kopiot,,,

ihminen on ihmisestä kotoisin,

siksi he näyttävät samanlaisilta,

mutta lintujen lailla he eivät

ole vanhempiensa kopioita,

sillä heihin on yhdeksän kuukauden aikana

tarttunut kaikenlaista 

tavallisenelämänpoika,,,

pienet jutut eivät yllä

maailmanääriin,

mutta ne yltävät juuriisi,arkesi aamuun,

päivään ja kaikkialle sinuun,sinuun,

tavallisenelämänpoika,jonka mielipaikka

sijaitsaee lähelläsi,suoraan jalkojesi alla,

elämäsi sydämmessä, joka on käsiesi ulottuvissa,

jalkojesi tavoitettavissa,mielesi hallinnassa,

silmiesi näkökentässä 

kuljet pystyssäpäin,,,

kuljet pystyssäpäin,

omintein,kysymättä,vilkuilematta

.tervehtimättä. et tunne muita,eivätkä hekään sinua,

sillä kuljet omia teitäs,

pystyssäpäin ja sitten lähdet pois,niin hekin,

vain aika jatkaa,eikä edes muistot,sillä,eihän muisteltavaa,

muistettavaa,

sillä kuljithan ominpäin,vilkuilematta,

ketään tuntematta,eivätkä hekään sinua 

pisaranhetki,,,

syys on pisaranhetki,

suven jälkeinen retki, joka

talveksi hiutaleutuu,lumivaloiseksi

hankeutuu,

se on vuoden ruskaretki,eilisen ja tulevan

risteys jossa vuodenajat hymyilevät toisilleen

 

olenkuin,,,

olenkuin

päivä joka ei syntynytkään,

myrsky joka ei saapunutkaan,

olenkuin hetki joka pysähtyi,

eikä huominen tullutkaan,

olenkuin hän joka on enemmänkuin

onkaan,

olenkuin elämä,

joka kulkee poispäin,

mutta näkyy peräpeilistäin 

joskus elän, kuten,,

joskus elän kuin

luonnollinen,elämäin tähtönen,

luontopuukeinukainen,pienenpieni lemminkäinen,

joskus kuten metsän kuningas karhukainen,

luontolintu liitäväinen,

mutta useimmin olen kuten monet muut,

kirkonkirjoihihin merkityt 

aikojen alussa,,,

aikojen alussa

oli jokaisen toiveissa

huominen,

tänään eilinen 

faaraonpoika,,,

faaronpoika egybtissä oli

varakas poika vaikka ei ollut

tienannut mitään,

samoin on nykyisten faaraoittenkin,

jotka rakentavat huomisiaan

toisten kustantamina 

EVONTIEDEKANSALLISPUISO !!

EVONTIEDEKANSALLISPUISTO

on elämänlaidun,

kaistale luontomme pienimmille,

heille jotka elättävät  huomistamme,

lastemme tulevaisuutta,

kestävänkehityksen tulevaisuutta 

,,heipat

ei aina tarvitse

sanoa hälle,

rakas,

mutta aina täytyy

,,heipat heittää 

silloin kun olet,,,

silloin kun olet

heikommillasi

on sulla suurin mahdollisuus näyttää,

itsellesi.kaikille.

että olet paljon enemmän 

MUISTELTAVAA,,,

yhen elämän aikana

pitää keritä tekemään kaikki

mahottomatkin,

mutta voihan sen hoitaa

ohimennenkin,

mutta silloin ei jää mitään

muisteltavaa 

keinotekoiset lääkärit,,

keinotekoiset lääkärit ovat

terveempiä kuin potilaansa,

sillä

aidot lääkärit joutuvat

kantamaan

kaikkien potilaittensa

taudit 

perii vanhempansa,,,

ihminen perii

vanhempansa.aina. 

silloinkin kunvain muistot jäävät 

luontoherrani,,,

en kohtaloni karttele,

en huomisiani väistele,

pahoille kumartele,

sillä mulla mukanain sydämmentunne

joka seisoo pystyssäpäin silloinkin olen

allapäin,eksyksissä,elämäni hakoteillä

olen arjen kasvattama,kitukasvuinen pullukka,

normaali vain itseni mielestä,

mutta sovin kulkemaan joka ovenpielestä,

ylettyen kurkihirteen saakka,

pystyen polvistumaan kynnyksellesi,

rakkautesi syntysijoille

en armoa anele,kunnioita kerjäile, silllä

ne ovat avuttomia varten,heitä jotka

ovat menettäneet otteensa huomisesta sinusta,

.luontoherrani.

syysmyrsky,,,

syysmyrsky heiluttaa

leutopuita,

kesäheinää tähkäpäätä,

aronkukkaa arempaa,

koivupuuta pihamaan,

muttei ikihonkaa humisevaa, joka

mäntyrinteellä ylväänä seisoo,

oksallaan luontolintu liitäväinen,

tulevan suven sulorinta 

hevosenjätökset,,,

hevosen jätökset tuoksuvat

hyvälle,

siksi että ne syntyvät

luonnonantimista,

toisnkuin ihmisen, jonka

sonta haisee kyllästysaineille 

yliterve,,,

ihminen ei voi tulla yliterveeksi,

sillä ihminen lahoo toisesta

päästä,

siksi ei kannata pelätä kasvamistaan

ylipitkäksi, niin kauaksi ettei näe

yhtään tuttua 

syksyllä,,

syksyllä on kauniit kyyneleet,

ilonpäivän pisarat,

tyynenpäivän silmät jotka 

lämmittävät,syliinsä pyytävät

 

vain syksyllä on vesilätäköitä

joita on kiva jalalla

läpsäytellä,

katsella pisaroiden tippumista veden pintaan,

huomata kauniit rinkulat jotka  hetkenkuluttua

vaihtuvat kuvaasi 

 

vain syksyllä kerätään

kamppeet suojiin,

takinkaulukset pystyyn

kumpparit jalkaan,

juurikkaat säilöön 

armonkukkanen,,,

täydellisyys on tylsä

tila,sillä silloin on kaikki eletty,

itketty ja rakennettu,

joten haluan olla vajavainen,

jokapäiväinen heiluja,

luontoni armonkukkanen 

syksyllä olen minä,,,

syksyllä on helpompi olla

minä.sillä nyt ei tarvitse sekoittautua

muihin,heihin,

jotka hyvinpäin ohipäin menevät,

turhankauneuksilta näyttävät,

hyväntuoksuisilta tuoksuvat,

mutta ovatkin kulman takana

haihtuneet kadun turhuuteen 

elokuun viimeinen,,,

elokuun viimeinen päivä

kesän viimeinen,kunnes

talvi ja kevätaurinko

ja sitten ollaan samassa tilassa,

mutta vuoden vanhempia,

paitsi luontokukkaset jotka

syntyvät keväisin,kukkivat kesäisin 

laitapuolenkulkijat,,,

laitapuolenkulkijoita ei nykyään

ole sillä yhteiskunta on

onkinut heidät

luokseen 

viaton ihminen,,,

viatonkin ihminen kasvaa

suureksi, jos hän

tekee itseään suurempia 

demokratian päättäjä,,,

demokratiassa jokainen

ihminen

on

päättäjä,mutta harvat haluavat 

äänestää, vaan luovuttavat

valtansa heille joille

se ei kuulu 

 

 

luontonsa lapsi,,

ihminen on

luontonsa lapsi,

kevään esikoinen,

suven kokoinen,syksyn pituinen,

pitkäntalven kokoinen,

sillä

ihminen  on

itsensä mittainen,

sitten toinen ihminen jatkaa

aloitettua matkaa, kunnes aika

kumartaa luojalleen

 

 

päivät seuraavat toisiaan,,

päivät toisiaan seuraavat,

yöt omiaan,

kuljen heidän tykönään

ja tottelen päivärytmejään,

yön tähtiään,

aamujen sarastuksia

 

en riennä heidän edelleen,

vaan kuljen tahtiaan,

sillä eihän minusta

huomisen raivaajaksi

 

joskus katselen taaksepäin,

mutten kävele sinnepäin,

sillä silloin mulla olisi

paljon kiinniotettavaa 

brasilia tappoi alkuperäiskansan,,,

brasiliassa ahne nykyihminen

tappoi alkuperäiskansan

ja hymyilee tyytyväisenä

presidenttiään

myöten

pätevät,,,

~pätevät eivät

kehu,

vaan antavat

töidensä puhua~

nykyaika,,,

nykyaika on varusteltu

hienovaraisesti,

niin ettei tänään voi elää

suurinpiirteisesti,

sillä jokainen hetki vaatii erikoistumista

 

ennenvanhaan jos oli jano niin joit,

kun nälätti söit, nukuttaessa nukuit,

mutta tänään sinun pitää kaikkia juttuja sekoitella

sopivassa suhteessa

 

enenvanhaiset ihmiset

eivät pärjäisi

nykymaailmassa,

eivätkä nykyhienostelijat

eilisissä,

sillä heidän elämänsekoituksillaan

ei aamusta iltaan selviäisi 

en aatteita kylvä,,

en aatteita kylvä,

En,vaan jokapäiväisyyttäni,

joita niitän

Iltanisuulla,hetkillä jolloin

elämäni on ankkuroitu elon pientareille,

Arkeni laitumille,hiljaisuudenkukan niittyville,

niille seutuville jossa katselen menneitä,tarkastelen

käsieni töitä,

Enkä valikoi. En, totean vain olleeni 

kehitellä itseään,,,

ihminen voi kehitellä itseään

mitenpäin tahtoo,

myös sisältäpäin,

mutta kohtalonsa pituutta hän

ei pysty mittailemaan

puolittain eletty,,,

puolittain eletty elämä

ei jätä murusia,

sillä sen ei ole tarvinnut

särkeä totuuksia,

arjen esteitä 

neutraali,,,

jos olet jokapaikan

neutraali,

olet liberaali,hajuton,miellenkiinnoton,

mutta tärkeä,

sillä vain sinä voi edustaa

ääripäitä 

nurkkasokeutuu,,

kun kävelet

elämäsi ohi,koskettelet,tarkastelet sitä

mennessäsi,palatessasi, saatat

huomata enemmän, kuin arjessasi

 

ihminen nurkkasokeutuu

helposti,mielellään, sillä silloin

pääsee vaivattomimmin seuraavaan

 

ihminen syntyy

kevyesti,lähtee poiskin,ihtenään,

vaikka olisi tehnyt mitä,kerännyt kaikki 

maailman aarteet,tuhlannut elämänvuoret

.tienatut.

 

 

myrskytuuleni,,

en maailman

rikkauksia etsi,

en suuria,en pieniä,vaan sinua

elämäni tähtisilmä,tunteitteni tulinen,

mieleni suloinen,sinua rakkaani joka häippäsit

hetkeksi silmistäni,

mutta tuossa tuokiossa

myrskytuuleni rauhoittui, kun huomasin

sinun laittelevan pyykkinarulle pyykkejä

 

tiistai on viikon veltoin päivä,

silloin nälkäkin vyiivyttelee,

eikä janota,

jomota,haluta,kaluta menneitä,

parsia eilisiä, eikä varsinkaan kutoa huomisia,

sillä tiistaina on arjen tilipäivä 

ei ihminen tarvitse patterin lämpöö,,

ihminen voi

hyvinkin,

jos hän luopuu lampunvalosta,

suihkusta ja patterin lämmöstä, 

sillä ihminen on kotoisin savumökistä,

jossa päivänvalo riitti näkemisiin,

yökaudet tuntemisiin,

savusaunan löylyt peseytymisiin 

mitättömät,,

suuria puhuvat

vain

mitättömät

viisaat,,

viisaat syntyvät

muita

aikaisemmin

ylipätevät,,,

ylipätevät ihmiset

ovat elämänheikkoja,

sillä he eivät ole joutuneet

korjailemaan jälkiään,

siksi he force majoren yllättäessä

ovat puilla paljailla 

paras,,,

aina ei tarvitse olla

paras,

tuskin koskaan, sillä he

joutuvat jatkuvasti ylittämään itsensä,

kuntaas muille riittää

tasonsa säilyttäminen 

elämä syntyy,,

elämä syntyy aamuista,

hetkistä jotka

katsovat auringonselälle

joka verhon rakosest pilkistää

 

elämä kuolee silloin kun

päivät eivät muiksi muutu,

askeleet eivät etene,

mieli pyörii yhdessä hyttysessä

 

elämä on

ihmisen kunniakierros,

niinkuin muillekkin,

metsänpuille, kukkasille,

pikkupikkulintusille,isommillekkin,

sillä me kaikki olemme aamuauringon

tuliaisia,iltaruskon poisviemiä

 

mutta me tulemme uudelleen,

tulemme jonakin aamuna

verhonrakosesta jonakin muuna,

sillä samaa kuorta ei saa kahta kertaa

käyttää 

maanantai,,,

maanantai on elämän ensimmäinen

rappunen,

se hetki jolloin arjen ovi avataan,

tutut tavataan,

muut päivät sitten menevätkin

yksi kerrallaan 

silloinkin,,,

ihminen elää silloinkin kun

ei puhu,

silloinkin kun häntä ei näy,

silloinkin 

ETYK ja VAPAUDENPATSAS

poliittisesti parhaimmat saavutukset

on tehty

itsekkäistä syistä,

siksi ne loistavat yhäkin,

niinkuin ETYK,

EU

ja VAPAUDENPATSAS new yorkissa,

sillä nyt niistä nauttivat hekin jotka

niitä vastustivat 

lapin tuhatvuotiset metsät,,,

lapissa on viel

tuhatvuotisia metsiä,

mutta siellä on myös aukkohakkuualueita,

joiden elämä on

invalisoitu

 

silloin on hyvä,,,

silloin on hyvä,

kun voi katsella

luonnonpientareita,

hakkaamatonta luontometsää,

ojittamatonta ikisuota

 

silloin on hyvä,

kun en lupia tarvitse samoillessani

metsien salokankailla,

souvella järvienselillä

kiipeillä vuorten rintehillä,

lakkasoilla herkuttavilla

 

silloin on hyvä,

enemmänkuin toisinpäin 

joskus,,,

joskus ihminen on

enemmänkuin

onkaan

 

silloin hän havaitsee

mihin hänen kannattaisi kurottautua

 

alemmaksi ei kannata

alentua,koska siellä on vain

eilisiä 

niin kauan kun käki kuusikossa kukkuu

niin kauan kun käki kuusikossa kukkuu,

huuhkaja kaveriaan huhuilee,

luontolintu sinitaivaalla

eväitään etsii

     niin kauan kun

ikimetsän siimeksessä

luonnon arimmat lykkii,

niin kauan kun kukkaset kukkii,

päivät paistavat,

yöt tyynyttävät,

     niin kauan hyvinvoimme,

sillä elämämme lähde on metsät,

niiden arimmat,

lehdokkaat,

ikimetsien salokankaitten

sammaleissa vipeltävät elmämme

mahdollistajat 

evontiedekansallispuisto,,,

evontiedekansallispuisto

olisi kestävänkehityksen voitto,

sillä se tarjoaisi elämänkehdon

luontoelämän viattomille,heille joita

emme havaitse, heille jotka ylläpitävät

elämäämme,

heille ja meille,

elämämme teille

aika parsii,,

aika karsii,

aika parsii

ja sitten alkavat uudet aamut

kapistus,,,

ihminen on

monipuolinen

kapistus,

siksi hänessä on mahdollisuus

mahdottomaankin,

mutta rauhaisa tyyppi hän ei ole,

sillä niin paljon hän vikoja toisissa

näkee.itsessään ei ainoatakaan.

metsässä,,,

metsässä kävellessäni

tunnen etten paina mitään,

mieleni kevenee,

aatekseni levenee,

eikä yhtään kurjaa oloa,

sillä laikkialla huokuu

hyvänmielen tuoksu

ihminen suurentelee,,,

ihminen suurentelee itseään

hyväpäivän edessä,

mutta

huonommilla hetkillään hän esittää

heikompaa kuin onkaan 

kaikki ihmiset eivät,,,

kaikki ihmiset eivät tahdo

näkyä,

rientää,juosta, vaan elää

sovinnollisesti mielensä,hetkien

kuljettamana

 

kaikki ihmiset eivät tahdo

vaahtopäisinä rikastua,

vaan sovinnollisesti vaurastua,

hyvinpäin toimeentulla

 

kaikki ihmiset eivät ole

komenneltavia,ohjattavia,

sillä heillä on näkemyksiä,suunnitelmia,

jotka eivät ehkä koskaan toteudu, mutta se

vie heitä päivästä päivään,

pitää ryhtinsä suorana,asenteensa päivänselvänä 

kuntaherra,,,

jos haluaisit

olla maailmanherra,

sinun pitäisi

nähdä heidän heikompansa 

jos tahdot olla kuntaherra

sinun pitäisi tavata

sen vauraimmat 

 

 

olen oppinut,,,

olen oppinut elämään vähällä,

olen oppinut löytämään

vähästä vähätkin, siksi

minulla on paljon,

niin paljoin että

voin antaa 

siitä puoletkin,

tahi vaikka kaikki,

sillä kyllä minä niillä vähilläkin 

yltäkylläiset,,,

yltäkylläiset ihmiset

eivät ostele tarpeesen,

vaan huvikseen 

vetoinen torppa,,,

kun on vetonen

torppa niin se säilyy

iätajat,

toisinkuin umpipakatut

menneet,,,

menneitä ei

kannata

kiukuspäissään kaivella

hymyveikkoi,,,

kun elät vaistois varas,

järjen opetukses,

maallises nuhtees,

ei siulla oo mitää hättää,

sillä piru ei huoli

jymyveikkoi

syyshelmikäs,,

syyshelmikäs kukkii kaunihist

tienposkessa, siin missä suvituulis heilui

neitoperhonen päivänkakkarassa,

siin samassa kohtaa, josta poimin suven

ensimmäiset ahomansikkain

 

 

kukkanen ei ole

huomionkipeä,

sillä sitä on vaikea havaita,

ellei ensin huomio muurahaisten

liikkeitä jotka suorastaan tanssivat

ympärilään

 

ihastelen hetkisen

tuota harvonaista kukkijaa

ja minusta tuntuu kuinka se suorastaan

hyppäisi kaulaani ja toivottaisi hyvää syksyä 

ikinuoria,,,

ihmiset ovat

ikinuoria,

mutta maisemansa vaihtuvat

perunat,,

aika kypsyttää

perunatkin,

mutta maukkaimpina ne

ovat just keitettyinä

baarin asiakas,,,

aliikäisenä ihminen

tahtoisi

näyttää aikuiselta, jotta pääsis

baariin,

vanhempana

~toisinpäin~

apinasta tähänpäivään,,,

vuoden vierivät,

kuvat haalistuvat,

ajat nykyaikaistuvat,

mutta ihminen on ihminen,

se sama joka kiipeili puitten latvoissa,

puheli hävyttömyyksiä dinoille ja muille

helvetinkokoisille,

tänään ihminen on kahdella jalalla

kävelijä,vienonksinis seuralainen, mutta

yhäkin alkuisänsä kokoinen,

hävytön ja helvetinkokoisia pelkäävä,

tosin karvat jäivät elintasomuutoksiin

hyvä pomo,,,

hyväksi pomoksi

tullaan

näkemällä,kokemalla,

tiedolla ja taidolla,

sekä helvetinmoisella tuurilla

syrjemmästä,,,

mitä syrjemmästä

lähdet maailmaan,

sitä valoisammaksi

muutut

onnenonkija,,,

ihminen pystyy tekemään

mitä vain,

muttei bussia ajamaan,

sillä siihen tarvitaan

~onnenonkijaa~

mestarit,,

vain mestarit

pystyvät

~nöyrtymään~

menestys,,,

menestys kukoistaa

vain

silloin kun monet kädet

haluavat syliisi

normaalit,,

      normaalit ihmiset

menevät päiväverhon taa,

erikoisemmat kurkistelevat verhon

      reijästä ja tuotapikaa pinkaisevat

suurimmille näyttämöille

eiliset,,,

eilisissä on se hyvä puoli

ettei ne ota kii

käpy,,

kun käpy on

kypsä se hyppää maantasalle

jossa se ihmisten varpaita

kutittaa ja sekös kurrenpoikaa

huvittaa

yksinkertainen,,,

ei ihminen ynsinkertainen

oo,

vaan hän soteutuu tavantakaa

pikkunäppäryksiin

tuskanhiki,,,

   aurinko hyväilee

keväisin mukavammin,

kesähelteillä mulle tulee hiki,

     syksyn savotoissa tuskanhiki

luojankukka,,,

ken on nähnyt

luojankukan

hän ei enempää tahdokkaan

eri näkösii,,

on pareen et ihmiset

ovat eri näkösii,

sillä on kiva johonkin

ihastuu

etunenässä,,,

     ihmisen ei tartte

olla joka jutun etunenässä,

sillä joskus on viisaampaa olla

jälkijunassa

merkittävin,,

ihminen ei ole

maapallon

merkittävin,

vaan hänen jälkensä

nuori ihminen,,,

nuori ihminen

on

elämänkaunis,

sillä hällä ei viellä

aikuisten meikkejä,

siksi hänen kanssaan tulee juttuun

hänkin joka roolihahmoja karttaa

martti talvela,,,

martti talvelan

juvat,

kerimäenkirkon soinnikkaat,

olavinlinnan loitokkaammat

martin aarioissa vuosisatoja soivat,

hyvää miltä luovat,

siksi oopperat heinäkuussa koko

maakuntaa soinnittaa, kylväen

elämänviljaa arkisempaa,silloin

savonlinnaan ihmisiä mahtuu,

maakunnan tuotteet

makiasti maistuvat, torit ja

kauppaliikkeet asiakkaista täyttyvät

ja luovat kaikkialle hyväämieltä,

joka koristaa kaikkien elämäntietä

saimaa,,,

saimaa on elämänsininen,

raikas ja täynnä suomalaisuutta,

mielenhyvän solidaarisuutta,hetkiä

jotka saavat ihmismielen sinne

tuontuosta

rantautumaan,

pysyvämminkin olemaan

kylläinen,,

kylläinen ihminen

ei kilju,

murahtele,

sillä hällä ei ole

nälkä

aamut,,

jos aamut ei aukeis,

ei illat verhoutuis,

yöt nukuttais

auraamaan ,,

ihminen joka on

toisiaan askeleenmitan

edellä

joutuu auraamaan,

kovimpia kokemaan,

mutta hän kestää ne, sillä

hän elää askeleistaan

yksilöt,,

yksilöt sytyttävät

elämän 

eivät kommuunit

vuodet koristavat,,

vuodet koristavat

mennyttä aikaa, mutta vain sen

hohdokkaimpia nurkkia,sillä huonomat lahonneet,

unholaan ajautuneet 

paavi@putin@isä kiril

putin ja paavi,

isä kiril,

sekä heidän paimenpoikansa ovat

maailman rikkaimpia,

sillä heidän omaisuuttaan ei mitata

rahassa,

vaan ihmisten nahassa 

lauantai,,

lauantai on

pehmoinen päivä,

sillä silloin ei ole liikennettä

arkeen,

vaan toiseen suuntaan

jossa touhuat niitä näitä,

arjenkiireen jättämiä

 

mitä kylvät,,,

mitä kylvät,

sitä niität 

jyrkät rinteeet,,

elämä suoristaa

jyrkimmätkin mielipiteet,

siksi ihmiset vanhemmiten

kaihtavat jyrkkiä rinteitä  

pankkivanki,,,

rakkaus on usein alussaan

hehkuvaa,

myöhemmin hiipuvaa,

joka roikkuu yhteisen omaisuuden

panttina,

pankin panttivankina 

evontiedekansallispuisto,,

evontiedekansallispuisto

kaatui metsämiesten

ensimmäiseen 

laukaukseen 

ennen tehtiin,,,

ennen ihmiset menivät

ja

tekivät,

sillä kaikkea ei saanut

kaupasta,

ja sen minkä saikin oli liian

kallista ostettavaksi,

siksi kaikki tehtiin mitä voitiin,

jos ei yksin niin talkoovoimin

aika ei hyväile huonosti tehtyä,,,

aika ei hyväile

huonosti tehtyä,

siksi ihailen pian satsavuotiasta kotiani,

jota ei ole peruskorjailtu,

rakenteita suoristeltu,

sillä se tehtiin aikanaan

itselle 

lato,,

aika on tarttunut

heinälatoon,

sen seiniin,ryhtiin, jotka

ovat nähneet elämää, ovat suojanneet

huomisia,

taivutelleet ihmiset näkemään ettei 

mitään saa ilmaiseksi

 

tänään sen siniharmaat hirret

eivät tarjoa suojaa heinille,

sillä ne ovat paalattuina

ympärillään

 

nyt ladon ryhti on notkahdellut,

mutta hyvinmielin se seuraa aikaansa,

elämänmenoa jossa ihmiset yhäkin

uurastavat huomistensa vuoksi,

mutta kottaraisten vuoksi se on

surullinen, sillä ne hävinneet, samoin kuin 

pääskyset jotka majoittuivat mielihyvin sen

kurkihirrelle 

autioitunut,,,

syksyllä elämä on

autioitunut,

sillä linnut poispäin lentäneet,

lomarannat autioituneet,

kirkollakin vain

vanhuksii ja kylän viimeiset nuoret,

muttei pappia,

sillä hän meni suurimmille apajille

  

tavalliset,,,

tavalliset aamut johtavat

tavallisein päiväniltoihin,

loputtumiin,sillä niissä ei ole ylämäkiä,

ei mutkanmutkaa,

vaan tavallisen tasaista,

loputtoman hiljaista joissa aika

käy tavallisesti, ei myöhästele,

ei etuile eikä pysähtele vaikka kaikkialta

olisi veto loppu 

pitkänpäivänraataja,,

ihmisen ei kannata

koko ikäänsä

vihoitella,

tyhjää

rakentaa, vaan pyrkiä hyvinsuin,

suinpäin

parempaan,

valoisempaan, sinne missä sulasopu

leivittyy päivällisen päälle ja tyyny

tyytyväisenä nukuttaa pitkänpäivän

raatajaa

laumoittuu,,

ihmiset laumoittuessaan

ovat itselleen ja 

yhteiskunnalle

vaaraksi,

sillä joukossa tyhmyys tiivistyy,

hulluudet hurjistuu,

pikkuasiatkin kärjistyy

viluinen ukko,,,

lauantaiaamu,elokuun viimeinen

viikonloppu,ei viellä yhtään

poismuuttavan joutsenen

ääntä,on siis varhainen

hetki jolloun äänet

nukkuvat,syys

usvan reuna

tavoittelee viljapellon reunaa,

nyystölänlahtea, pian se ylettyy

kauemmaksi, aina tänne kotimökkini

rappusille, mutta sisälle en päästä, sillä se

on viluinen ukko

tavallinen,,,

tavallinen ihminen onkuin

eilinen,

tämänpäiväinen ,

huominen,

eikä yhtään sen kummempi

vaikka hienoimmissaan tänään

kulkeekin

ihminen,,,

ihminen ei ole

rinnallaan

ihtiään enempää

perii,,,

ihminen perii vanhempansa,

jotkut moneen

kertaan

rypyttyneet kasvot,,

kun kahtelen itteeni,

vertaan tietysti

samanikäisiini,

kun näen rypyttyneet kasvot,

näen ihmisen joka on elänyt

siksi,en peittele itseänikään,

elämä on antanut ja ottanut

savonlinnassa,,

savonlinnassa syvän

helpottuu,

sillätavalla huojentuu,

et hymymielikin

jokasuuntaan ulottuu

kun hymyilet,,,

kun hymyilet

tarpeeksi,

ahneimmat ampaisevat perääsi 

sillä kateus on eteenviettävä voima

haavoittuu,,

ihan pienistä ikävistä

ei pidä

haavoittuu

ennakkoluulot,,

ihmisen tulisi hypätä

ennakkoluulojensa

ylitse,

sillä sieltä aukenevat

avarimmat näkymät

viisas,,,

viisaat eivät valista,

kuten alemmat,

sillä he ymmärävät

että tieto väljähtyy.

pehmenee,

vanhenee

tietämättömän mielessä

fortumin johto on poliittikkojen synnyttämiä,,

kun yritysjohtajat

ovat poliitikkojen valitsemia

niin tulos näkyy

FORTUMIN taseesta

kurkistaa,,,

eiliset olivat

hohtavia,läpikuultavia,

joskus myös ikävänharmaan

peittämiä,

mut huomiset voivat olla mitä vain,

sillä eihän sinne pääse kurkistaa 

ennenkuin kello keskiyötä lyö

terveyspalvelut,,,

kaikki on

nykyään ulkoistettu,

myös ne jotka lain mukaan

kuuluisivat olla lähempänä

~terveyspalvelut~

varjopuolen,,,

ihminen joka elää

tasapaksuu elämää

ei tiijä varjopuolen iloist

suruist

mittää

elämänote,,,

ihminen elää yhden

elämän kerrallaan, vaikka hurjimmilla

on ote eilisistä ja huomisisista,

siksi heiltä jää usein todellisuus

kokematta

yhessä paikassa,,,

jos ihminen seisoo

koko elämänsä

yhessä paikassa hän ei 

paljoo nää 

sanna marin ja karvamato,,

luomakunnan

todellinen johtaja on

karvamato,

mutta hän ei anna haastatteluja,

biletä kuten sanna marin,

eikä suostu hyvänpäivän kuviin,

koska ne ovat hänen mielestään

luonnotonta roskaa

levätä,,,

joskus on hyvä

levätä,

sillä seuraava kevät

tarvitsee levännyttä

märehtimään,,,

ihmiselämän pikkujutut

kuuluvat

päivällisille, mutta suurempia

joutuu yötämyöten märehtimään

väkevämmin,,

mitä väkemmin

elät,

sitä vähemmän sinua

kaduttaa

haavojen hoitaja,,,

aika on paras

haavojen

hoitaja, mutta vois ne

nopiamminkin hoituu

silmät,,

ihmisen todellisen luonteen

havaitset hänen

piirteistään,

syvällisemmän näet

silmistään,

sillä niitä ihminen ei voi

manipoloida,

vaikka minkälaiset päällysteet

niihin sovittais

todelliset mestarit,,,

todelliset mestarit

eivät ilmesty,

ilakoi,

esiintuo itseään,

mahtimiesten kuollessa,

vaan he kunnioittavat heitä

teoillaan

suihkuttele OFF:a,niin itikat häippäsee

itikka on

elämää ylläpitävä hyötykäinen,

sillä ilman sitä ei olisi

off:a,

tuota itikan karkotus ainetta,

linnuille sapuskaa,

eikä mulla yhtään kutisevaa näppylää

säästöt,,,

ihmisen ei pidä

antautua turhanpäiväisyyksille,

sillä niillä ei ole talous kunnossa,

siksi on pareen elää tutulla

kaavalla,

tuhlataan mitä säästöjen jälkeen

jää handuun

päätyseinään saakka,,,

jos ihminen tekis

töitä

tehokkaasti,

jäähyttelis välillä ja jatkais

tätä rataa päätyseinään saakka

niin,

a'vot jälkeä syntyis

uutta syntyy,,

ihmisessä on voimia

mahottomasti,

sillä kun entiset uupuu,

uutta syntyy

kun kenkuttaa,,,

silloin kun kenkuttaa

kannattaa lähteä ulkoilmaan

lenkille,

kahella sinitaivaan lintusii,

maassa hyppiviä pörriäisii,

puhella luntokukkasille,

ikipuille havukkaille,

lehtipuille pensahille,

sillä he ymmärtävät ja tuulettavat

tunteesi tyyntyville sijoilleen

aukkohakkuu,,

jos ympäristömme

aukkohakataan

olemme

~puillapaljailla~

äly,,

elämä on täynnä

älyä ja viisautta,

mutta ne tavoitetaan vasta

tutustumalla,koskettamalla ja

keskinäisellä yhteisymmärryksellä,

sillä kaikki äly ja viisaus on ympärillämme,luonnossa,kestävänkehityksen muodossa

vähästä,,

suuria saavat

aikaan he jotka

aloittavat vähästä

saimaa,,,

saimaa on

suomen

kuva,

kaunis ja sinivalkoinen,

luonnollinen,eikä pahaapäivääkään,

niin pahaa etten siellä hymyilisi,

rannoillaan lymyilisi,

katselisi elämää,

tuoksuja haistelisi,

aatoksiain mietiskelisi, tuttuja,tuntemattomia tapailisi,

kansainvälisyyttä huomioisi,

sillä saimaan äärelle kerääntyvät eläväiset,

he jotka hakevat elämäniloa 

en rukoile päivittäin,,

en rukoile päivittäin,

vain pahanpäivän

päätteeksi,

hyvien jatkeeksi 

kestää,,

ihmisen tulee kestää

itsensä,

toiset ja huomiset

kelvenne,,

vääksyn kautta kelventeelle,

pitkin pulkkilanharjuu, tuota eteläsuomen

luonniollisinta tietä

luontosaarelle,

jota päijänne 

ympäröi,

hyvinmielin suojelee,

luontokauneuttaan varjelee,

siksi sinne on luonnonrauha kerääntynyt,

kasvit ja puut, sekä muut jotka vaativat luonnonrauhaa

kukkiakseen,pystyssä pysyäkseen, vuosisatojen taakse päästessään 

syyspelto,,,

syyspelto on

aamuusvainen,

sänkipeltoina, jossa

ketunpoikanen pomppii

ees taas,

sillä vesimyyrä kolosessaan kuorii juuri perunoita,

jotka se viimeyönä rahtasi naapurin perunapellolta

   myyrä ei ketun pomppimisesta hätkähtele, sillä hän on

tottunut tunneleitten kaivaja, sillä ne kestävät vaikka

rattorin painon,

joten häntä hymyilyttää tuuheahännän

koputtelut 

syysheleä aamu,,

syysheleä aamu tuoksuu

sadoille,

marjakkaille luonnonmarjoille,

sienimetsien herkuille,

puolukkamättäille,

se tuoksuu viinimarjoille,

punaposkisille omenille,

kehäkukkasille,

kasvimaan tuoksuvalle,

tillille,

syysheleä aamu tuoksuu elämältä,

sen ensimmäiseltä aamulta,

siksi hyväntuulisesti venyttelen ja hymyilen sinnetänne,

sinullekkin tuntemattomain 

aamu,,

aamu alkaa tuntia

ennen auringonnousua,

sillä silloin yö nukahtaa, päiväksi

torkahtaa, kunnes iltauutisten jälkeen

heräilee

sotkeennu,,,

älä sotkeudu

niihin mihin et

kuulu

väinämöisen kotinurkilla,,,

maailmassa on monta

kolkkaa,

mutta mieluisin on

pohjolan perillä,

sinivalkoisen pilven alla,

siellä pohjantähden valaisemalla

jukolanjussin maalla, siel missä halla ain

tuhojaan tekköö, väinämöisen lapset pesiään kohentelee,

siellä 

itsensä synnyttäjä,,,

ihminen on

itsensä

synnyttäjä,

muut ainoastaan auttavat hänet maailmaan 

syyslintu,,,

syyslintu

taivahalla liitäen katselee

muuttolintujen paluumuuttoa,

hymyilee,

siivillään vilkuttaa,

kevääksi takaisin toivottaa,

sillä hän liitelee vain

talvipesälleen

ikimetsän siimekseen,

tuonne evonikimetsän takamehtiin

vieraan varaton,,,

kun näet yllättäen ihmisen kylänraitilla

lähesty häntä varoen,

sillä tämä on säikähtyneessä tilassa

ja voi silloin heittää vaikka kuperkeikkaa,

tahi olla muutenvaan vieraanvaraton,

sillä hän on tullut etsimään

sukujuuriaan 

unet,,,

unissa näkyneet

jutut ovat

tosia

valveilla ollessaan ihminen näkee

vain ohimenevää

unet syttyvät ja sammuvat,

joskus ovat näkymättömissäkin,

mutta aikamoinen flow silloin

päässä pyörii

hiljainen hetki,,

hiljaisena hetkenä kuulet

tarkemmin,

eikä aikakaan

kiirehdi

fortumin johto on tuhlannut kansakunnan varat,,,

fortumin johto

edesvastuuseen

kansan varojen työntämisestä

surmansuuhun,

samalla tasavaltamme hallitus presidenttiä myöten

on laitettava keräämään käpyjä,

sillä senjälkeen biletyshuuma loppuu

syksyllä,,,

syksyllä on

helpompaa olla

ihtenään,

sillä eihän muutkaan

korreimmillaan

laajasti,

mitä laajemmalti

liikut,

sitä enemmän koet,

mitä syvemmälle näet,

sitä enemmän tiedät

arjen varjo,,,

ihminen suurentelee

itseään tiukanpaikan

edessä,

mahtailee mahtavimmilleen,

muttei pystyssä pysy,

kun arjen varjonsa eteensä

pysähtyy

hyvinvointi,,,

ilman hyvinvointia

ihminen ei pääse

elämänsä ylämäkiä ylös

paavipaholainen,isä kiril ja putin,,,

isä kiril

ja

paavipaholainen liittoutuivat

putinin kaa

ja tahtovat tapattaa koko

euroopan,

mutta eivät he oivaltaneet

että luontoäitee on heidän suojanaan,

sillä pahuus ei idä heitä

pidempään,

siksi luontoäitee leudot säät talveksi

tilas,jottei vilu heitä palennuttais,

kun sitten kevät koittaa ovat

sodankylväjät tuomiolla jossa heillä ei

armoakaan

pikkuvarpunen,,,

pikkuvarpunen oksallaan

katselee puuhiain,

puolelta puolelle heiluen,

jalalta toiselle keinuen,

kuten minäkin,

kun pilkkeitä nakkaan pinohon,

välillä se laulaa lujertaa, kun vinoon

laitan pilkkehen,

kertoilen hälle että kylmän talven varalle

puita nakkelen,

hän siihen vastaa näyttämällä komiaa

höyhensatoaan

talvi,,,

syksyn jälkeen tulee

talvinen miel 

joka tahtoo

pulkalla lasketella,

mäkimaastoissa hiihdellä,

järvien jäillä luistella,

lumipalloja heitellä,

pilkkireijillä nytkytellä, lumipenkoissa

kieriskellä,pakkassäillä punastella,

huopatöppösillä tepastella ja tuvan

uuninpankolla lämmitellä

hyvinvointi,,

hyvinvointi

syntyy

hyvistä mielentöistä,

eikä mielettömyyksistä,

ahneuden koristamista omaisuuksista

aikanaan,,,

kaikki loppuu aikanaan,

niin hyvät kuin pahat,

tehhyt ja tekemättömyydet,

siksi elä ajallas,

tee tavallas

äläkkä jää varjoes taa

sienimetsässä,,

sienimetsässä ei

meluta saa, sillä silloin

kanttarellit jää risukouden taa,

herkkutatit painavat lakkinsa

matalammaksi,

siksi siellä pitää liikkua hissukseen,

ja rientää äänettömästi mättähältä

mättähälle jotta herkkutatit eivät jäisi

äänten taa

kepu vastusti kiivaasi 42:ta kansallispuistoa

suomen 42 kansallispuistoa

vastusti

keskustapuolueen 

vanhoillisemmat,

siksi kestäväkehitys jää

aukkohakkuiden alle

lukeminen,,,

lukeminen on

hyvä taito,

sillä sen avulla pääsee

~syviimpiinkin~

samassa nahkassa,

yhessä ihmisessä

ovat

kaikki maailman ihmiset,tosin heidän piti

ensin

poistua takavasemmalle

kuoleutumaan, nahkojaan luomaan,sillä

eiväthän he olisi

mahtuneet

yhteen immeiseen,

siksi sovittautuivat nykyihmisen

sisuksiin,

tunteisiin ja varpaan kynsiin,

jokapäiväisiin aatoksiin

verollinen,,,

vastatuuleen riennän

suutuspäin,

sillä haluan voittaa luontoin

voimakkaan ,

helvetinlieskat kivukkaat, siksi juoksen

kuin luonnoton,

olenhan elämänkypsyttämä

verollinen

joka tahtoo rientää alkujensa luo,

sinne helvetinvuorten taa, sinne missä ei

nykyisyys vainoakkaan

järki,,

     järki ei suutu

~järjettömät vain~

en joudu enempään,,

 

en joudu elämässäin enempään

vaik tahtoisin juosta kovempaa,

kantaa kuormaa raskaampaa,

en joudu elämässäin enempään

vaikka kaikki hyvät pahat

tekisin, jokaisessa asustaisin,

sillä minulla on ylsinkertainen mieli,

joka tahtoo kanssani kulkea,pitkätpäivät

makoilla,tarpeelliset hommat hoidella

en joudu elämässäin enempään,

sillä mieleni tahtoo ympärilläin

asustella,

mukavia sommitella,

kaikenköisiä puuhastella,aatoksia

ajatella,tekeleitäni parsiskella,ainojaitani

suojella

hampoon kolloon,,

elämässä pitää tehdä

sellaisii asioit,

joist jää hyvä maku suuhun,

mut jos erhehtyy joskus pahoja tekköö 

niin suu kannattaa hyvästi huuvvella,sillä

 jos hampoon koloseen jottain pahoo jiä,

niin se vieäp seuraavilta makianmaun

 pois

riidat ja kinat,,

asioita ei kannata suurennella,

ei ainakaan

niitä pienempiä jotka eivät ole

edukseen suurempina

 

riidat ja kinat syntyvät

tietämättömyydestä,

ennakkoluuloista,

väärinymmärryksistä

 

kun asioita suurennellaan

ne solmiutuvat ja kasvavat

kokoaan suuremmiksi

 

 

joki,,,

joki virtaa alaspäin,

muttei poispäin,

sillä jokaisen

virran varrella on elämän satamii,

hyvänmielen lähteitä,

laitureita joista lähdetään, 

tullaan

ja katsellaan joen ylävirtaan,

sinne elämänlähteelle josta elämänvirta

saa alkunsa

kahtelet,,,

kun kahtelet

ympärilleis, näet enemmänkuin

arjenkuva näyttää,

kun liikut ympäriinsä

tavoitat enemmänkuin paikoiltas 

parhaimmillaan,,

 ihminen on

parhaimillaan

-itsenään-

-jatkuvaisii,,,

jos kangistut 

-jatkuvaisiis-

harmaannut,

eikä sulla enää sitä nuoruudenaikasta

hymyäkään,

silmiesi uteliaisuutta,

jokapaikan touhukkuutta

 

siksi elä pesiydy arjen harmaisiin,

vaan marimekon parhaimpiin,

sillä ne avittavat sinut

lintujen teille,

niille elämän avarimmille, jossa

näet hyvänmurusii,

arjen mukavuuksii

 

jokainen ihminen on

luonnonlapsi,

toiset vain on sidottu

arjen harmaisiin,

kaavamaisuuksiin,

siksi he ihailevat tuontuosta

elämänikkunasta vapautta,

niitä heleitä hetkiä joissa saisivat

piirrellä elämänteitään,kuvioitaan,mielihalujaan,

hetkiä joissa heidän ei tarvitsisi kysellä,

lupia annella,tekojaan puolustella,vaan olla

kuten marimekkokin, vapaa, huomisenhyvätuuli 

elämän jätepala,,,

ihminen on

elämän johtolanka

joka on kaikessa mukana,

hyvässä ja pahassa, sillä hänet luotiin

jätepaloista,

niistä ylijäämäkamoista jotka luontoherralta

jäi käyttämättä 

elämänmoottoritiet,,,

elämänmoottoritiet vievät tuovat,

mutteivät mitään jätä,

eivät edes sitä hetkeä,

jolloin voisin katsella

taakseni,suunnitella huomistain,

sillä elämänmoottoriteillä ei voi pysähdellä,

hidastella vaan on mentävä, mentävä sinne

missä ei ole mitään,

ei edes sitä hetkeä jolloin

mieli hyvittyis 

onnellinen ihminen,,,

onnellinen ihminen

elää aamusta iltaan

itsensä kanssa niin,

että yötkin sujuvat

tyynyttävästi 

turhakkaat,,,

tekopyhät eivät kestä

arjen

aamuja,

hetkiä,

joissa tarvitaan näpinvoiteita,

mieltä, joka ei lannistu pahastakaan,

turhakkaista 

lapinmaassa,,

lapinmaassa aika pitenee,

vuorten rinteitä ylenee,

neljäntuulen voimasta kurottuu,

eikä kiire mihinkään,

sillä siellä luonto on aamu,

ilta ja päivä,

yötönyökin, hetket joita ei ole merkitty 

kalentereihin,

vaan jängän maisemiin,

elämänselkosiin,lapinkukan terälehtisiin

uudistuu,,,

ihminen voi uudistuu,

parhaimpiinsa somistuu,

jos vain haluaa,

sillä niinkuin kevät kesä ja syksy,

talvikin luontoamme kohottaa,

niin ihminenkin voi arkeansa toisinpäin sovittaa

jotta seuraava päivä näyttäisi edellisiään kuohkeimmalta 

portaat,,,

arjessa on

monia askeleita

joita ei tarvitse ottaa,

toisia ei kannatakkaan,

sillä ihmisen ei tarvitse kaikkea käydä

lävitseen,

vain ne portaat jotka vetävät häntä eteenpäin

ikihonka,,

ikihonka nököttää rinteellään

kannattaen luontolintuja jotka ovat oksillaan

istuineet iät ja ajat,

varhaisemmatkin,

nekin ajat jolloin elämäpuhkesi kukkaan,

eikä mikäään tunne mennyt hukkaan

 

 

tänään ympäriltään on

kaadettu kaikki muu,

ei petäjän petäjää,

ei koivunrunkoa hohtavaa,

kuusta jalompaa,

lehtipuutkin

ympäriltään hävinneet, sillä elämänmoto on

aukkohakannut ympäristön,

tappanut elämän,

saanut luonnon pienimmät poismuuttamaan 

viitostie,,,

viitostietä linja-liikenne kosonen

viilettää,

siint juvan kautta savonlinnaan,

elämän kaupunkiin,

sinne jossa saimaannorppakin asustaa,

punkaharju luonnonkauneutta sisustaa,

kerimäki elämänkauneutta edustaa

 

se miun mieltäni hyvinpäin

puvustaa, sillä oonhan säämingin poikii,

pitkinpoikin kaunista itä-suomee asustellut,

nuoruuttani taivallellut,

nykyisyyttäni tavoitellut

 

asema,,

entinen rautatieasema,

nykyinen seisake,

ei entisajan hohdkokkuutta,

vaan ohdakkeita,

lopunajan heinäkkeitä,

sillä junat eivät enää pysähdy,

eivät hitaammatkaan,

sillä kulkijat poismuuttaneet,

ketkä taivaallisiin,

ketkä valokyliin

 

jäljelle on jääneet muistot,

mutta nekin harvoille,

niille elämänorvoille jotka viellä jossakinpäin

värjöttelevät,

tulevaisuuttaan odottelevat 

kun taivut tavallisiin,,,

kun taivut tavallisiin,

kokeilet uutukaisii,

toteutat harvinaisuuksii,

saatat ylittää sen mistä toiset vain

haaveilevat

itsesi näköinen,,,

ihmisen ei tarvitse olla

erinomainen,

vaan tavallinen

-itsesi näköinen 

kunnat joista ihmiset lähtevät,,,

kunnat joista ihmiset

lähtevät,

lähtee paljon muutakin,

rakennuksista maalitkin,

eikä siellä lasten ääniäkään,

aikuistenkaan,

vaan hiljaisuuden joka itkettää

olemassaolollaan 

kun ajat suomen halki,,,

kun ajat puolen suomen halki

näet arjen,

hetket jotka ovat menneet,

toiset jotka tulleet 

ukrainan ja venäjän syntymäpäivä,,,

ukraina ja venäjä

viettävät tänään

syntymäpäiväänsä,

mutta vain toisen juhliin halutaan 

välimatka,,,

kun välimatka kasvaa

elämänpituiseksi,

se on kasvanut siihen mittaan,

ettet tahdo tuntea

lähtökohtias 

lomareissu,,,

lomareissu

lapsuuden maisemiin

paljastaa ajan tehneen tehtävänsä,

heille ja minulle 

eläväiset ihmiset,,,

eläväiset ihmiset

täyttävät

ne hetket jotka istuvat hiljaa 

kaikki kauneus,,,

kaikki kauneus

on

raamituttu

katseesi,käsiesi kosketukseen,

kaikki kauneus on sydämmessäsi,teoissasi,hymyssäsi

 

kaikki kauneus

on hetkissä joissa läsnäolosi

valaisee ankeammatkin

 

kaikki kauneus on arjessasi,

sillä sinä osaat elää

niin että saat muutkin elämään,

kansasi tanssimaan,

hyviä puhumaan

 

kaikki kauneus  säteilee

silloinkin kun nukut,

olet kaukomatkoilla,näkymättömissä,

olemattomissa,

sillä olet hyvänlähde,

se hyväntuoja joka poissaollessasikin

kylvää huomisen hyvää

 

täydenyön aikaan,,,

täysi yö on

syvänmusta,

armoton,sillä sillä ei ole

seuranaan tuikkivaa tähtöstäkään,

vaan loputon yö,

joka on vanginnut äänet,

heidänkin jotka niin haluaisivat

laulaa yönkuningattarelle

täyden yön aikaan yölintukin

nukkuu oksien suojissa,yöperhonen piilossaan,

vain lepakot liitävät, sillä tämä on heidän hetkensä

täydenyön aikaan

eivät pahatkaan liiku,

kateelliset kadehdi,

jumalattomat pyhiä kuvia

silittele,

sillä täydenyön aikaan

elämä on arimmillaan

metsälampi,,,

metsälampi peilaa

sinitaivasta,

rannat täyttyvät luonnonpuista

kanervista ja sammaleista,

joissa viihtyvät ikimetsän

pienimmät,

nuo elämämme alkutekijät 

 

täällä ei äänet kuiskauksia

kuuluvimmiksi ylly,

sanatkin taipuvat katseiksi,

siksi patikkakaverini kanssa

enmme ole pariin tuntiin sanoneet

sanasen sanaa,vaan kertoneet asiat

silmillämme

 

muuttolinnut liitävät sinitaivahalla,

kuuntelemme niidentuhinoita,

aistimme niiden

olevan onnellisia,

sillä onhan

aurassaan uusia jäseniä,

noita metsälampien rantamailla

syntyneitä 

taivutella,,,

ei ihmisen tarvitse kaikkea

selittää,

ymmärtää,

itselleen taivutella, sillä monet jutut

ovat parempia itsenään 

kesä tyyntyy,,,

kesä tyyntyy

syyystuuliin,

yötön yö syysiltoihin verhottuu,

suvimieli vaimentuu,

sillä onhan syys,

talven eteinen, jonka jälkeen kevätpuroset

lorisevat,muuttolinnut palaavat,päivänaika

pitenee ja västäräkki pihamaallani herrastelee,

sinitaivas täyttyy joutsenista,ilon ja elämän äänistä

metsänpoika,,,

ihminen on alkujaan metsänpoika,

mutta heidät on

suljettu

lähiöihin, joissa heihin

säteilytetään nykyaikaisuutta,

tuota keinotekoista

jalostetta,

joka saa ihmiset kävelemään

jonoissa,

hiljaa hipsuttelemaan

busseihin ja ratikoihin,

siksi ihminen on nykyään

tämännäköinen kun on

turmelluttaja,,,

onneksi

ihmisellä ei ole

~kaikki elämänvalta~

sillä tämä ympäristönsä turmelluttaja

kuluttaisi hetkessä

huomisensa

innostunut ihminen,,,

innostununut

ihminen ei ole

ikäväinen, vaan jokapaikkaan

kurkottavainen,

hyvänpäivänlähettiläinen,

jonka kanssa ahtaammatkin hetket

tuntuvat väljiltä

hakemalla hakevat,,,,

ihmiset jotka

hakemalla hakevat

toisista vikoja,

ovat tyyppejä jotka eivät kuulu

teamin yhteiskuvaan

kiire ,,

   kiire on

myöhästyjän

      tauti

sienikoppa,,,

syysmetsän

äänet vaimenneet,muuttolinnut

muuttaneet,

vain sielt täältä kuuluu

täällä jatkuvasti elävien ääniä,

mutta niistäkin on kevään riemu

syystunnelmiin vaihtunut

kurrenpoika tuuheahäntää

ei syystunnelmat paina,

sillä hällä on jo talvikoto

kasattu,

ruokavarastot kerätty,

morsmaikkukin varattu,

joten hän voi ilomielin ikipetäjää

kierrellä,syksyn ruskaa ihastella

sienikoppani on

kukkuroillaan,

puolukkaämpäri pullollaan

joten heilautan hyvästit

ikimetsän asukeille,

sammalpeitteessä pyöriville ja

palaan kotiini,

tuonne ikimetsän laitamille,

elämäni kulkuteille

huristella ,,

elää voi

hitaamminkin,

mutta on se vaan makoisampaa,

kun saa huristella

täysillä

pystyssäpäin,,,

ihmisen tulisi

elää pystyssäpäin,

silloinkin kun on hatarampaa

hetki,,,

kun hetkesi täyttyy

hiljaisuudesta,

tuokiosta jossa olet vain sinä,

olet paljon keskellä,

sillä olet elämänherra,

mutta vain hetkenverran sillä hiljaisuus

kestää hetkenvartin,

jonka jälkeen olet kaikkien keskellä,

elämäsi rakennusmestarina 

luonto hiljenee,,,

luonto hiljenee

syksystä,

vaipuen untenmaille talvisille,

jotta keväänkukkanen iloisemmin

keväällä loistattuis, elämä hetkilleen istuttuis,

kauneuttaan loistuttais

 

 

bussikuski,,

bussikuskin ammattinimike

saavutetaan

vasta

miljoonan kilometrin jälkeen,

mutta todelliset ratinvääntäjät

ovat huristellet sen tuplasti

 

kunnon bussikuski ei sairastele

työaikanaan, vaan kuolee kerralla

veks ja senkin hän tekee vapaillaan

 

kunnon bussikuskit

voivat olla kumpaakin sukupuolta,

tahi näiden muunnoksia,

joten tässä ammatissa ollaan

sukupuolineutraaleita

 

 

tarttua,,,

en jaksa joka juttuun

tarttua,

en vähäänkään,

vaan siihen joka ojentaa katseensa 

hissit,,,

jos hissejä ei ois,

niin laiskemmat asuis

ensimmäisessä kerroksessa,

elämänkyllästämät ylemmissä,

keskikerroksissa he jotka pian muuttavat

pois 

kirstinmäki,jakomäki ja kakolanmäki,,,

kirstinmäki,

jakomäki

ja sitten kakolanmäki,

siin

entisten aikojen elämänmäet,

joita kumpaakaan tänään ei ole,

koska siellä asuu nykyään edellisten

perilliset 

esiaste,,,

voit olla

esimies,

takamies,

mies tahi nainen,

tahi jommankumman esiaste,

mutta jos et ole

ystävällinen muurahaiselle niin sinä

et pysty hallitsemaan tiukanpaikankurveissa

elämääsi

tölkit,,,

kesäloman toinen päivä,

sateinen,

muttei se mieltäni haittaa,

sillä tänään meen ja teen

sitä mitä arjenpyhiltä jäänyt

 

liiterin vintille olen

pitkin vuotta heittänyt

sitä ja tätä,

mutta ennenkaikkea olen sinne

heitellyt tyhjiä juomatälkkejä,

jotka tänään asettelen paikoilleen

 

kauppojen juomahyllyiltä

erotan hetkessä uutuudet,

ojanpenkoilta vanhemmat,

mutta todellisia harvinaisuuksia

joutuukin hakemalla hakemaan

 

jokapaikan juttuja,,

elämää täytyy janota,

jotta se maistuis

huomisilta

 

elämä on

jokapaikan juttuja,

niitä joihin et kurkottamallakaan

ylety,

taaksepäin juoksemalla tavoita

onnellinen elämä on

hetkien huokauksia,

jotka eivät jälkiään jätä

elämäsilyhyt,,,

kaukaisuudet

eivät majaile lähituntumassa,

vaan ne ovat eilisten takana,

huomisia pidempänä 

 

kaukaisuuksia et voi tavoittaa,

sillä olet elämäsilyhyt,

kummastakin päästä 

kaukaisuus on

mahdollisuus,

myös se eilisten takainen

 

sodat lopuuvat,,,

sodat loppuvat

kun sotilaat uupuvat,

poliitikot taipuvat

ja uusi kevät hahmottuu

 

pakoilevat,,,

mitä vähemmän

olet,

sitä enemmäksi tuut,

sillä silloin sinuun mahtuvat nekin,

jotka vuoria kiertävät,

hallaöitä pakoilevat

viekas,

ihminen on

viekas,

kavalampi kuin

kieroinkaan,

sillä tällä tavoin hän

ylenee toisiaan ylemmäksi

syys,,,

syys on

hetki jolloin ei enää

riennetä,

kesälomimille lähdetä,

vaan silloin kerätään mitä on

jäljelle jäänyt

aika,,

aika ei vanhene,

ihminen

vain

kerralla,,,

hyvä työntekijä

ei

saikuttele,

vaan kuolee kerralla

puut,,,

jos puut puuttuvat,

näet vaan

sileetä,

etkä yhtään kantoa jossa

kurrenpoika istuu

olen sinä minä,

 

olen minä,

hiukkasen sinua,

eilisiä ja tulevia 

sekä luontoni sallimia 

höyhenen kevyitä hetkisii joiden

kanssa aamusta aamuun vaeltelen,

illasta iltaan tuumailen

olen minä,

sinä,

sillä meillä on yhteinen

eilinen ja huominen

yksin emme

olisi, eikä huominenkaan 

sillä me elämme

toisistamme

mahtimiehet,,,

mahtimiehet

syntyvät tosiasioiden

äärellä 

luonnokkaat,,,

aikuiset ihmiset näyttävät

eläneiltä,

nuoremmat luonnokkailta

vaipunut,,,

kun olet ääriäismyöten

täyttynyt,

olet uupunut,

kaikkeen vaipunut 

vaiherikkaasti,,

kun elät vaiherikkaasti,

et jouvu pakkittelee 

kesäloma,,,

kesälomilla tavataan

pitkäntalven jättämät

työt,

unelmat,

nurkkaan jätetyt,

siksi lomilta palaavat näyttävät

nuutuneilt,

lopunajanvoidelluilta,

paitsi he jotka lomailevat

-arjestaan-

 

sinun ei tarvitse,,

sinun ei tarvitse näyttää

minulta,

sillä vain siten olet

kiehtova

 

sinun ei tarvitse ylittää

mahdottomia,

sillä olet vahvimmillasi,

päiviesi kartanlukijana

 

sinun ei tarvitse

esitellä itseäsi,

sillä tuoksut

elämältä

tärisijä,,

ihminen ihastuu,

vihastuu

ja pian toiseksi

vaihuttuu,

sillä ihminen on kohtalonkukka,

hetkiensä puliukko,

almanakka,

itsensähallitsija,

vihailija,

kunnes syksynsä puetuttaa hänet pitkäntalven

tärisijäks 

toistensa näköiset,,,

ihmiset ovat toistensa

näköisiä,

paitse he jotka eivät sovi

yhteiskuntaan 

kotopesä,,,

ihmisen tärkein tehtävä

ei ole elää

ja touhuta niitänäitä

aikansa ajan,

vaan hänen tärkein tehtävänsä on

pystyä osoittamaan muurahaisille, että

olemme samaa heimoa, vaikka julkisuuskuvamme

poikkeaa,

tavattomasti,

tahattomasti

 

se ei ole kummankaan syy, vaan tähän on johtanut

ihmisen harhainen käsitys että mitä nopeammin liikut sitä

pidemmälle pääset ,

nopeammin,

vaivattomimmin

onneksi muurahaiset toimivat toisin,

eivätkä raahaa korttaan enempää,

eivät mee pesäkekoaan kauemmaksi,

eivätkä halua ratsastella,

ihmisillä,

hevosilla,

vaan tyytyvät vikkeliin jalkoihinsa,

kotopesänsä kolosiin 

ukraina,,,

pienikin voi olla

vahva,

niinkuin ukraina, joka on pystynyt

torjumaan

mahtavan,

turhan ja ikävän 

saat varjos kiinni,,

saat varjos kiinni,

kun

päivität itsesi

 

kaatopaikanvahti,,,

kaatopaikanvahti

päivystää missä liikkuukin,

sillä hänelle on jäänyt levy päälle,

siksi hän toisten nurkkia nuuskii, vikoja

etsii,turhantärkeyttään osoittaa,

kaatopaikanvahti

ei siedä lasten ääniä,

mopopoikien pärinöitä,

vanhojen mummeleitten turinoita,

naapureiden ääntelöitä, nuorten ilakointii,

sillä hän on altistunut turhanjätteille 

metsä,,

metsä on

ympäristön pääkaupunki,

elämänhyvinvoinnittaja,

pienien ja suurten asioiden synnyttäjä,

metsä on pieniä tunteita,

suurempiakin, se on oikeutta kävellä jokamiehenoikeudella,

haistella elämää

ajallaan,

tavallaan ja kuunnella huhkajan huhuiluu,käen kukuntaa

ja arempien hiljaisuutta,

elämämme monimuotoisuutta,

ilman metsää ei meillä olisi huomista,

eilistä, eikä ketunpoikaa joka juoksuttaa jänöjussia,

kuusitiaisen vienonkaunista laulua,

ilman metsää emme näkisi elämää ,

vaan pelkkää lohduttomuutta 

huolenilon päivii,,,

ei aina jaksa olla

surullinen,

sillä se vaatii tosi ikäviä

asioita,

yhtenään,

siksi on parempi olla ja elää ihtenään,

iloita ja itkeä,

ja välillä olla muutenvain,

sillälailla ilman huolenilon päivii 

ENSO-GUTZEIT,,

hyvä liikemies

jättää kauppaliikkeen jonka

logo

loistaa sukupolvienkin taa,

kuten teki ENSO-GUTZEIT

ukkosmyrsky,,

syksyllä elämä on

tyynempää,

sillä ukkosmyrskyt vartioivat

etteivät kiukunpuuskat tarjoile

eväitään silloinkun huvittaa

 

ukkosmysky on

hiljentävä näky,

luonnonherra,

sitä pelästyvät hermottomatkin,

sillä se on ukkosenjumalan esikoinen, jolla on

helvetilliset voimat 

 

syksy on

vuodenaikaa jolloin

pienet asiat kuvioituvat,

sillä vain silloin vesipisara tekee

lätäkköön kauniin ympyrän,

joka pian sulautuu kuvaasi 

kiivas eläjä,,,

kiivas eläjä

on

kauhia näky,

sillä hän roiskuu sinnetänne,

eikä nuku,

vaan samoilla silmillä päivästätoiseen

ärjyilee,

tunnoillaan pullistelee

 

kiivaalla eläjällä on

mahoton kiire,

siksi hän ärjyilee,

jokapuolelle heiluilee,

vaahto suupielissään mahtailee

 

kiivas eläjä ei kävele kuten

kesy hevonen,

pääalaspäin,

vaan hän kirmailee ukkosenjumalan voimilla

yötpäivät ja muutkin hetket,

sillä hänllä on

elämänhermovika,

se vika syntyy kun häneltä on nyhdetty

takahammas puuduttamatta 

arkiaamut,,

ei sun mestari tarvitse

olla,

vaan elämäsi taluttaja,

joka kiehtoo myös arkiaamuja 

suomen pääministeri,,,

suomessa on

pääministeri,

joka muistuttaa kansalaisiaan,

heitä,

tavallisen päivän ahertajia,huomisen tavoitteloijoita,

jokapaikan olijoita,

heitämeitä,

siksi välillä läikkyy 

vapaat ihmiset,

menestyvä yritys

tarvitsee vapaita ihmisä

luokseen,

muut menkööt eilisiin

itsekunnia,

ihminen on

puolustuskyvytön jos hän

~kadottaa

itsekunnioituksensa

laskostuneet,,,

 syksyisin ihminen on

luonnollisimmillaan,

sillä kevään ja kesän liehunnuat

ovat arkeen laskostuneet

epäselväksi,,

kun olet mitä

olet,

et jää epäselväksi

elämäntähtiin,,,

osaton ei senkään

jonka eiliset jääneet,

huomisetkin karkaavat,

sillä ihminen jolla on mielessään

elämäntähti, joka paistaa risukasaankin

on mahdollisuus nousta elämäntähtiin

leppuutella,,,

ei ihmisen tarvitse jokahetki

elämää ahnii,

syntyvä,kuolettuu,

tahi

hienoimmissaan kulkea,

vaan pitää antaa hetkonen ajalle jossa

mieli saa leppuutella olojaan,

tuumata tunteittensa tulojaan,

arjenpyhän menojaan 

nimekäs,,,

jokaisella ihmisellä on

nimi,

jopa nimekkäällä,

hällä johon monet päät käntyvät,

häneen joka syrjemmässä

majailee,

elämän ohikulkua tarkkailee 

 

hänen kohdallaan  kannattaisi

pysähtyä,

sillä hän voisi kertoa

moneen asiaan vastauksen,

vastauksen joita ei hyvinvoinnin

kasvokkailta löydy

 

yhteiskunnan ei pidä

unohtaa unohdettujaan,

sillä he kantavat sitä kuormaa,

josta hyvinvoivat säästyivät 

nuoret etsivät,,,

nuoret etsivät

huomista,

vanhemmat eilisiään 

riihenseinä,,,

uudet ovat vastasyntyneitä,

aranpäivän esikoita,

mutta ikivanha riihenseinässä

loistaa ikuisuus,

sil

se on ajan plationoimaa,

harmaansinisen värin tunnelmoimaa

 

siin kuvastuu eilisten aherrukset.

tuhansien tunteiden nojailut,

huokaukset ja suomenhevosen

kiinnytyskoukku joka yhäkin nurkkatolpassaan

odottaa tuota urheaa hevosta,

jolla on sinivalkoinen mieli,

arjen ja pyhänmieli 

katselen pitkin peltosarkoja,

näen siellä yhäkin

ihmiset heinäpelloilla,

juurikasmailla,

kevään ja syksyn töissä,

siksi riihi jääköön paikoilleen,

vaikka miljoonakoneet tekevät ihmisten työt,

paalit korvanneet riihen ja riihenkin

paikaa tarvitsisi monitoimikone,

mutta niinkauan kun minä voin,

riihi olkoon siinä mihin esi-isäni ja kylänmiehet

sen aikoinaan lähimetsien puista rakensivat,

sillä miljoonakoneella ei ole siniharmaata väriä,

eikä sen kyljessä ole suomenhevosen riimun kiinnityslenkkiä

 

 

 

 

ylimmäiset,,

ylimmäiset näkevät

enemän,

alimmat tuntevat 

padasjoki,,,

olet keskellä,

päijänteen lähteellä,

elämänkauneuden niemekkeellä,

olet ruhkaisan suomen laitamailla,

joutsenen iltalaulun verran ruuhkaisasta

arjenmaasta,

olet onneni kotopesä,

tunteitteni tyyssija,

elämäni tanssittaja,

arkeni pyörittäjä,

olet padasjoki,

kunta jossa kukkii tulevaisuus 

kuokkavieras,,,

kuokkavieras pyrkii

juhliin,

jonka päätähti on kattanut,

sillä kuokkavieras on

se joka luovutti,

mutta haluaa haistella

hetkeä johon hänkin olisi pystynyt,

ellei olisi luovuttanut,

keskenjättänyt,

toisinpäin kulkenut 

avaimet,,,

ennenkuin lähdet

lomille,

varmista että sulla on

avaimet arkeesi 

hiljaiset ihmiset,,,

hiljaisilla ihmiillä

on

tosiasiassa

hirmunen meno päällänsä,

mutta he eivät tunteitaan näyttele,

ulkoilmoissa tuulettele 

iänikuisuus,,

iänikuisuus

on

pitkästyttävää,

koska siellä ei ole elämänsäpinää,

kuten nykypäivissä,

siksi mä en tähtää elämässäni kauemmaksi,

kuin korkeintaan näköpiirini ulkorajoille,

sillä mä poika tahdon tanssii elämäntanssii 

ihminen kasvaa,,,

ihminen kasvaa

koko ikänsä,

parikymppiseen saakka pituutta,

siitä eteenpäin leveyttä

valtaan hamuavat,,,

valta tarvitsee tukijoitaan,

mutta vain juuri ja juuri senverran

kun asemat tarvitsevat

 

tukijat tulevat valtaapitäjille

kalliiksi,

kalliimmaksi kuin sivuunheitetyt,

mutta jokin hinta on kaikesta maksettava

 

demokratia synnyttää jatkuvalla

syötöllä valtaan haluavia,

mutta valitettavasti heistä suurinosa ei

pysty huolehtimaan edes

itsestään 

putinin venäjä,,,

putininvenäjä

vetelee viimeisiään,

sillä olikarkeilta loppuvat

rahat,

joka taasen johtaa uuteen aikakauteen,

jonka päässä sama laulu lauletaan

uudelleen

isoksi kasvaa,,,

isoksi kasvaa

syömällä

ja

venyttelemällä,

mutta leveyssuutaan tarvitaan

semmoista luonnetta joka ei pienistä

hätkähdä

hiki,,,

hiki on ihmisen

~jäähytysnestettä~

miesihminen ja muurahainen,,

luontokappaleista

vain miesihminen ja muurahainen

ymmärtävät

kuningattaren arvon,

tosin ihminen kutsuu puolikastaan

vaimokseen

muurahaiset eivät ole

sukupuolistuneet,

vaan he ovat miehiä ja naisia

yhtäaikaa,

siksi heillä ei ole sukupuolikiistoja,

kiintiöitä

ja työtkin tehdään yhdessä ja urakalla

mutta yks lusmu murkuilla

on,

kuningattarensa,

joka makoilee perimmässä

kolosessa ja vaatii täydellistä

huolenpitoa, joka taas rassaa

muitten muurahaisten hermoja

pääministeri on tuuliajolla,,

pääministeri on

tuuliajolla,

sillä hänen elämäntyylinsä on

liian läpinäkyvää,

jotta siitä voisi edes valheita kääriä 

sanna marin juhli kokoomusnuorten yksityistilaisuudessa,,,

sanna marin

biletti kokoomusnuorten

yksityiskämpässä,

koska sieltä saa mukavia suitsukkeita,

marii ja karii,

jollaisia ei muualla tarjoillakkaan,

joten  pääministeriä ei sovi

yksin syyttää, vaan kokoomuksen juonikasta

vaalitempauksen avausta

onko sanna marin joutunut putinin pihteihin?

onko marin

joutunut putinin

seuraavaksi kohteeksi?

 

ainakin hänen tulisi

käyttäytyä asemansa vaatimalla

arvokkuudella,

varovaisuudella,

sillä hänen bilettämisensä ovat otollinen kohde

vieraanmaan uteliaisuudelle mieltymyksistään

 

valtionhallinnossa täytyy käyttäytyä

eritavoin, kuin siat ruishalmeessa,

sillä siinä on enemmästä kyse

.isänmaasta. 

pääministeri onkin bilettäjä,,,

pääministeri petti

paljon,

niin paljion,

että hänen tekonsa ja sanansa

tuntuvat usvaisilta,

bilehöyryisiltä pössyköiltä,

joita ei hänen asemassaan olevan henkilön

sopisi tekevän 

pienen kunnan puntarissa,,,

monessa maaseudun pikkukunnassa on

mahdollisuus

kaivannaisteollisuudella

tahi

luontokauneudella,

mutta

jos ne kohtaavat samalla pientareella,

pienenkunnan on valittava ottaako se heti

kaiken hyödyn,

vai säästääkö se seuraaville sukupolvillekkin

kestävänkehityksen luomat hyvinvoinnit

 

elokuu,,,

elokuu syksymmäksi vaihtuu,

luontokauneus ruskottuu,

kesänkiireet hiljentyy,

aika ei kulje enää

keväisesti, sillä

nyt sillä on 

aikaa 

elämänsä kunnossa,,

ihminen on elämänsä

kunnossa silloin,

kun hällä ei ole

~miel vinossa~

juuret,,,

ihmiset jotka elävät

toisista,

eivät eivät kasva ikuisuutta,

sillä heiltä puuttuvat

juuret

menneet,,,

menneitä on

mielenkiintoisempaa

muistella

kun tulevia,

sillä toinen perustuu faktoihin

hyvinpäin,,,

en ole elänyt

suurten vuoksi,

pienienkään, vaan päivästä toiseen,

niitä näitä tehdäksein

ja voin sanoa hyvälläomalla tunnolla

että tyynyni on aina mukavasti

mut unteni maille keinuttanut,

hyvinpäin herättänyt

taipuvainen ihminen,,

taipuvainen ihminen

pääsee pidemmälle,

hän myös jättää

jäljet joita toisten

taipuvaisten on helppoa seurata,

tulevaisuuttaan tavoitella 

jalo ihminen,,,

jos haluat kypsyä

ihmisenä jalommaksi,

ota joku hetki jokaisesta

päivästäsi ja mee luontometsään,

etsi sieltä metsän vanhin puu,

tervehdi häntä kohteliaasti ja halaa,

halaa koko elämäsi voimalla,

tunteittesi aallonharjoilla,

elämälläsi,

kaikilla pikkupikkuasioillasi

 

poislähtoiessäsi huomaat voimaantuneesi,

mielesi on saanut uuden huomisen,

kehosi elämän ensimmäisen

kosketuksen,

luojasi hyväilyn 

viattomuuus,,

viattomuus on

elämänhyve,

mutta se kukkii vain siellä

missä ei muita näe 

luomakunnan merkittävin,,

ei ihminen ole

luomakunnan merkittävin,

vaan hänen jälkensä 

kangasvuokko,,,

kangasvuokko kankahallaan

vienonkauniisti

kukittuu,

ympäristöönsä sovittuu,

se ei siin heilu tulten tanssittamana,

ei myrskysäiden vauhdittamana,

vaan vankkana luontokukkasena

joka tykkää mäntymetsien kaarnalauluist,

ikihonkien huminoist,

sillä se ei ole varreltaan koreenkorkea,

vaan kukkassaan on kaikki elämän

herkimmät tunteet

jotka eivät tahdo maailmantuulis heilua,

ihmisten maljakois keikistellä

kalareissu,,,

kahtelen auringonlaskua

tunnen kuinka minäkin

vaivun iltojeni taa,

sinne yöttömänyönselän taa, josta

aamuisin herään auringonsäteenä joka

kurkistaa veroni raost,

havahdun, 

sillä

ongenkupu hävis lumpeenlehden taa,

sinne jonne sitä varmaan  kuljettaa

körmyniska

ahven, mutta kun nostan onkeni,

vapani taipuu,

siimani kiristyy ja saan veen pinnalle

uppotukin oksan joka irtosi rungostaan

ja koskenvoimasta alavirtoihin halusi

nostan oksan joka onkuin ilmetty

ovenkahva,

joten laitan sen kalastusreppuuni ja vien

kotihein jossa laitan se liiterin oven

kahvaksi

elämä on ainaista kalastamista,

työpaikkojen hakemista,

elämänkäänteiden

taivuttelemusta,

onneksi,

sillä vain täten elon kalastusretkistä jää

hyvä maku huomisiin

muurahainen,,,

jos en nyt olisi

ihminen,

olisin muurahainen,

mutta valitsin aikojeni alussa

nykyisyyteni koska minua kiehtoivat

linja-autot ja niiden rattiin pääsevät vain

ihmiset joilla on käyty autonajon

korkeakoulu,linja-autokoulu

direktiiveineen

mutta kun olen ajoni ajanut

muutun taas omaksi itsekseni,

muurahaiseksi

ja rupeen jälleen kantamaan kortta

kekoon

ihminen on tänään tämännäköinen,

huomenna muurahainen,

perhonen tahi mitä lie,

parasta hälle on kuitenkin

se elämäntie jossa hymy ja itku

ovat kanssakulkijoinaan,elämänarvot

tukenaan

metsänpoika,,,

ikimetsä hymyilee

syksyssään,

puolukat punoittavat,

herkkusieniä mättäät täytenään,

syksyn tuoksu leijailee sammalikossa,

luontometsän salokankailla, jossa

talvilinnut asuvat,

luontomme arimmat piileskelevät

ja minä,

metsänpoika istun kaatuneen kelopuun

rungolla ja mietin niitä näitä,

juttelen tuhansille hetkillein,

sillä olen omieni mailla

mun koto,,,

siel mis mää bungaan

on

läpi elämän luonnolisuus läpinäkyvää,

sillä siel ei kiilotella rakennuksii lateksilla,

siel ei tuulten tartte kierrellä

pilvenpiirtäjii,

saasteläjiä haistella,

koska mää asun

luontoäiteen piilopirtissä,

siellä suuren järven niemekkeessä,

sieltä josta näen elämänvalot

valonmaa,,,

syksyllä sadot korjataan,

huomisiin taitetaan,

pitkän talven varalle säilötään,

syksyllä ihminen nostaa kauluksensa,

vetäseet kumpparit jalkahansa,

himmeän ilmeen huulilleen,

eikä enää paljainvarpain niittypelloilla

perhosten lailla liitele,

sillä syksy on pitkäntalven eteinen

jossa hyiset pohjoistuulet lehtipuita

ravistelee,ruskaisuutta somistelee,

päivänpituutta lyhentelee,sillä yön varjot

peittävät valonmaan

urhea-uintikeskus,,,

urhea on

uintikeskus mäkelänrinteen,

sillä siellä polskivat huomisemme

mahdollisuus,,,

kaikki alkaa jostakin,

päättyy johonkin,

siksi kaikkien jälkeenkin on

mahdollisuus

koulutie,,,

koulutie on

elämäntie,sieltä

saat elämänopit jotka kuljettavat

läpi elämäsi,

siksi kulje tietäsi varoen,

mutta elämänvilkkaana,

uteliaana,

sillä se on sinun tiesi,

elämäntiesi,

joka koulupolulle haarautuu

pääministeri,,,

pääministerikin on

ihminen,

ihminen jonka täytyy saada elää,

olla niinkuin hän olisi ilman

asemaansa

hiljaisuus,,

hiljaisuus on suuri

puhelija,

äänekäs mietteitten

taivuttelija,

se on myös erinomainen

kuuntelija,

siksi hänen luonaan kannattaa

sillointällöin vierailla

noustaan,,,

olet vahvimmillasi silloin,

kun nouset sieltä mihin

sinut on lyöty,

sillä vain sieltä noustaan

~enempään~

syys,,

syys on herkin vuodenaika,

sillä silloin

et liitele 

et niittele,

et hiihtele,

vaan pakkaat mitä jäi jäljelle,

parsien niistä huomiset

wilma murto, aikamoinen,,,

kun uskot itseesi,

niin voitat pahimmatkin korkeudet,

kuten teki wilma murtokin,

tuo seiväshyppääjä

joka on nähnyt alempienkin korkeuksien

mahtavuudet

hävinneet,,,

hävinneet näkevät huomisen

voittajien kera,

luovuttajat eivät,

siksi älä lopullisesti polvistu,

vaikket tietäs juuri nyt näkisikään 

syys on hetki,,,

syys on hetki,

jolloin pisarat tekevät lätäkköön

kauniin ympyrän ja sitten menevät pois

 

syys on hetki,

jolloin elämä palaa uomilleen,

arkeen

 

syys on elämän onnellisinta aikaa, sillä silloin

voit tulla entisiin,

olla kuin ennenkin,

vaikka oletkin hieman ruskettunut,

kesämielellä keinutellut,

eilisiä tapaillut 

euroopan komein tähti,,, wilma murto

suuret tähdet

syntyvät tuhannista pudotuksista,

epäonnistumisista,

ylösnousemisista,

peräänantamuudesta,

siksi olet euroopan komein tähti,

wilma murto 

laulelee niitä näitä,,,

maailma tulee tutummaksi,

kun kurkistaa

akkunastaan,

virnistää ohikulkijoille

ja laulelee niitä näitä 

onnistumiset,,,

onnistumiset ruokkivat

onnistumisia,

heiltäkin

jotka eivät aina itseään ylitä

kateuden rintamerkki,,,

vain onnistuneet

saavat kateuden kunnianmerkin,

sillä he ovat ylittäneet

alhaisemmat 

wilma murto,,,

wilma murto hyppäs

ylemmäksi kuin

kukaan toinen,

siksi hän on euroopanmestari ja

enemmänkin 

idi amin @ putin

idi amin

söi vastustajansa,

putin omansakkin 

kupsahtaa,,,

ihminen voi syntyä

monta kertaa,

mutta ainoastaan kerran

kupsahtaa

luihukas työkaveri,,

luihukas työkaveri

ei ole

se hemmo,

jonka kanssa haluaisin rankimmat duunit tehdä,

sillä hän on

selätön,

mieletön ja eihän hällä aatettakaan 

vanhenevat,,,

eiliset vanhenevat

nopeammin kuin huomiset,

sillä ne ovat luovuttaneet,

mutta kuvansa loistaa vuosisatojenkin päähän,

jos vain se on otettu oikealla hetkellä,

piiloteltu tämänpäiväisiltä ja raamitettu

ikuisuuden taakse 

unelmat,,,

unelmat eivät petä

koskaan,

sillä ne päättyvät

arkeen, tuohon tuttuun

ympäristöön josta syntyvätkin 

syystuuli,,,

 syystuuli on

karistellut lehtipuut

autioiksi,

mut haapapuu ei viellä ole

luovuttanut pukuaan,

vaan kahisten tuhisee syyskuulaassa

iltahämärässä,

samalla kun keinuttaa latvassaan

luontolintua joka ei etelänmatkoille

liitänyt, vaan haavan viereen asuttunut

tohtori,,,

jos ihminen syntyisi

valmiiksi tohtoriksi,

saisi hän elää loppuelämänsä

kuten muutkin hyvän elämäntavoittelijat

eksyy,,,

ihminen eksyy

kun

ei tiijä mihin mennöö,

siksi jokaisen pitäisi käydä

koortinaatikoulu,

tahi kurssi, jotta selviäisi

alusta loppuun

politiikot,,,

   politiikot ovat

itsensä tyrkyttäjiä,

omahyväisii,

kilpailijoilleen kuoppia kaivavia

elämänlyhytnäköisii,

joutopäiväisii

itsensä viihdyttäjii

luonnolliset huolitsijat,,,

varikset ja harakat

ovat tehokkaita ympäristönsä

huolitsijoita, mutta hekään eivät

        luonnottomuksiin koske

sillä he keräävät vain luonnonmukaista

jätettä,

raatoja ja pikaruokaloitten murusii,

illanviettäjien oksennuksii,

mutteivät muovisii kahvimukeja ja

muuta keinotekoista,

hetkenmielijohteesta ostettua,

poisheitettyä

lutviintuu,,

     asiit kun asiit

lutviintuu ihelläänkin,

kun ei niitä turhaa pöyhi

päivänselvät,,,

jos asioita tutkii

nurinpäin,

ei jutut näytä 

-päivänselviltä- 

politiikko tykkää äänestäjäkarjasta,,,

politiikko tykkää

laumoista,

johdettavissa olevasta

äänestäjäkarjasta, mutta  kun

äänestyslypsy on tehty,

menkööt neljäksi vuodeksi

takametsien laitumille josta on

vaikeampi kurkkia äänensä perään 

perillä,,

ihmisen ei tarvitse olla

perillä missään asiassa,

sillä sieltä ei pääse

mihinkään 

haudata joutomaille,,

jos ihmisillä ei olisi

nimiä,

ei eilisiä,

tulevia

he olisivat ainutkertaisia,

eikä heitä voisi haudata joutomaille 

tutkimukset,,,

monet asiat tarvitsevat

perinpohjaisia tutkimuksia,

jopa argeologisiakin,

mutta usein pelkkä pintavilaisu riittää,

sillä maailma on täynnä kiiltokuvia

taudit,,,

taudit leviävät

ilmojen halki, sillä ne eivät

luota hitaisiin jalkoihinsa,

siksi ne ennättävät sinnekkin, missä

eivät ennen ole vierailleet

taudit yrittävät ennättää

kohteisiinsa salamannopeasti,

sillä ne pelkäävät ihmisten

immunologisia

itsepuolustusjärjestelmiä jotka tuhoavat

ne hetkessä, jos saavat oikeat koordinaatit

taudit aiheuttavat paljon pahennusta,

nuhaa ja väsymystä,

mutta kun vastustuskyky nujertaa

moiset otukset niin sitten ilo jälleen

ylimmilleen leviää

aamu,,,

yö aamuksi

valkenee,äänet heräävät, kiirekkin,

mutta kollikissani matias

lötköttelee pitkin pituuttaan

nojatuolissa josta katselen

telkkaria ja muutenkin viihdyn.

annan matiaksen köllötellä,

sillä minulla on kiire

bussille ja sitämyöten

työmaalle.

kadulla ihmiset menevät

kiireenvilkkaasti,

eivät hymyile,

hyviä huomenia toivottele,

sillä olemme ventovieraita,

vaikka tapaamme jokainen aamu aina

samaan aikaan, sillä tämän kadun

 kulkijat

ovat säntillistä väkeä, mutta hymyttömiä

putininvenäjä,,,

putininvenäjä

ei edusta kansalaisiaan

                                        vaan rosvojoukkoa

joka ryöstää kansallisomaisuutta

ja sotii veljeskansaa vastaan 

evontiedekansallispuistohankkeen kaatajat,,,

evontiedekansallispuistohankkeen

kaatajat

karsivat surutta kestävää kehitystä,

sillä siihen heidät on kasvatettu,

sillä ovathan he tuon kauniin alueen

rajanaapureita, jotka ovat saaneet iät ja ajat

harjoittaa valtionmailla sitä ja tätä,

korvauksetta 

hyvät ihmiset,,,

hyvillä ihmisillä on myös

huonoja päiviä,

mutta silloin he eivät

näyttäydy 

jeesuksen suurin virhe,,,

pontuspilatus ei ollut

lojaali heppu,

vaan tyyppi, joita silloin oli harvassa,

mutta tänään joka kadunkulmassa,

joten ei ihme että 

jeesus otti pesäeron

koko klaanista ja hyppäs yläilmoihin ja rupes

johtaa maapallon hengellisiä jutskuja,

mutta yhden virheen hän teki, kun jätti

vatikaanin homopapeille

ja venäjän isä kirilille 

mis ryssä,,, siel ongelma,,,

mis

ryssä siel ongelma 

joskus vituttaa,,,

joskus vitututtaa,

oikein kuolemankalpeasti 

kenkuttaa,

mutta sitten haihtuvat,

toisiksi vaihtuvat ja jatkan

matkaani,

kunnes kohtaan seuraavan ja senkin jälkeen

tulevat,

mutta ne ovatkin sitten jo hymyhuulin

vastaanotettavissa,

sillä se alun ensimmäinen opetti elämänkestävyyttä 

monenlaisia,,,

ihmisiä on monenlaisia,

     onneksi

sillä jos olisimme samanlaisia,

olisi elämämme keväät jääneet pois,

suvituulet tulematta, syysillat viettämättä,

latuset hiihtämättä,

pakkaset viettämättä

ja sinä ja minä jääneet toisiltamme

näkemättä,

lapsukaisistamme huolehtimasta

ja etenkin minulta olisi jäänyt elämäni prinsessa

näkemättä,

sinut,

kuningattareni,

joka arkisemmin olet ollut yhteiselämämme

toimihenkilö,

jonka vuoksi arkemme on hyvinpäin aamuistunut

syksyntiellä,,

ilomielellä mä

syksyntiellä tanssin,

sillä seuranain on lätäköt nauravaiset,

puittenlehdet heiluvaiset,

muuttolintujen lauluset,

eikä syystielläni kulje vastaani yhtään

keväänlasta peipposta, sillä he kaikki ovat

syksyntieltä poispäin lennähtäneet,

siksi mulla on tilaa tunteitani tuuletella, ajatuksiani taivutella,

elämänjuonia pujotella ja katsella kaikkea kaunista minkä kesä jälkeensä

jätti 

tekopyhät ihmiset,,,

tekopyhät ihmiset ovat

läpinäkyviä,

sieluttomia,

eikä heillä ole eilisiä,

vähemmän huomisia,

siksi he ovat,

ovat niin kauan kun ensipakkaset valtaavat

tilansa

näivettyy,,,

jos ihminen synkäksi muuttuu,

niin hän elämältään kuihtuu,

poispäin näivettyy,

varjonsa taakse

häivettyy 

ihmeellinen sekoitus,,,

ihminen kasvaa

elonkorttaan koko ikänsä

ja pikkasen senkin jälkeen,

sillä ihminen on luomakunnan

ihmeellisin sekoitus 

syystuuli,,,

syystuuli tuimamieli

tähkäpäitä heiluttaa,

luontopuiden latvuksia keinuttaa,

ruisrääkkää laulatuttaa,

jäniksenpoikaa juoksuttaa,

sillä tuimamieli syksyisin

suven tuulia talvenselälle

viimoittaa,

muuttolintuja etelänmerille liidättää,

mutta minua se ei saa sijoiltain,

sillä olenhan elontuulten tuiverruksissa ahavoitunut,

täällä aikaani vietänyt,

mutta kun aikani

tulee, 

sanon sille heissulivei ja niin yhdessä

taivaantuuliin liidellään,

uusille latusille hiihdellään

kaikki taudit,,

jos kaikki tautinsa

tietäisi jo syntyessään,

elämä olis yhtä väistelemistä,

joskus jopa turhan olemista,

joten on paree,

ettei tiedä juuri mistään mitään,

vaan paahtaa sen minkä kerkiää

päiväänsä kohden,,,

silloin ihminen voi

hyvin,

kun hän ei katsele taaksepäin,

sivuilleen 

vaan

menee päiväänsä kohden

yö,,,

 yöt ovat hetkiä

jolloin useimmat

painuvat pehkuihin, mutta

yöperhoselle se on 

~valoisaa aikaa~

bussikuski,,,

bussikuskiksi

harvoin synnytään,

mutta useimmiten

ajaudutaan

valikoiva muisti,,,

valikoiva kuuloaisti

joskus

monen harmin

poistyöntäjä

putinin venäjä,,,

putinin venäjä

ei edusta koko venäjää,

vaan rosmolaumaa

ykköspalli,,,

urheilussa ykköspallille noustaan

vain

tuhannesti pettymällä,

miljoonasti ylösnousemalla,

sillä sinne ei päästä 

nöyrtymättä,

ahertamatta,

tuhannesti treenaamatta,

miljoonasti yrittämättä

kuulakkaus,,,

tämänpäivän ihmiset

muistuttavat

toisiaan

nyt ei päällepäin

erota kuka on narri,

kuka maisteri,

ken suuruudenhullu,

ken ei sitäkään

ihmiset ovat sukupolvesta

toiseen

laimentuneet,

siksi heistä on hävinnyt elämänvärit ja

kuulakkaus

metsän antimet,,,

kun puolukoita popsii

mättähällä kyllikseen

tulee punakka olo,

niin terhakka fiilis että vois vaikka

ikihongan latvaan kiivetä ja heittäytyä

kotkanpesään pitkälleen ja ootella tuon

uljaan siivekkään saapumista

mustikoiden liiallinen syöminen

tietää viikon verran ylimääräistä

hampaiden pesua,

mutta jos on tekarit,

selviää parilla päivällä,

kun liottelee niitä maalinpoistoaineessa

sienistä taasen saa sellaiset fibraattorit,

että oksat pois,

mutta heti ensialkuun ei kannata

punaista tahi valkoista kärpäsientä

popsia, vaan ihan viimeiseksi,

sillä niiden jälkeen joutuu jonkin aikaa

olemaan pitkällään