielitaivas...

virallinen tie,
mikä lie,
mut sitä kuljen,
virallisen likainen tie,
semmoinen on eloni hitto vie.

miks en metsän poika viaton,
suokarpaloitten kirpeä, vattupuskan makuinen, siksikö,
ettei se virallinen tie?

elän aikani, kenkään ei huomaa,
itsenikin helposti unohdan,
mielitaivas on sininen.

meri...

Laivat meriä kyntää,
maankamaralla telakoituvat,
kapteeninsa parantolassa,
miehistö viinaan hukuttautumassa.
Meri,
pohjaton syvyys,
tähdet reitin suuntaavat,
vaahtopäät hymyilevät,
on kylmä,
sil
pohjoisesta tuulee.

luulin...

luulin, että tuntisin kaikki,
luulin, että tietäisin enemmän,
tunsin, että osaisin kaiken,
mut
enhän mitään,
sen elämä opetti,
etten sittenkään.

kuuntelen elämää,
ajattelen enemmän,
nautinkin.
  tähtitaivas yön sylissä,
taivas, jota ihminen ei ole sotkenut,
vain maankamaran.

sote...

sote,
suomen suurin työllistäjä,
tulevaisuuden
avaruus.

porvarit saivat aikaan sen
mihin sosialistit eivät
kuuna päivänääkään
yltäneet,
kolhoosin komiat huoneet,
sitähän sote.

sote,
kansansairaus,
mielen kyvt mielisyys,
harhautunut uudistusmieli.

ihminen on susi...

ihminen on susi,
laumansa jäsen,
peto,
raaka peto,
aito susikin kalpenee,
sil sehän vaan
elääkseen.

tavallinen ketale...

herran ketaleet,
itsensä ylen syöttäneet,
laihan duunarin
eväät himoinneet.

kapitalisti,
mahdollisuus, mut elämä on orjan
kuluttamaa,
sielunsa kylvämää.

kommunisti,
ilman omia tekoja,
kommunisti, ihan ihmismielen
syöpäkääryle,
loiseläjä
hyvätavaton.

tavallinen ketale,
aamulla töihin,
illalla kotiin,
tai sitten
toisinpäin.

tuulivoimaa..

Tuulivoima,
luonnon tuomaa
luonnon suomaa,
myrskyn silmän kirkas kajo,
tyynen sään
varjokas.

Tehinselkä tuulinen valomeri,
päijänteen kaunein tuulipuisto,
valon voimaa tuulispäinen.

Mut ihmismiel,
voi kuinka ahdas onkaan,
sinne eivät uudet tuulet
tuuletu.

pirun synttärit...

Elämä on kuoleman orgasmi,
rakkaudeton pyhäinhäväistys,
karaoke laulajan mieli kipale.
Orjan jälkeläiset,
elävät,
muut kuolivat,
eivät saaneet.

Elämä,
kuolleen entinen,
hautakivikin yöllä tanssii,
piru viettää synttäreitään.

sateinen lauantai...

Sateinen lauantai,on aamu, heräsin, muuten nukkuisin.
Vartoilen päivän valostumista,
kasvimaa pitäisi kääntää,
harvoida rakkulat  käsiin,
auton renkaat vaihtaa,
hymyillä
naapiureille,
pitäisi,
en tiedä viitsinkö?


Ehdottelin tuulivoimaa köyhään
kuntaamme,
nauroivat
olisko kannattanut haaveilla
ydinvoimalasta,
itkisivätkö?

Nostin perunat maasta,
yhden istutin viis nostin,
Kyllä maanviljelijöillä itää.

äänetön...

kaikki maailman äänet,
kaikki nähdyt hetkesi,
monet aamujen sarastukset,
iltojen ruskot,
elämän sulopäivät,
kaskimaita maukkaita,
nauriin mehukkaita.

elämä on ääniä,
suhinoita puhuvia,
kirkasuja kipakoita,
äänettömän näköistä.

kahden jalan taivaltaja...

Ihminen on pieniä hetkiä,
kokemuksista tilkittyjä,
vaivalla aherrettua,
ihminen jumalan saarnoja kuunnellut,
paholaisen vesirinkeleitä pureskellut,
 elämänsä näköinen

Ihminen, eläintä monimutkaisempi
puunlehteä kestävämpi,
pohjantähden kastama kulkija,
kahden jalan taivaltaja.

karun kaunis

suomalainen asuu metsässä,
pyhäpäivät pellonpientareella,
suomalainen suonsilmästä sikeentynyt,
pohjantähden korpeen  piillottama
karun kaunis ihminen.

hällä luonne sitkeyden kestävää,
mielensä katajaisen taipuvainen,
hallaöitten valvottama.

suomalainen
karu, mutta
sydämmen kaunis.

vääntyy...

Elämän vaikemmat hetket ovat
tilanteita,
käänteitä ihmismielen.
Sopeutumismielinen käänteissään
luovasti kurvailee
itsepintaisuus nurkkasokeuttaa,
käänteissään
vääntyy.

sirkistän..

näen jo elämääni,
vastikään olin
uuvuksissain,
olin lopen uuvuttunut,
elämäni ei näkynyt,
nyt
valoni sirkistää,
sitä kohdin kohdistan.

tikitä...

aikahan ei ratkaise ongelmia,
se antaa vain tilaa,
aikaa jäähytelyille,
jota ilman aikakaan ei
tikitä.

sinäminä...

elän vaikken mitään näe,
kuljen, vaikken liiku,
itken vaikka hymyilen.

epätoivoinen  ihminen,
ihminen hyvinvoinnin
kylkiäinen,
ihminen
sinäminä.

ryppyinen paitani...

ryppyinen paitani,
yrmeä hymyni,
askeleeni,
ei hymyä,
on surkea aamu.

kaivan nenääni,
räkä juuttunut kiinni,
vanha akka ihmettelee,
sillä ei ole enää
kuukautisia,
ennen oli.

ryppynen paitani,
eukko suuttui  ei
silitellyt.

luonnonsuojelija...

luonnonsuojelija,
kumma hippiäinen,
pelkää haavan kahisevaa lehteä,
päästäisen vikkeliä liikkeitä,
mut
kaupungin kadut hälle
arkista hymyä,
luonnonmukaista
jalanjälkeä.

porsaista polttoainetta....

tankkaan autoani,
luonnonmukaista polttoainetta,
maan uumenista osanen,
sikatilan pikku porsaat täytteenä,
lokakaivon kierrätystä loppune.

olen tyytyväinen,
olen luonnonsuojelija,
ajelen melkein luonnon uusituvilla
energioilla,
puolet kusta paskoo,
porsaat sikalan,
jätelaitokset haisevat,
niistä
koktailit mailienkin päähän.

ikijää...

ikijää sydämmessäin,
sulaakohan
konsanaan,
vaikka kuumentelen mieltäni vuosien taa,
yhä
ikijää
sydämmessäin.

tunteet, niistä eloni
verhoutuu,
tunteen tuliset,
illan hilpeät,
rakkauden kaunoisat,
tunteeni,
vievät kaiken.

sysimusta...

sysimusta mielikeli,
elontaival nuoskakeli,
kesäsyksy, en muuta keksi,
hankikeleillä laskettelen, rapsakasti
sivakoin, mut
sysimusta mielikeli,
makoilen vaan.

salaa...

Salaa ihastelen,
kaukaa katselen,
olen ukkomies.

Huikopalaa nieleskelen,
vatsani
täydeltä,
huomenna huilaan,
näläkääni kulutan.

Näetkö, kuinka minua närästää,
eikö  kuvasta?
Minua korventaa, silmäni satavat
tätäpäivää.

kello...

Kelloakin pittää siirtää,
juhannusta kohin,
taaksepäin tai jotain,en ikinä
opi enkä
käsitä koko touhua,
keväällä taas sama, mut sillo toiseen juhannukseen,
siihen ennen kokemattomaan.

Ilma viilenöö,
vuatteet paksunoo,
rieskakin maistuu,
olen tulossa talveen.

näen...

Näen vaikken tunne,
kuljen vierelläis,
vaikket huomaa, sillä
sinulla omaakin kuormaa.

En jaksa hyvyytäni esitellä,
sehän vain tilapäistä,
olen itkumuurin itkijä,
se, jolle et sieluasi purkaisi.

sinä ja minä,
elämän erilaiset,
siks kaiketi
mukavaiset.

haaveet..

yön syli luovutti,
aamuaurinko syleilee,
päivä kutsuu luokseen,
mikäs minun on ollessain.

kaikki haaveet
huolineen,
niillä en päivääni peitä,
vain ilosilmin kiirehdin,
sillä tiedän, ettei
haaveetkaan suruja odota.

kuolema...

kuolema olisi helpotus,
kaikki jäisi,
loppuisi
tuskanhiet,
tuntojen tuskat,
poistuisi itkujen kalvava
epätoivo.

mutten herravitulta armoa anele,
pois pyyhkäsen
kuoleman varjon,
elän vaikken hyvinkään,
mut
pirua kiusotallaksein.

kohtalo....

kohtaloa ei voi uhmata,
se on sinun kohtalosi,
ikävän näköinen,
hyvät kohtalot hymyilevät.

en jaksa enää murehtia,
olen silpunnut itseni,
olen sieluni jaellut,
olen pelkkää nahkaa,
senkin ilman ulkoilman
tuomaa elinvoimaa.

allapäin....

elämä on kovan kivaa,
nyt juuri
kovempaa,
kunpa yli myrskyöitten pääsisinkään,
silloin voisin laulaa
onnenmaan,
hymyillä mielelläin,
nyt
kuljen allapäin.

vaikenet....

vaikenet vaikka näet,
olet syyllisempi, kun tekijä,
sinähän hyväksyt.

välinpitämätön,
elämäsi on napasi tuntumassa,
olet nurkkasokea.

vaikenet, koska hyväksyt,
välinpitämätön,
koska napasi on tärkeä.

syksy...

Syksy kahisee,
ihan kivasti irtolehdet
puhisee,
ovat luontoäiteen komiat,
lehtipuitten värikkäät.

     Elämä on alkamista ja lopettamista,
syksy korjaa satoaan, jotta
uusi syksy koittasi.

lapseni...

lapseni en sinua jätä,
en taivaan myrskytuulissakaan,
en eksyneissä päivissänikään,
lapseni,
olet elämäni,
jos eksyt,
minäkin,
lapseni,
katso itseäsi,
näet minutkin.

pyhäpuku...

elän elämääni,
vaivaloisemmin, kuin
alkuun kuvittelin,
häpeän hetkittäin,
ujostelen usein,
en ole elämän vertauskelpoinen,
en muotiin valettu,
en pyhäpukuun sopinut.

silta...

taivaanranta punertaa,
on ilta,
pilvetön,
kuulaan rapsakka lokakuinen ilta,
ruskan täysi silta,
jota kuukin varjostaa,
tähdet tähdittää,
elämäni ilta,
unelmieni silta.

himopappi...

leastiolainen himopappi
raiskasi
siskonsa tyttären.

uskovainen hymy,
perittyä
hurmosta.

voiko maailma olla paha,
voiko edes hyvä,
kysyppä tyttäreltä.

sankaritarina----

sankaritarinaa en kaipaa,
kaipaan vain onnellista elämää,
varjoista vapauteen,
tuskista helpotuksiin,
semmoista elämää kaipaan.

kiipeän itseäni pitkin,
aamuni kiirehdin,
päiväni ahkeroin,
illat itken ja valitan.

muut elävät sulavammin,
tai
sitten eivät.

palapeli..

hyväntuulisuus vaihtuu
ikävän mieliseen,
tunteen mielikuvat säveltävät
elämän aariat,
niillä sävelillä päivät iltoihin saatetaan,
öistä varhaisaamuihin.

hetkistä elonpalapeli koostuu,
pitää palaset löytää
paikoilleen,
sil
elonkuva
ominain.

saavuin...

Saavuin unelmieni saatamina,
karun yksinäisyys vastaanotti,
kotini kylmä,
avaimetkaan eivät sopineet.

Istun hetkisen,
turpaan sain,
unelmani,
ei mitään enää,
lähden pois,
ikävöin,
mutten ikävissäin.

Ehkä

Eilinen yhä mielessäin,
Jotain jäi,
Tunteet tuliset,
Kesken jääneet,
Aikamme ei riittänyt,
Tämänpäiväiset tulivat
Tiellemme.

Ehkä aikamme ei ollutkaan viellä,
Ehkä huomenna,
Ehkä.

Painajainen

Sumuinen aamu,
Minäkin uhtuvaisena heräilen,
Yöni oli yhtä painajaista,
Jyrkänteeltä putosin,
Heräsin, elossa,
Se hymyilytti,
Muu ei.

Sanoit

Sanoit minut masentuneeksi,
Aikaani kuluu kumarassa,
Siks väkevästi minut naulasit.

Mieleni itkee, sil
Saatat olla oikeasssa,
Saatan olla sanojesi
Kaltainen.

Lähden toisaalle,
Ehkäpä siellä näen itseni ja
Sanojesi todellisuuden.

Nuori

Haaveilet paremmasta,
Huohotat tätä nykyäsi,
Et arvosta ryhtiäs,
Et äitiäs kunnioita,
Isääsi vähemmän.

Tiedätkö, että olet hukkapoluilla,
Olet ajautunut kauaksi,
Sinun tähtyisi istahtaa,
Funtsata pidemmän kerran,
Sil olet pian
Siellä missä kaikki onkin eletty.

Nuoren elämä on myrskytuulia ja
Muutakin funsgfottia,
Ne ovat katalia polkuja,
Tiedän sillä osan niistä kuljin.

Peili

Katsot peiliisi,
Suljet asuntosi oven,
Astut elämän ruuhkaan,
Jossa kasvoillasi ei ole merkitystä,
Tavoillasi on.

Elämä on suorittamista,
Toisin olemalla,
Suljet ovesi,
Katsot yhä peiliisi.

Yksi muiden joukossa

Olen yksi muiden joukosa,kukaan ei huomaa,
En erotu,
Kävelen samaantahtiin,
Juttelen yhtä tyhjänpäiväisiä,
Hymyilen tavantakaa,
Olen osa aamuruuhkaa,
Menemistä ja tulemista, en muiden
Tapaan sen enempää.

päiväni---

aamu valkenee,
unimaat jäivät sijoilleen,
herään päivääni,
elämäni yhteen aikaan,
jolla elämääni ylläpidän,
työmaa kutsuu.

ennakkoasenteita ei ole,
haaveetkin karisseet,
suinpäin koti-oveni suljen,
elämän syliin heittäydyn.

päiväni on elämäni,
ilman sitä enhän olisi,
siksipä turhat murinat ressulleni,
joka kotona vartoo.

oottelen salaa iltaa,
aikaa, jolloin alkaa
hämärtää,
tähdet tuikkivat,
kuutamo unelmoi,
hiljaisuus turinoi
näkemäänsä,
niitä tuokioita kohden
aherran.

näytän...

suurin syypää kehnoon olooni lienee
välinpitämättömyyteni,
olen joutavanpäiväisesti elellyt,
olen ollut oleskelija.

terveydessäni ei ole valuvikaa,
kaikki on omaa aikansaannostani,
siis laiminlyöntejä.

työtkin loppuneet,
haluttomuuteni vuoksi.
Työt loppuivat hyväpalkkaisesta
työstä,
en välittänyt sen jälkeen mitään
hakea,
olen putken päässä,
loppusuora häämöttää.

juon viinaakin kaksin käsin,
rasisti oon huviksein,
oon justiinsa siltä miltä
näytän.

luonnonlapsi...

Olen luonnonlapsi hyvä tavaton,
kuriillani sinua kiusottelen,
elämääni sovitellen.

Tyylistä en taida paljoakaan,
mut
sydämmein sykkeet rintaani repii yletajat,
niiden sykkiessä vieno kysymys
tää:
lähdetkö kanssain elämään,
uskallatko luonnonlapsen
kulunpäälle jalastaa,
kantelisin sinua yli mäkien jos
vain syliini tulisit.

parisuhde...

Kestävät parisuhteet,
tunteilla täytetty,
arkipäivillä parsittu,
pyhäpäivinä heissulivei.

Ihminen on yksilö,
sik hälle aikaa omaakin,
jossa paineita purkaa saa.

Luottamus, sillä pärjää
myrsky öitten yli,
rehellisyys korjaa
siit
rakkauden mukavaa.

tytön tylleröt ja pojan pallerot...

Elämä on pieniä käsiä,
kirkassilmäisiä punaposkia,
pieniä tytön tylleröitä ja
pojan palleroita,
elämämme huominen,
sitä olette oivat taaperot.

Teitä kaitsee isä ja äiti,
teillä monta ihailijaa,
siksi joskus torutkin leikeissä
hurjimmissa,
mut se hyvällä ottakaa,
sil
he teidän omimmat.

Elämänne on aikaisia aamuja,
pitkiä päiviä,
yöttömiä öitäkin,
mut
sehän vaan
hauskaa.

pieni ihminen...

Sä ihminen pien,
elämäämme astuit,
sä mielemme eläväiseksi saatat,
sydämmemme kiitollisuutta suurinta
luojallamme luomakunnan, hänen
vierellään sinunkin on turvallista
elämääsi elää.

Olet luomakunnan rakkain lahja,
tulit elämäämme rakkauden saattaessa,
saavuit  sydämmiimme.
Olkoon elämäsi rakkauden täyttämää,
kielomerten tuoksuista,
arkipäivien elämää,
pyhäpäivien lepoa.

Sä lapsi suloisin,olet meille elämän
rakkain,
sinua ympäröi rakkauden mielet.

Vieno

Vieno katseeni sinua vahtoo,
Oot komia liikenainen,
Et ole elähtänyt pellon pientareella,
Oot katutyttö ilomielinen.

Menit minulta sivu suun,
Menit toiseen kadun kulmaan,
Sinne en ehtinyt.

Minä ja norppa

Vuodet vierivät,
Syntymäpäivien juhlintaa,
Pikkujoulujakin.
Tukka jakaantuu,silopää esiintyy,
Mieli on nuorenvanhan ukonkäppyrän,
Semmonen fiilis on,
Nyt.

Synnyin pakkassäällä,
Savonlinnan norppakin samaan aikaan.
En ole rauhoitettu nykyäänkään,norppaa onnisti.
Synnyin huviksein ja
Huusin, kun jalopeura.
Kuuromykkä hoitaja lepytteli minut elämään vaisummin.
Norppalla kävi tuuri, pääsi hyviin piireihin,
Minä joudun itse pesimään...

Ovet

Kaikki avaamani ovet eivät
Sittenkään olleet minun  avaamiani,
Osa oli raollaan,
Osa avattiin,
Vain kotini ovi avautui itsestään.

Elämäni on ovien takana,
Sisällä tahi ulkosalla.
Tärkeintä on tietää, että jokin
Ovi aukeaa.

Katse

Katse,
Ensi katse,
Siitä se.

Hallitusmuoto

Tasavalta ihmisen luomakunta,
Se parempi,
Kun
Yksinvalta,
Kuningas tahi tyranninvalta.
  
Sekatavarakauppa,
Tasavalta,
Siinäpä markkinataloutta,
Hiukkasen kommunistienkin
Pyhiinvaellusta.

Aika

Aika kuluu,muttei lopu,
Aika on kulutustavaraa, joka
Saastuttaa vain välillisesti,
Ihmisen käyttämänä.

Kuu kiertelee maapalloa,
Aurinko vahtii,
Varjoisemmalla kolkalla on
Eri aika.

Aika vanhenee ihmisen
Käsissä,
Muuten iänikuista.

tosi rakkaus...

Ohitat minut aina oikealta,
oletkohan vasemmistolainen, kun
noin vaikeasti väistelet?

Rakastuminen ei ole hyvä juttu,
joutuu vapaaehtoisesti tyhjän päälle.
Rakkaus on tunne höyryjä,
haihtuvat, kun pakkaset saapuvat,
usein jo hyvissä ajoin.

Kissani on minun rakkaus,
hiiret hoitaa,
turkkinsa siivoaa,
hapahtuneet maitoni litkii,
istuu akkunallani belarguunian
vierellä,
hermoton mirrini,
tosi rakkauteni viiksivallu.

aamut...

sumuinen aamu,
mielikin.
käyn tuttua katua,
tutut liikkuvat,
yhtä mykät kun minäkin,
vain vikisevä mopsi tuhisee,
kun liikennemerkin jälleen
merkitsee.

aamut on hankalia,
koko päivä edessä.

takki on käännettävä...

Linnutkaan ei koko vuotta
viserrä,
muutot ja kaikki,
heilläkin arki painaa.

Keski-ikäinen on hikinen
uurastelija,
paneskeleva lastenkaitsija,
kaupassakävijä,
työnsyrjässä
heiluva,
rappukäytävässä tuhiseva
tuliainen.

Ilta,
vain lähikaupat auki,
vaipat vaihdettu,
työt hoidettu,
takki tyhjä,
käännettäväksi huomiseen.

viaton...

Ennen olit vauva hymysuu,
ruttunen ihosi syvästi hellytti,
sitten tulit nuoreksi,
sait vivahteita suvustas,
kasrsastat yhä.
    Sitten koitti aikuisuus,
ihan pellon reunalta,
uusavuton talutettava.
ennen olit,
nyt jo maatunut.
   Ihmisen elämä,
vitsikäs juttu,
voikukkakin viatomammin
elää.

äänesi...

valta turmelee hyvänkin ihmisen,
valta on huumetta,
politiikan sydän iloton.

kukaan ei moitteeton,
vain toinen katuvaisempi,
hälle syytesuoja politiikko ystävältään.

äänestä,
äänesi kuuluu.

kävelen...

Kävelen, vaikka on autokin,
ulkoilen, vaikka avokattoinen.

Luonnon tuoksut,
elämän ruokahalua,
aistit heräävät,
elämän perusasiat
hymyilevät,
avo-autoni on
hautajaiskulkueeni
etummainen,
siksi
mieluiten kävelen ja haistelen.

ainoatain....

Kuljen juhannuksesta juhannukseen,
kellotkin siirtelen.
Tänään On Päiväsi,
tällä tavoin aloitan aamiaiseni,
sillä eihän minulla muutakaan,
hetket, jotka saan elää,
 ovat elämän komeimmat.

Synkkyydet varjojaan luo,
pusken läpi,
mut
jos voin,
kiertelen,
en halua tuhlata ainutlaatuista
hetkeäni,
tätä ainoatain.

Tänään On Päiväsi

mitkään hetkesi eivät
ole tätä hetkeä tärkeimpiä,
elät,
eilenkin, mut se meni jo,
huomisesta paha ennustaa.

tänään,
hymyile, vaikka ankeeta puserossasi,
naura vaikkei huvittais,
kiroa pärskäytä kovasana,
pappikin ihastuis,
elä
tänään,
sillä
Tänään On Päiväsi!

onko valtaapitävä varas?

onko valtaapitävä varas?
onko?
Onko?

Rehellisyys on hyve,
epärehellisyys...,
ihmismielen pimeä puoli,
olenko  äänestänyt
pimeyden varjopuolia
päättäjiksi?
     Itkettää,
enemmän hävettää,
sillä hehän on ihmisiä,
kuten minäkin.

Valtaapitäjä varastaa etuoikeudellaan,
ahneen markkinat,
niillä on
tungosta.

pohjakoulutus...

Näetkö,
maailma elää,
hymyilee ja kiroilee,
tunnetta myrskysäässä,
lauhoissa suvisäissä.

Elät, kuten sinua opetettiin,
opettajasi on kuollut,
uudet opettajat on syntyneet,
mut
sinä viellä
elät,
kuten entiset opettivat.

Tänään on Päiväsi,
sinulla on hyvä pohjakoulutus.

kiero herra...

Kieron kelmiä on
hallituksemme tirehtöörit.
Rahat kaukomaille piilotelleet,
nyt syytesuojaa anovat.

Tavallinen ihminen
nälässään itselleen
toisen omaa,
hällä ei hallitusherrain
syytesuojaa.

Isänmaa itkee,
herrat rahat ulkomaille
rahtaa,
tänne jää vain jäätyneet perunansiemenet,
nälkäiset lapset,
elämä on itkua täynnä,
mut
herroilla ilomieli verokeitaillaan.

Tumma meri

Tumma meri kuohuu,
Aaltopäät vaahdosta tuskissaan,
Veneesi pelkää,
Sillä se menetti napanuoransa,
Kölinsä.

Sinä et pelkää,
Katseesi navikoi tähdistöä,
Tyynempiä mainingeja,
Niitä valtamerten takaisia.

Olet merimies,
Tiedät hyvin, että jos meri sinut
Tahtoo,  se myös ottaa.

Mut tunnet, etteivät tähdet
Sinua luovuta.

Ylväs mieli

Kaihomielellä mietit,
Luot katseesi kauas taaksepäin,
Mut katseesi ylväänä.

Silmäsi vetistyvät, mut leukasi
Katseesi rinnalla.

Et alistunut silloinkaan,
Vaikka tarjottimella tarjottiin,
Silloinkin pääsi ei alistunut.

Olet yksin,
Toisinkin voisi olla,
Mutet kumartunut.

Loiseläjä

Elät toisista,
Huomisesi tämänpäiväisestäsi
Koostuu,
Loiselämisestä,
Sellaisesta, joka monia sylettää,
Mut sinähän vain
Itsesi näet.

Sinä kerrot olevasi joukkuepelaaja, mutta
Etkö näe, että joukkueesi pelaisi paremmin
Vajaallakin,
Ilman sinua.

Selittelijä

Selität tekojais,
Anna olla,
Katseesi kertoi.

Miksi selittelet,
Taidatkin olla ihminen, jolla hattu
Ain väärinpäin.  

Pidän enemmän ihmisistä,
Jotka eivät selitä.

karunkuva....

ihmisillä on eriliset luonteet,
sähkömies varoo säkäreitä,
maajussit hallaöitä,
autonkuljettajat mustaajäätä,
mökin eukko mustaa kissaa,
muutkin jotakin,
kaikilla on sielukin,
toisilla pärekattoinen,
toisilla pellittää,
tiilikattoiset ihmiset on romantikkoja,
muovikatolliset ovat turhanpäisiä,
katottomat ihmiset rantojen miehiä,
maalailevat rantoja elämän,
omansa karunkuvan.

heitä huoles...

Heitä pois huolesi,
joutavat menemään,
vaikeimmat hohtimilla
tulisilla.

Murhetta on nurkat täys,
luututa pitäis,
en kierrätykseen lykkää,
suinpäin kaatopaikalle nakkaan.

Iloja koristelen,
ojentelen kohilleen,
vaaleille pöytäliinoille asettelen.

Elämä on melko yksinketaista,
elelee mukavissa merkeissä,
kiertelee karikkoiset harmitukset,
silleen elonvene elonrannoille
liplattelee mukavimmin.

aamulenkki...

Aamulenkiltäin on kissankellot
kadonneet,
pois talven viettoon kerinneet,
samoinkuin västäräkkikin ketterä,
peipon laulu kaunoinen.

Ruskan kauneus silmilleni
leviää,
uuden elämän tuoksua,
luontoäitee huoltaa luontoaan.

Ilma on raikas,
äänetön kuuluvista äänistä,
mut
luontoäiteellä on paljon asiaa,
siksi rivakkaimmin huollan
kuntoain,
hänhän opastaa ruskan väreillään.

naapuri...

Toiset pelkää naapureitaan,
monet yliherkiksi herkiksi herkeävät.
Monet Venäjää pelkää,
useat toisiakin.
Oliko kommunistinen Venäjä turvallisempi,
kun
nykyinen kapitalistinen kuvansa?

Suomi on isänmaa,
enemmänkin.
Minäkin duunarin retale tulisin
tosipaikan tullessa puolustumaan
isänmaatani ja
mielihyvin,
olen sen isänmaalleni velkaa.

Tämä tarkoittaa sodan ja rauhan aikaa.
Toivon vain, että kaikessa järki voittaa,
eikä väkivallan tielle jouduta.
   

herätyskello...

Kelloa hävettää,
pirisee posket pullollaan,
keuhkonsa voimilla,
on aamuni,
uninen aamuni,
herätys.
   Turha hävetä,
teethän vain työsi,
sil,
olen vain niin vaikea asiakkaasi.

tosi rakkaus...

Tosi rakkauksia ei valmiina ole,
on vain yhteensopivuuksia ja
ne elämä rakkaudeksi sovittaa.

On riski yhteen sopia,
on onni, jos aika hioo
rakkaudeksi,
siihen
jaloimpaan.

Kahden ihmisen luonteet,
niillä rakkauden saloihin
ovet avautuvat,
luonteilla, jotka ovat
hioutuneet.

näyteikkuna...

kasvosi näyteikkunasta
katsovat,
siihen ne laitoit,
seisahduit ihailuusi,
sinä,
noidan tytär,
pirun siittämä
kaunokainen,
miestennielijä.

tyhjää on kuoresi,
kauneutesi ei vuosiksi riitä,
silloin olet tyhjää,
näyteikkunasi ei huoli enää.

hylkäsit...

Hylkäsit lähtemättä,
rakastuin sattumalta,
onnesi ei kerälle taivu,
siksiköhän sinä taivasalla
nukutkin?

Päiväsi ovat pitkiä,
yösi levottomia,
aamuja ei laisinkaan,
olet itsesi
takaa ajettu.

Varastat tunteet,
hylkäät,
elät
itsesi orvoksi.

Sanaton

Sanaton olen, katseeni kertoo kaiken,
Olen onneni käsivarsilla,
Toivon tämän kestävän
Elämäni hetketkin,jolloin löydän sanani.

Elämä

Elämää on aamut, jolloin,haluaisi
Nukkua pidempään,
Venytellä pitkin pituuttaan
Puoliin päiviin.

Raatona

Jätit minut,
Käytit tyhjäksi,
Raadoksi kalusit sieluni,
Itsetuntoni vuolit pois,
Teit minusta tyhjän.
Mut jätit henkiin,
Jätit, kun pelkäsit, että kuolemani
Kostaisi,
Näin olen vaaraton.

Peräkammarin poika...

Menet muttet etene,
Lähdet muttet koskaan saavu.
Elämäsi ovi ei aukea,
Sinä et pääse itsestäsi ulos,
Äitisi helmat,
Niissä sinä.

Onnellinen

Tänäänkin olen onnellinen,
Ihan eiliseen malliin,
Tänään vain näet sen,
Eiliseni oli pilvinen päivä.

Rekan ratissa

Työvuoro rukoilee taukoa,
Auton digimittari valvoo,
Kehoittaa ja rekisteröi kaiken,
Joten tottelen ja ajan levähdysalueelle.
   Vajaan tunnin kävelen parkkipaikalla,
Termospullo tyhjenee tähtitavaan loisteessa,
Ohiajavat autot loistavat yön sylissä,
Luonto äänetön,
Sillä pimeys on kuulemisen aikaa.
Lepoaikani on yötä kuunneltu,
On aika laittaa työkaveri hereille ja kohti
Terminaalia jonka logo on moskovan kansainvälinen
Rahtiasema.

Koti

Koti,elämän sydänpesä,
Turvapaikka myrskysäissä,
Mielen leposija rauhaisa.
   Kotona kaikki omanaan,
Vieraat omassaan, vain
Koputtamalla ovi avautuu.

sosiaalitoimisto...

Meen töihini,
hymyilyttää,
en ymmärrä,
mut oonhan
asiakaspalvelija,
murjotan,
kaino oon kuitenkin.

Palaan kun eväät syöty,
oon muinamiehinä hommissain,
en turhia riskejä ota,
oon vain.

Missäkö näin mukava työpaikka,
no sanon suoraan
sosiaalitoimistossa.

pikkukamari...

Rakkaus on sana.
Onni asuu muualla,
kissani hyräilee sylissäin,
olemmme pikkukamarissa.
    Rakkaus lukee puuveeseen
seinässä,
nääntynyt pleipoi tyttö tissukoitaan
näyttää,
sanoo rakastuneensa,
mut rakkaus asuu
kaukomailla.
   Minun rakkaus on tässä ja nyt,
pyyhin ja mirrikin hymyilee,
kääriytyy hartioilleni.

sisuskaluni...

kaivovesi parantaa,
kraanavesi huuhtelee kielesi pään,
mut ruostuttaa sisuskadut,
siksipä
oot usein allapäin.

kaivovesi pihakoivun
vierustoilla,
siinäpä elinvoimaa
elon viljaville elomaille.

kaivovesi,
hiton hyvää,
raanavesi,
kus vettä,
joka tosin on suodatettu,
mut usein maistuu, että suodattimet
huoltamatta.

lähden kotiseudullein,
raanaves ruostuttaa
sisuskaluni.

tuholainen...

Olet tuholainen,
kaiken raunioiksi saatat,
jälkiäsi et siivoa, vaan
pois kiirehdät,
annat elämän haavoittuneiden jäädä.
     Aikasi juhlit,
toisten siivillä hyvinkin,
loit luottamuksen,
petit tuhannesti,
eniten kärsivät siittämäsi
lapset, jotka eivät sinua kaipaa,
vaan kärsivät siitä,
onko heissä jotain sinusta.

lättäjalat...

en saata kurjuutta katsoa,
en loistoa
ensinkään,
tyydyn tyynyni lämpimään,
peittoni turvaan uniseen,
makuullein unimaille
makoisimmille.

elämäni on suorakulmasta
kaikonnut,
mutkateitä kuljen,
avaria maisemia ihailen,
umpiteilläkin,
mutten koskaan
ilmateitä kulkenut,
siivetönhän olen,
vain lättäjalat kulkuani
tallaavat.

kulkukissa....

kulkukissa murjottaa,
sille kulku ei nyt maita,
vaan on rappusellein maata
laittanut.

kissa on kesäkissa,
yli talven pärjännyt,
mut
turkkinsa hoitamaton,
viiksensä menettänyt,
korvansa revityt,
sitkeä on kissa kulkijan.

tarjoan eväät,
jos huolii syökööt,
jos jääp kotivävyksi
sopii.

meen päiväksi töihin,
kotiinpaluuni on
jo mielessäin.

ny on jo kiire,
runoilen, kun palaan,
ehkäpä mirrikin sylissäni
kehrää,
ehkäpä tahi sitten ei.

valittaja...

valittaja,
mitään tekemätön,
toimeton nurisija.

ongelmien ratkaisuus on vain
yksi tie,
korjaaminen.


jos hallituspolitiikka jurppii,
ole reippaasti seuraavissa vaaleisssa
mukana,
äänelläs taikka jopa ehdokkaana.

jos rappuset on liukkaat,
hiekota ihmeessä,
älä kirjoita paikalislehteen.

valittaja,
olet kädetön.

kansanäänestys...

kansanäänestys,
joukkomielettömyyttä,
aivottomien ihmisten kiusaamisleikkiä,
kirkon veisuu alkaa kohtapuolin.

tavallinen ihminen on
mielipide ahne,
sillekun jotakin haastaa,
tovesta ottaa,
toistakun sanoo
mieltänsä vaihtaa,
on siinä
niljakasta äänestyskarjaa.

kalastajat on kunnon ihmisiä,
muttei heitäkään
uurnille saakka.

yksinäinen...

yksinäinen ihminen
on seurallinen,
hänhän tietää hauskuuden
rajat.
  Seurallinen samaa hymyä
ylläpitää,
jututkin tavan takaa,
on tylsää,
mennään
yksinäisen luo.

kaipaa...

Maailma ei yhtä ihmistä
kaipaa,
on samantekevää
yksinäinen
ihminen.

Suurempi joukko yksinäisiä
mahtuu kirkoon,
ei samantekevää,
maailma seuraa.

Kokonainen valtakunta
yksinäisiä,
sudetkin itkevät,
Nighwatch soittaa kuolemaa,
Katri  laulaa,
maailma ei
ihmistä kaipaa,
vain susien kiimahuudot
kaipauttavat,
on yksinäisten yö.

Esun Runot ja Mietelmät: rullakko...

Esun Runot ja Mietelmät: rullakko...: Niklas myö röökiä New Yörkissa, ite kirjoitti, hitsi kyllä nuo business jutut on veren perintöö, pulpahtelee missä milloinkin, fyrkka tu...

rullakko...

Niklas myö röökiä New Yörkissa,
ite kirjoitti,
hitsi kyllä nuo business jutut on veren perintöö,
pulpahtelee missä milloinkin,
fyrkka tulee fyrkan luo,
tase hommia,
vissiin.

Mun täti on haudattu
jenkkilään,
asui ja kuoli,
tätini.

Yksi blogini lukija lähetti
yv:tä,
kysyi, että kärsinkö
jostakin?
Kerroin, että juu,
oon pelkkä kärsimys rullakko,
semmoinen, joilla kauppaan tuodaan
tavaraa,
semmoinen.
Rohkeni hän lopulta kysymään,
olenko vajavainen,
kerroin, että täys
rullakko oon.

raaka maa...

kaikki oon tässä maailmassa
tehnyt,
hyvät ja pahemmat,
muttei minusta tämän enempää.

luen netistä lehdet,
en ole kommari, en luonnonpalvija,
enkä kurjalainenkaan,
oon vaan,
luen van lehdet.

venäjä on raaka maa,
kaikki puolikypsää,
taidan myydä sinne
kypsytyslaitteita.

sunnuntai...

sunnuntai on levoton päivä,
pyhäpäivä,
lepopäivä,
levoton.

sunnuntaina kaikki viikon
hetket heiluttu,
tulevaa ootellaan,
ohoi,
kyllä tylsistyttää,
levottomasti lepoilen,
pyhäpäiväkin.

lottokin unelmia haaveilutti,
nyt korville mäyskäytti,
arki aukeaa
optioitta.

yskittää...

yskittää,
räkä lentää ja yhä yskittää,
oon pasillien saartama.

meen kylellein,
yritän nukkua,
pierettää,
kun yskittää,
räkäsen lampunvarjostimeen,
osui kärpäseen, se tipahti maljakkoon,
nyt ei yskitä,
hymyilen ja nukun makiasti.

elämä on...

elämä on vaellusta hetkestä toiseen,
elämän arotaival on työtä ja koulua,
laiskanelämää levotta,
mielenkipuja ja närästystä.

elämä on teatteria itikoitten
inistessä,
kärpästen kutittavia varpaita,
kesäöitä rantakaloineen.

elämä on talven raikkautta,
räkänokkaisia yskijöitä,
terveyskeskusten jonoissa
vitutus juhlaa.

elämä on teatteria,
piditpä tahi et,
näytelmä on katsottava,
kerran tullaan,
kerran mennään, eikä niitä voi peruuttaa,
näyttelijähän olet sinä.

lapsen elämä...

Lapsen elämä,
elämän kauneinta aikaa,
hänen silmänsä katsovat,
korvat kuulevat,
pienet sormet tukevasti
tarttuvat.

Lapsen silmät huomaavat
aikuisten jäljet,
kuulevat kuiskatut sanat,
lapsi näkee elämän,
aikuisten astuman.

Lapsen mieli täynnä ennakkoluulotomuutta,
hän ei ole estoinen,
lapsen elämä on vasta alkamassa,
hänen tulevaisuutensa on aikuisten
kieltotauluja.

Tarusjärvi....

Tarusjärven takamaat,
korpimaat arvokkaat,
lehdometsät luonnon somat,
suonsilmät aarteen kätkijöinä.
    Metsälammet tyynenä liplattaa,
villieläimet rannoillaan juomassa,
käki kauempaa kukkuu,
punarinta viattomasti oksallaan.
   Istun kannonpäässä,
olen istunut jo pidempääkin,
aika ei tärkeää,
vain tämä luonnon rauha
merkitsee.

näkemiin...

Näkemiin ja voi hyvin,
nyt on aika hyvästellä,
on aika mennä,
on jo iltakin,
huomenna kaikki on toisin,
kaiken aloitan alusta,
aivan alusta.

Ystävyys ei sittenkään ollut
sitovaa,
sehän ei ollut ystävyyttä laisinkaan,
vain
sananhelinää.

Ihmisen suurinpia hyveitä on rehellisyys,
viaton valehtulukin sallitaan,
kunhan vain
rehellisyys ei katoa.

säät...

hyväntuulinen ilma kulkee
kanssamme
seuraamme,
tykkäämme leudoista tuulista,
yhteiselo kaipaamme.

myrskysäät meidät yhteen saattaa,
peiton alle käperyttää,
tukea toisistamme ottaen,
silloin olemme onnellisimmillamme,
sillä myrskytuuli on yhteinen
juttumme.

hyväntuulinen ilma meidät ilmoille
lennättää,
kuljemme myötäsäitä myötäillen,
myrskysäitä kaipaillen.

päivät soljuu...

päivät soljuu itsestään,
seuraan huomaamattomasti mukanaan,
illatkin öitä myöten.
   aikaani en seuraa,
kuljen vain asiasta toiseen,
huomisesta seuraavaan.
  Viimein pysähdyn,
olen eksynyt,
aikani on tullut.
päiväni ovat elämääni vieneet,
en koskaan tullut miettineeksi
aikaa, kun päiväni luopuvat menostani,
en koskaan ole huomannut kuinka pieni olenkaan.
Nyt
näen,
mutten
kuule hyvin.

elät itselles...

Elät itsellesi,
niinhän perimä käskee,
muttei neuvonut,
eikä käyttöohjeita jättänyt,
toivoi elämän hoitavan.
   Niinhän elämä kulkee,
päivän keli selittää,
iltarukouksissa anteeksi anotaan,
pakanat muuten vaan huomista
vartoilee..

Kynijä

Käytät heikoimpiasi hyväksesi,
Riistät heiltä vähäisetkin.
Miksi et rikkasta kyni,
Siksikö,että hän on
Sinuakin köyhempi?
Olet ihminen, joka
Elää vain toisista,
Kynimällä.

aikaa on vähän...

aikaa on vähän,
on kiirehdttävä,
mut
sinulle aikani riittää,
luoksesi kiirehdin.

salaiset tunteet,
lausumattoman
sanattomat,
vain katse
kertoo.

sanat...

Ihmisten vaikeudet
mielenkiintoa herättää,
mut
auttavat mielet katseen
kääntävät.

Ihminen on haavojensa nuolija,
muttei yhtä suloinen,
kun
kotikissa.

Ihminen,
ihme sana,
ihmeelliset ovat sanan
salat.

Sinä

Olet enemmän,
Huomistakin kauemmaksi,
Sinä,
Luomakuntani kuopus,
Rakkauteni esikoinen

näkemiin...

näkemiin,
huomenna katsotaan,
jos näemme.

hyvästelen sinut
varmuuden vuoksi,
olet enemmän, kun huominen.

Marionetti

Mielipide , toisten kertomaa,
Omasi kokemuksien sanomana.
Marionetit  kuuntelevat, mielellään
Sanelevat,
Tuuliheinää helistävät.
Mielipiteen aitous,
Koetun sanomaa kuuntelen
Herkästi

hiirenkorvat...

Ruskan värit pihamaallani,
puut lehtensä luovuttaneet,
elämän värit,
tulemisen ja menemisen.

En viellä haravoi,
minusta elämän kasvot
ovat putoavissa lehdissä,
koivussa, joka valmistuu talveen,
seuraavaan kevääseen,
uuteen kasvuun.

Viimeiset joutsenet muutto matkallaan,
tulevat sitten keväällä,
hieman ennen koivun
hiirenkorvia.

Suomi...

Suomi,
isänmaa,
suonsilmästä syntynyt,
karpalon raikkaudessa karaistunut,
laulujoutsenten siivillä siivitellyt,
isänmaa,
korpikuusten salomailla,
karuilla hallasoilla varttunut.

Sotilasliitot ovat uhka.
Puolustusvoimamme voima on sen
tahdonvoimassa,
sitä ei sotilasliitoilla ole.

Puolustusvoimat, kansakuntamme
jokainen,
isänmaamme on tahtomme asia,
sitä ei voi
ulkoistaa.

ihmis susi...

ihminen susi toisilleen,
raatelija armoton,
ihminen on itsehyväinen,
ylikylläiseksi tahtova,
toisin, kun aito susi,
joka nälkäänsä syö.

ihminen haudataan selkä alaspäin,
ellei tuhkana maailman tuuliin,
susilauma kuolleen jäsenensä
korppikotkille hyvästää,
sillä sudella on empatiaa.

raatona...

Auttava ihminen saattaa itse olla
joskus autettavana,
verenluovuttajakin  joskus
saajana.

Pakolainen pakenee jotakin,
auttajakin saattaa joskus olla
turvapaikan tarpeessa.

Ihmisen elämä,
yksin ei kukaan pärjää,
yhdessä jotenkuten.

Meissä jokaisessa on osa
pakolaisperimää,
toisilla kauempana,
toisilla vierellään,
ei sen kummempaa.

Kauhukuvat vieraista,
samat pahuudet osaavat myös
kantaväestökin,
kaikille laki olkoon samanlainen,
olemmehan ihmisiä,
melkolailla
yhdenvertaisia.

Olen menettänyt ystäviä,
kun olen myötätuntoisesti
pakolaisista kirjoitellut.
En haluaisi menettää,
mut
minä en luontoani vastaan
kapinoi,
vaikka raatona oisin vain.

sydäntalvi...

Pakkanen nurkissa
jyskyttää,
villapipo päätäni lämmittää,
palttoo hartioillani
viimalta suojelee,
on sydäntalvi,
luomakunnan jääkylmää.
 
Linnut ruokintapaikalla
lämmittelevät,
lisä evästä lämpiämäisikseen.
     Pois on harmaapäätikan arkuuskin
kerinnyt,
talipallosta tykkää kovin,
samoin punarintakin,
joka jätti muutot muuttamatta.
     Punatulkut ja mustarastaat sulassa sovussa
siemeniä puistattavat.
On
tulikova pakkanen,
luomakunnan sydäntalvi.



 

mussutus-äänet...

en pidä ruokapöydässä mussutamisesta,
äänekkäästä syömisestä,
kavahdan koviin ääniin,
etenkin ihmisten,
minulla on tämäkin tauti,
mussutusääni-vamma.

tautia on poikineen,
mut
toimehen tullaan,
yksin sapuskoidaan,
enkä huutolais-markkinoilla
kuulostele.

hiljaisuus on ääneni, jossa
viihdyn.
kuulen kaiken,
mutten mitään,
siksi tyynenä nukahdan.

kapeat polut...

Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä,
hänet vain on valjastettu
kuorettoman välinpitämättömäksi,
hänet on opetettu avaamaan ovensa,
sulkemaan se ja tiiviisti,
siksipä hän ei maailmaa koekkaan,
vain kapeat polkunsa.

Jokainen ihminen saattaisi olla
toisensa housuissa,
vain kohtalo ja sattumat ovat
olleet elämän arpakuutioina.

Sairaudet,
ne kaikkien yhteiset,
välittäminen toisista ihmisistä
on kaikkien
hyve,
mut vain jos niin
toimitaan.

pohjaton itku...

pohjaton itku,
sydänjuurilta kumpoava
tuskan virta,
itke, itke
itses puhtaaksi,
huominen on mielesi
helpoin.

jokaisella on ristinsä,
kaikilla tuskansa,
se joka
tuskansa ulos päästää,
avaa ovensa elämälleen.

asunnoton...

yksinäinen ja asunnoton,
työtön sekä syrjäytynyt,
päihteiden käyttäjä myöskin
ihminen.

elämä vaatii uhrinsa,
kohtalon sormi,
onnetonko lie,
mut haavoittuvainen on
ihmismiel.

toisil kotinsa lämpöiset,
läheiset rakkaimat,
monilla toivoa huomiseen,
mut
toisil
ei.

kerjäläinen.....

Näin kerjäläisen,
kosketin anovaa kättä,
katsoin syvälle silmiin,
näin ihmisen,
joka elää anomalla,
häneltä kaikki  muut mahdollisuudet
riistetty.
      Hän on luovuttanut häveliäisyytensä,
kunniansa rippeet roikkuvat
kerjäävässä kädessään.
      Annoin mitä oli,
pullopantti lapun,
kolmeneuron arvoisen.
  Sain ihmisen katseen,
jota en ole ennen nähnyt,
niissä loisti ihminen.
.

unelmien ruska...

Kevään odotus,
luonnon syntyminen,
kesän vehreys,
muuttolinnut,
pienenpienent muurahaiset,
pois
kaikki kerinneet,
on putoavien lehtien aikaa,
luopumisen aikaa,
muttei toivottomuuden,
sillä katsoppa luonnon kirkkaita värejä,
tuoksuta  syksyn huminaa,
katso iltaasi taivaalle,
siellä tähtimerkkisi jumaloi mieltäsi,
syksy,
unelmiesi ruskaa.

hymyilevät kasvot..

hymyilevät kasvot kestävät pilkankin,
sillä suru on ahavoittanut,
elämä karaissut.
 kasvot hymylevät,
koska ovat nähneet elämää,
kokeneet elon arjen pyhäpäivineen,
kasvot hymyilevät,
koska kauneus ei ole
sokea.

luonnonsuojelijat...

luonnonsuojelijat ovat kummituksia,
hehän kaupungien kätköistä
metsälampia ihmettelemään,
maanviljelijälle vinoilemaan,
metsälampea moittimaan,
lumpeenkukalle oksentelemaan,
vihoviimein vievät viellä terveyskeskuksesta
paikallisen sydänsairaan ajan.

luonnonnon kaunis on pyhä maa,
luonnonsuojelija ajelee vähäpäästöisellä
diiselillään,
tankissa eläinten ruhonosat,
ne, jotka eivät hälle hienostohotelleissa
maistuneet.

Esun Runot ja Mietelmät: sian ruho auton tankissa.

Esun Runot ja Mietelmät: sian ruho auton tankissa.: Bio-disel, possunpoika matkaa pyörittää, kissanraato seuranaan. Kyl kulku maistuu, tehoa koneessa riittää, vääntöä melkomoista. Eläim...

sian ruho auton tankissa.

Bio-disel,
possunpoika matkaa pyörittää,
kissanraato seuranaan.
Kyl kulku maistuu,
tehoa koneessa riittää,
vääntöä melkomoista.

Eläimet ovat ihmisen
ruokaa,
nyt jopa
kulkuvälineiden
menovettä.

Hieman sylettää
moinen toiminta,
mut
olemmehan
edistyksellisiä.

vuorotyöläinen...

vuorotyöläinen,
arjen sekapäinen,
työaikansa sikinsokin vuorokautta,
mut
sillä tavoin yhteiskunnassa valot
akkunoissaan,
siksihän yhteiskunta
itsenäisyyttään viettää,
sil
herrathan arjessa hienostelee.

tasapainoilua...

valhettako elonsävel nuotittaa,
valhettako ihmisen päivä varjostaa vai
totuuden sävelmää/

tasapainoilua päivästä toiseen,
arjet ja pyhemmät hetket,
taiteilua mielinkielin/

jokainen vinoilee
toisilleen,mut
rahalle kumarretaan,
siksi elo tasapainoilua vaan/

kylmä kylä...

Kylmä kylä,
pois on monet matkanneet,
kesän tullen vierailleet,
syksy taasen matkoihin saattanut.
Kylmä kylä,
kaikkien kotikylä,
jossa ensiaskeleet,
siel ihmiset elämään
kasvoivat,
nyt synnyinseutu
vilkuttaa lähtijöilleen,
aivan, kuten äiti lapselleen, joka lapsensa
maailmaan saattoi.

sotahullu...

Sotahullut, ihan tosissaan,
sairauden kalvamat mielet,
järjen hylkäämät.

Suurvallat testaavat sotakalustoaan,
uudet joukkotuhoaseet kuolemaaa
kylvävät,
surua tuottavat,
mutta  etenkin mielihyvää
sotaintoilijoille,
niille kaikkein
sairaimmille.

kupeitten tasoitus...

Kaiken maailman pirut,
ihanat viettelijättäret,
rosvomiesten tyttäret,
nyt on aika,
on
jäähyväisten aika.

Juoksen vyötäröni poikakuntoon,
vedän elintasotuksella tulleet höllyvät
kupeeni suppuun,
maratoonaria leikin,
hikoilenkin,
pikkasen, jottei kuntopohjani
kavaltuisi.

Rosvomiesten tyttäret,
te kaiken maailman pirun
suloiset,
nyt esu hiestää,
pois on hurmat mielestäin,
on kuppeitten tasoitus.

metsälampi...

Suopuresut tuoksuvat,
metsälammen pinta tyyneyttään
kuvastaa,
lumpeenkukat talviunillaan,
vain
viimeiset vesikirput lammen pinnalla
piruettajaan piirtävät.

Lammen pinta, kuin peili,
se kuvastaa sinitaivaan
kulkijat,
talvehtivat linnut,
kunpupilvet, jotka talvea
tuovat.

Korpimetsän lampi,
tyyneyden kuvastaja,
tuoksujen tunnelmaa,
mielen mukavaa.

jäte...

Sanasi koskettivat
ne takertuvat sydänjuuriini,
elämäni lamaantui,
olin sinulle jätettä,
pois heitettyä,
en edes kierrätys kelpoista.

Lähdit,
jätit minut, kuten
jätesäkit heitetään levähdyspaikoille.

kiitos...

Kiitos, se tänäänkin jäi
useasti sanomatta.
   Tänäänkin sain elää
elämää,
joka oli kääritty elon lahjakääröön,
elin täysin rinnoin,
itkinkin,
mutta enimmäkseen
nautin.
   Minulta jäi monesti kiitos
sanomatta,
nyt sen teen ja katson
itseäni korkeamalle.

aamu...

elämä on päiviä täynnä,
nukutuja öitäkin,
mut varhaisaamut valloittavat
yhä uudelleen
elämäni keväät.
   aamunsarastus, siristelevät silmät,
venyttellyt haukotukset,
aamutoimet, unisilmät,
aamussa on alkuainesta..

kullanmuru...

kerran olit pieni lapsi,
vanhempiesi kullanmuru,
hymylläs valloitit,
itkullas herätit huolet.
  tänään olet iso lapsi,
et kasvanutkaan kehdostasi,
mut nyt hymyt kääntyneet,
itkut vääntyneet,
sinä et elämääsi päässytkään.

nurkkasokea..

yksinäisyys auttaa näkemään,
yksinäisyys tuo itsesi luoksesi,
jos vain otat vastaan.
  ihminen nurkkasokeutuu
seurassa juhlavassa,
karu yksinäisyys avaa sielusi,
jos vain nurkastas vetäydyt.

saavutin...

Saavutin sinut,
hymyilit,
muttet itkenyt,
sinähän olet tunnoton,
kylmien tuulien hymyilijä.

Juttumme ei alkua pidemmälle,
sillä sinä vain hymyilit,
olisin halunnut sinun
välillä elävän.

Lähdimme tahoillemme,
hymyilit,
minä itkin.

Vereni

Vereni vuolaana virtaa,
Suoneni juottavat varpaitani,
Niskaani pakottaa,
Virsiä veisaan,
Vereni vuolaana virtaa.
Olen hetkittäin tosi uskovainen,
Silloin, kun vereni virtaa

Aavistelen

Aavistelen, muttei yskitä
Olen tiesululla,
Sinä olet kadonnut,
Vaikken ole sinua tuntenutkaan,
Aavistelen sinun olevan
Tiesulun tuolla puolen.
Odottelen, mutten yski,
Aavistelen tiesululla.

Närästää

Odotan nälkääni,
Mut minua yhä 
Närästää,
Janotan sinua,
Odotan sinua,
Nälkäinen sinuun,
Odotan ja närästää.

Hetket

Kaikki hetket,
Aikoja elonvirroissa,
Myrskysoissa karpalot aikaansa
TappavAt,
Kaikissa hetkissä.

ystävyys...

Ystävyys kestää kuohuvat kosket,
hirveät jyrkänteetkin,
kauheat myrskysäät,
ystävyys on sydänten
liitto.

työyhteisö...

työyhteisö,
onnistuessaan työn
elämä,
oikeastaan kaikki
elämä,
semmoinen hyvä paikka
uurastaa,
sieltä muutakin, kun toimeentulo,
semmoin työyhteisö on
ihmisen onni.

kuulas ilta..

Kuulas ilta tähtimeressään,
tummana taivaankansi tähdittää,
kuu puolikastaan näyttää.
  Katuvalot valaisevat,
varjojaan luovat kulkijoilleen,
vaahterat on lehdillään puiston
peittäneet,
katuvalot ruskaa illastaen,
puiston kulkijoita saattaen.
  Ilta,
ruskan varjostama,
minä kulkijana iltahämärän.

arvokas...

Arvokkain aika on
lapselle suotu,sillä
vanhemmuus on lapsen
kokoista perhe elämää,
jossa jokainen kasvaa.

Lapsen elämän tärkein
ravinto on henkinen hyvinvointi.
Sanat eivät tekoja korvaa,
koskettavat kädet,
katsovat silmät,
läsnäoleminen,
niillä lapsi  hyvin
voi.

moro....

kirjoitan samoilla kirjaimilla,
huomaan sen
näppäimistön näytöltä,
pölyttyneet ovat toiset aakkoset,
numeroiden sympoliikat.

jokainen päivä tulisi aloittaa
sanomalla.
moro,
ihan vaikka itselleen.

kaverini on kaikki koulut käynyt,
on komia ja sivistynyt,
on kaverinikin, koska
kehtaan sanoa
moro.

hometalo...

Jo vanhakansakin ties,
ettei home haitaksi ole,
siinä elämän rohdot
rihmakkaimmat.

Hometaloja ei silloin laisinkaan,
tupajumit moisista rihmastoista
villasukkansa kutoivat.
  Tulisijat toimivat lämmittäjinä,
kierrättävivät sisäilmaa.
Viikonlopuksi siivottiin,
luututtiin pylly pystyssä, joka
nurkka tupasen,
tuuletettiin vuodevaatteet,
läpivedolla tuvat raikastuivat.

Nykyihminen,
ihan eteisessä.

Konetta ja vempainta vekottimen
perään,
eristettä eristeen kylkeen,
kyllä
home moisesta virkistyy.

Home,
luonnon penisiliini,
juustoista manioin.

siivitellen...

Viisas ihminen katsoo silmiin,
hän kuuntelee sinut itseensä,
viisaan ihmisen ei tarvitse
elämässä riehua,
hänen viisautensahan
ylikauas aistittuu.  Mieluimmin
hänen seurassaan,
kun
itsetehoisen älykynttilän,
jolla äly lepattaa,
tuulessa sammuukin.
Elämäni on tuulista,
siksipä
viisauden viettelyksissä
siivitellen.

hikeenny...

Älä turhaan riitele,
riitele lämpimäiseksesi,
mut silloinkaan älä hikeenny.
  Toiset eivät taida laisinkaan
tasaista puhetta,
huutavat kuurojen lailla,
sylkisuussa höyryten,
heillä hätä melkoinen.
  Kuuntele ennenkuin haastelet,
kyselet tahi ääntäs korotat,
kuuntelijalla ain kuulijansa.
 

savusauna...

Savusaunan tuoksut
muistuivat mieliin,
kun peruutin aikoihin
kaukaisiin.
   Muistot tuoksuvat,
käryävät ja kipuilevatkin,
kaikki ne kerran koettu, mut
matkojen takaakin muistuvat,
ovat ihmisen elinvoimaa,
josta tarpeen vaatiessa lisä puhtia
tulevaan.
   Savusauna,
viidenkymmenen vuoden takaakin
hyvältä tuoksuu,
aikamoinen
sauna.

ryyppäsin...

Ryyppäsin viikon,
toisenkin,
tunnelmat muistamattomat,
pitkää yskää
rapuloissain,
voi
ristus, että kolottaa.

kunnon kuolema...

ken ymmärtää,
hällä synkät kasvot,
ymmärtämätön kauneutta
säteilee,
ihankuin kedon kaunein kukkanen,
sen jokainen rinnalleen tahtoisi.

tarpeeksi kaunis,
sopivan pitkäikäinen,
tosikaunis hetken vainen,
rumalla parhaat edellytykset
kunnon elämän kuolemaan.

petitkö puolisoasi?

Petitkö puolisoas,
vaik
papille vannottelit?
  Vai,
kuhertelitko valmiiksi paksuna,
mulkuton ol siippasi.
  Istun baarissa,
sivukorvalla kuuntelen,
herkistän kuuloain,
omatuntoni on puhdas,
oon susiparin toinen
puolisko.
  Tilaan toisen,
mielenkiintoinen keskustelu,
melkein omakohtainen,
mut
minähän
sus parillinen.

syksy...

Syksy,
aikaa, jolloin kaikki on poissa,
kevät ja kaikki,
kesäkin talviajassaan,
vain ruska jäljellä,
sekin haravoitu pois.
  Ikkuna näyttää pimeyttä,
taivaalla tuikkii,
muttei innosta,
liian pitkä reissu jalotella.
  Meen kylellein,
suljen silmäni,
sitten nukun,
myöhemmin herään ja silloinhan onkin
aamu,
päivän hymykasvo.

Kunnan hautausmaa...

Kunnan hautausmaa,
ikuisuuden näköinen,
ikävän kaunis,
tunteitten kokoinen.

Kirkko,
siellä on pahojen henkien
sielunmessu,
hautausmaalla hyvät veisaa,
isoimmat kivet itkevät,
pienimmät eivät kehtaa.

Pahat henget  laulavat
metalli- musaa,
tukkansa piru palmikoinut,
metallinen musiikki on
pirun nuotittamaa,
pahat sielut nauttivat,
hautapaadet heräävät,
huomenna on
sunnuntai,
silloin on heidän
päivänsä.

heikot...

Anna heikoille
mahdollisuus,
hehän vain aineettomia,
sielunsa puhdasta kultaa,
anna itsellesi tilaisuus.
  Kääntämällä katseesi,
menetät,
sillä heikot kultaa
jakavat.

kaunis katsottava...

Arvokkain osa ihmisestä on
sydämmensä sykkimä
omatunto.
Sydämmen äänet,
omantunnon kuuntelemat,
elämänteoiksi valetut,
sellainen ihminen on
kaunein katsottava.

isä...

Olen kova tonkimaan,
madot onkeeni,
kasvimaani salat rikkaruohoistakin,
mut
kaikkein onnistunein
tonkiminen olet sinä,
luunkova vinopää,
jollaiseksi sinut harmistuksissain
nimesin.
Olit ylenaikaa vaivonain,
olithan esimieheni harmaa
aivoinen,
hymytön käsijä.
  Vihoissaain aloin sinua tonkia,
tongin elämääsi,
tongin kauemmaksikin,
tonkimisen ulotin jokaiseen hetkeesi.
  Voi, miten häpesinkään
käsityksiäni sinusta,
hymyttömästä
käskijästä.
  Elämäsi oli alkujaankin hymytöntä,
olet orpo lastenkotien kiertolainen,
olet kokenut nuorisovankilat,
olit päihteitten sekakäyttäjä,
elämäsi ei ollut tässä elämässä.
  Nousit helvetistäsi,
kävit koulut,
ammattiisi kouluttauduit,
sinua arvostettiin ja sinuun satsattiin,
siksihän tapasimmekin,
tulin päälliköksi yritykseen, jota
johdit.

Sinä harmaa ja hymytön
käskijä,
olet kaipaamani isä.

tarjoilija...

pieni hymy,
ystävällinen katse,
luokseen vetävä olemus,
siinäpä aamuni hieno hetki,
tiedän, päiväni sujuvan
hyvissä merkeissä.

juon kahvini,
tarjoilija tarjoili minulle
hyvän päivän,
eikä veloittanut kupposta
enempää.