hautausmaan kaverit...

Yksinäinen ihminen

hautausmaata kiertelee.

täältäkään hän ei 

ketään tunne.

Hän heille juttelee,

etteivät yksinäisyyteensä

nukkuisi, kuten

hänen on käynyt.

jarrut ruostuneet...

Tunnen, kuinka elämäni
ajelee ohitseni.
Olen tarkkaillut itseäni,
tunnen,
kuinka jarrut ovat
hirttäytyneet kiinni.
En pääse matkaan,
elämään.

yön selkään...

Reilusti yön selkään,
yö- vuoroon astelen.
Aamun valjetessa
työt takanansa.
Keväällä yötöntä yö -
tuuria ahersin, mut
nyt luonto äitee ilmat
tummiin vaihdatti.
Kohtapuolin lumi valkoinen
tienpintaa valaisee,
kitkapintaa laimentaa.
Yö kuiskaa elämistä,
päivä tekemistä.
Ihmiset itseään valaisevat,
vapaaajalleen valjastavat.
Yö on paljastavaa
yö kertoo,
kuiskaten
vaikenee.

tarpeellinen...

Katsot kaupan notkuviin hyllyihin.
Kuvittelet, että ostaisit
kaiken,
kaiken.
Mutta sinä keräät kärryysi
tarpeellisen,
tutun
hyvänmakuisen.
Olet tyytyväinen,
että kaiken tarpeellisen
sait,
perheellesi
ateriat hait.

rakastan elämää..

Rakastan elämää,
jokahetkistä,
joka narahdusta, iloa ja
surun kulkulautaa.
Tunteet elämää kuljettavat,
arkirealismi tien pinnat
päällystää.
Rakastan, vaikka välillä
oksettaa,
toisinaan väsyttää,
mutta
suurinpiirtein olen
osaani
tyytyväinen.

kuolema...

Ajattelin itseni kuolemaa,
mietin lähipiiriäni,
tuumin, enkä
yli elä.
  Toivon eläväni aikani,
toivon eläissäni pystyväni
nukkumaan rauhallisesti,
vailla  murhetta,
tunnontuskaa.
  Toivon, että olen eläissäni
näyttänyt läheisellini,
että olen aikani päässä,
luonnollisesti, hyvillä mielin.
 Yliaikaisuuskin on rasite,
luonto on määrännyt aikamme.
  Nämä aatokset tulivat mieleeni
ystäväni sairastumisen
myötä.
En ollutkaan asiaa itselleni
sisäistänyt,
nyt  tämän verran.

ystäväväni...

Ystäväni ilmoitti sairastavansa
syöpää.
Sanat eivät sanoneet
mitä tunsin.
Ystäväni,
urhea
ystäväni.
Nyt hällä alkaa
elämän kokoinen
aika voittaa sairautensa.
Hän on syntynyt
elämään.

pyhäinpäivä...

Kekri juhlat lähestyvät.
Sadonkorjuun harjakaiset,
elämän ruokapöydän
festarit.
Pyhäinpäivän vietto on
sadonkorjuun muisteloita,
edesmenneitten
kunnioitusta,
sadonkorjun
ilojuhlaa..
Elämän toiset
kasvot.
Kaikilla haudoilla ei
kynttilä valaise,
mut ihminen
nukkuu
valossaan, sadoonkorjuun
juhlapäivänä.

unien takamaat...

Vaivun peittoni kätköihin.
olen viipottanut
hela päivän,
olen itseäni irrotellut,
itseäni venytellyt.
Nyt venyttelen
unien takamaille,
sinne missä unisadut
mieltä uinuttaa,
sinne mistä on raukea
herätä.

yhteinen uurastaja...

Sinä yhteisten asioiden
uurastaja,
sinä
olet yhteisösi
kultainen.
Annat aikasi yhteiseen
hyvään,
suot itsesi
yhteisöllesi.
  Palkaksi haluat vain
hyvän mielen.
Olet myös tottunut
halveerauksiin,
mut
kultainen sydämmesi
sulattaa nekin
yhteiseksi
hyväksi.

hymyilit...

Hymyilit,
huomasin aamuruuhkassa
sinut,
hymysi.
Et minulle hymyäsi
kohdistanut,
mut otin
siitä
hyvän tuulen
itseeni.
Kiitos, tuntematon,
loihit hyvän
mielen.

työ...

Työ,
enemmän, kun
elannon hankkimista.
Työ on
sosiaalisin
päivän tapahtuma.
jos työ loppuu,
loppuu sosiaaliset
suhteet,
alkaa loputon
tyhjiö,
joka
pelottaa.

pääomat...

Askeleesi johtavat kotiisi,
jonka
haltiana
avaimiasi heiluttelet.
Päätäsi särkee,
YT-neuvottelut työpaikassa.
Tunteesi kiertävät
kotiasi,
oletko kauan
haltia.
  Ihminen on pääomien
tuotantokappale,
aikansa hyödyllinen,
muuten tarpeeton.

yksinäinen tuupertelija...

yksinäinen tuupertelija,
varjojenkin kaartama,
yksinäinen
vanhus.
  Hänen elämänsä
odottaa vapautta, vapautta
yksinäisyydestä,
hän haluaa
yksinäisyyden varjot
nuoruutensa
näköisiin
elosiin.
 Hän
itkee onnestaan,
että muistaa nuoruutensa
kevät auringon,
kesäpäivien lämmön,
syksyn sadonkorjuut,
sienimetsät.
onnen kyynel
silmäkulmassa hän
vuoteeleen
asettuu.

kalaparvi....

Lähipiirisi ratkoo

kohtalosi,

säätelee

tulevaisuutesi.

Sinun tehtäväsi

on hoivata heitä,

sillä siksi he

sinua

haluavat ryhdittää.

Ilman läheisiä,

elämä on

syntymätöntä,

kuolematonta,

elämäsi ilman

lähipiiriäsi olisi elämää

kalaparvessa, jossa

itse olisit.

hetket..

Hetket,
kohtalomme,
hetket elinikäiseksi
kertyvät,
hetket,
kohtalomme
aakkoset.

illan tuliaiset...

olen omillain,
en riemusta
rientele,
en surusta
synkistele,
olen vaan ja kahtelen.
  tasainen huomen päivään
saattelee,
päivän työt totutusti
hoitelen,
illaksi
kotiin astelen.
  mut iltaa en mieti,
saattaapi
ilon
tahi
surunkin tunteen
kylään
kulkeutua.
  silloin niiden kera.

potkasin tyhjään.

Potkasin tyhjään,
lensin
persiillini.
Hengissä heiluttelen,
pyllylläin.
Ihmiset ihastelee,
puliukko jelppii
ylös.
otamme totit.

kaunis...

Kaunis on rakkaus,
rakkaus
kaunistaa,
siksipä oletkin
kuningatareni,
elämäni kaunistuttaja,
eloni
rakas.

syyllistelet...

Miksi syyllistelet
toisia,
mikset itseäsi
katso.
Eivät toiset voi
sinuksi muuttua,
he tuntevat
itsensä.

janottaa...

Rakkaus janottaa,
yhä enemmänkin.
Katselen aavaa merenpintaa.
Merilinnut horisontissa
liitävät,
osa muuttolinnuistakin
matkaansa
tuulen selässä
etenevät.
Kesä rientää
muuttajien
mukana,
minä janoinen
rannalla
janoan.

uljas maa...

Helsinki ,
pääkaupungina
Suomen kamaraa
maailmalle esittää.
Pitkä on matka
toiseen kolkkaan,
Utsjoellle kairojen
taikoihin.
Pohjolan vaalea
kansakunta,
kohtaloita monenmonta.
Neuvokkuus elontaipaleemme
elävyys,
siniristilippumme
ominaisuus.

kuiskaten...

Kuiskaten sanojasi
kerrot,
et maailman
tuulten kuultaviksi.
Kuiskaat harvoin,
tarvitessa,
mielesi
halutessa.
Olet ihminen, joka ei'
itseään
suurenna,
itseään tärkeämmäksi
esittele,
siksi sinun kuiskautesi
ovat
miellyttäviä.

eilinen huomisessa...

Aika siirtää elettyä
toisille vuoriksi saakka,
toisille
tarpeen mukaisesti.
Historia muistuttaa,
tuntemalla
eilisen,
kohtaat huomisesi.

arvoitus

Rakkauden pikkuvarpaat
kutittavat.
Katselen ohitseni,
silmäni kauneutta
näkevät,
tuoksut
elämälle
makuaisit antavat.
Rakkauteni on
elämä,
tämä ihmeellinen
arvoitus.

huomisen aikuinen...

Lapsi, huomisen aikuinen.
Häntä elon
myötäleet,
kaarteilevat
matkanteot
huomista odottavat.
Tämän päivän vanhempi
huomiseen
ohjastaa,
rakkudella
valjastaa. Tällä
navikaattorimallilla
huomisen aikuinen
ohjautuu
elämäänsä,
rakkaudella.

kesäunelmat...

Syystuulet ,kesäunelmat
taivaan tuuliin
lennättävät.
Syksy huuhtelee
ohdakkeet,
auringonkukat,
sinivuokot asettuneet sijoilleen,
hymyilevät
valkovuokkojen
kera.
Syksy on seesteistä,
syksy odottaa,
syksy toivottaa
talven tervetulleeksi.

aika...

Aika, kulkee ajallaan.
luonto toimii tavoillaan,
ilminen omillaan.
Aikaamme emme voi säätää,
edistää, emmekä
myöhästää,
elämäämme kyllä.
Elämä on näkemistä,
enemmäm tuntemista,
elämä kulkee
ajoillaan.

Berliinimunkki, nam....

Ruosteisen porkkanan syönti
ahavoittaa,
sydänjuuria
ruostuttaa.
Kaalinpäätä
narskuttelen
himokkaasti,
siin mieli väsyttyy,
vatsa
pullistuu,
hajuhaitat
pilvittyy.
olen laihdutuskuurilla,
mieleni
berliinimunkissa.

väsyttää...

Väsyttää,
en voi hymyillä.
Haluaisin
sirkukseen,
en jaksa,
oloni
rasittaa.

kummi...

Tuhannesti sanoja oon taivutellut,
mieleisekseni
väännellyt.
Sanomiset toisinaan
kaduttaa,
toisinaan
unettaa,
jolloinkin
kiinnostaa,
melko usein
oon itsekkin sanojeni
kummina.

yli-ikäinen..

Aikustuminen alkaa
viidenkympin
setelillä,
samanvertaisella ikähaarukalla.
loppusuora on pattipolvista,
alkumatkat
villiä eloa.
Aikunen on ylikypsäksi
syntynyt,
ylikehittynyt ylensyöjä.
Makaroonilaatikko on maukasta,
ainoastaan  ali -ikäisenä,
yli-ikäisen
huuletkin
liplattaa
ohukaisista.

huorastin...

Huorastin,
suutelin kissanpersettä,
Makukokemuksena
kiinalaiset keitokset
ovat vetisiä,
tiennmeren
veriohukaisia.
Kissani sukunimi
on unohtunut
matkojeni varrella
mutta komia on
kollini.

Uskoudun....

Epävarmuuteni vapisee
käsissäni,
hiusrajassani
hiki hermostuksissaan
pyyhettä kaipaa.
Tuntematon pelottaa,
tutut inhottaa,
hikeä pukkaa.
Uskoudun
valokuvalleni,
siinä varmuuteni
tärisee,
raameissa
kuvastuu.

home....

Home, tuo juuston maustaja,
asuntojen märännyttäjä,
sienten rihmakerrasto.
Homehtunut on myös
tunkkainen
ihmismieli,
jolla tupajumi
itseään asustaa.

sateinen day....

Sateinen päivä sisäilmoihin ajaa, hellan viereen
lämmittelemään,
oman kullan viereen
kainostelemaan.
Kultani on äkkijyrkkä,
illalla hellyydet nukutaan, päivät
kutitellaan.

navat vastakkain....

Suutelen sinut itseeni,
syön sielusi,
ahmin
sinut.
Rakastelemme
toisemme,
itseemme.
Eroamme,
tunteemme
hymyilevät,
meille,
rakkaani.

huominen...

Hieron ohimoitani,
varpaitani
liikuttelen.
Olen huomisen puolella,
tämänpäiväisen
jäljestäjällä.
Huominen perii
tämänpäiväiset,
huominen ei muistele,
huominen on lautasellani,
tämän
päivällisellä.

hymy...

Hymyilyttää,
hymyttää
ankea hetkeni,
kolotuksien
vaivaistaloni.
Fiilispohjalta hymy
huulille piirtyy,
alaspäin
kääntyy.

lenkkipolku...

Pakkanen lauhtui,
vedeksi vesittyi.
Huopatossut
kumppareihin,
räystäshattu päähän.
Lenkkipolku eilisestä muistuttaa,
rapeasta pakkassäästä,
nyt
vetisestä jäljestä.
Talvikestävät linnut
kuusen suojissa
uinuvat.
Asusteitaan
kuivattavat.
Koirani tutut heinätupsut haistaa,
antaa omat
tunnisteensa.
Elämä on tapoja,
lenkkipolunkin
varrella.

iltasatu....

Maailmaa hallitsevat
isättömät
isät.
He eivät ole kokeneet isän kättä,
eivät iskän
oloa.
Isätön isä on
tuulijolla,
isättömät hallitsijat
ovat sieluorpoja.
Toivon, että maailma
huomaisi
orpopojan
iltasadun.

kirkonmäki...

Ostin itselleni työpäivän,
elättäkseni
itseni,
lapseni.
Ostin aikaa
elämälleni,
lapsilleni.
Myyjä pyyteli lisäkorvauksia,
kerroin, että
kirkonmäellä
taseet
kuitataan.

itsemurha....

Duunarin edusmies hautoo
itsemurhaa,
hän tunnossaan
hulluksi
kapitalistui.
Hän köyhän äänet nuoleskeli,
mersut
alleen huokasi.
Nyt omatunto mieltä
kolkuttaa,
haulipyssyn suu
kutsuvasti
osaa
ottaa.
Äänestäjä ei itke.

ukonilma...

Ukonilmaa ei
pakkanen hytistele.
Paljat varpaaani
pakkasta paossa,
villasukissa,
mummoni kutomissa.
Pakkanen paukkuu
ukonilman lailla,
mut eri säillä,
samat ärjyt on melankoliat.
Suutelen menneisyyttäni,
pakkanen
morjenstaa,
narskuva lumi
kenkäsiäni
kulettaa.

neekeri, Päijänteessä...

Onko neekeri ruma,
onko valkonaama
kaunis,
onko intiaani
seksuaallinen,
aasialainen matonkutoja on
käsirunkkaaja.
Maailman rauha on
porkkanan kokoinen,
herneen näköinem.
mitään merkitsemätöntä.
Padasjoen Päijänne on
ihmisen herkku,
henkinen hyvinvointi,
ruumiillinen
voimallisuus
piilee kaloissa,
esiisissämme.

Putin ja Obama, Love Story....

Näin unen,
näin hikisen
unen.
Siinä Putin ja Opama
nussivat kiinan keisaria,
söivät
Afriikan orjien
jalkalihaksia,
eskimoitten kylmä
iho ei
kutittanut.

hitler, kunnon mies....

Hitler oli
kunnon mies,
paholainen
viiksimies.
Hitler on
vainajien isoisä,
kuolleitten
vainajien
isoäiti.
Hänen serkkunsa hallitsevat
maailmaa,
Venäjän maalta
laineitten yli
ameriikan rannikoille,
afrikoitten
uskonnoille.
aasioitten
hautamaille.

auta...

Auttamalla,
jelpit kohtalonomaistasi,
jokunen kerta
osanne vaihtuvat.
Auttava käsi on sydämmen ojennus,
suurempi.
Älä ole ohikävelevä,
sillä sinähän
se
siinä.

kotikiusattu...

pesukone pyörittää
eilistä.
pyykkinarulla tämänpäiväiset tuulessa
tuulettuu.
toissapäiväiset olkapäilläni,
silitettyinä.
lakanoissa unet ponnistelin,
kaulituissa.
ulkona sataa,
olen
kotikiusattu.

ilon kulkulapsi...

Ilon kulkulapsi,
surun lemmitty,
kaulaliinani
lämmittää.
Rapula
kuumotaa,
aurinkokin pudonnut.
yrjöttää,
sisuksista asti.
oon juhlien
ottopoika.

sauna...

Saunaan,
ilkosillaan, kuten alkusuomalainen,
Jukolan Jussi.
Veljeksiä ei yht
montaa, mut
tapaiset on härmäläiset.
Munakylvyt lämmittää,
selkäpiitä puhdistaa,
sielua
ulkoisuttaa,
muina miehinä
kuivatellaan.
Kyl on löylyt pehmoset,
nahkaakin
läpöstävät,
sielua kylvettävät.
Olen kotonain
saunani lämmössäin,
jäähyllä
eteisessäin.

MB-508, vm-83 asuntoauto myynnissä!

Miul on haikia miel.
haen uutta omistajaa
asuntoautolleni,
jossa työn uupumukset seitsemättä
vuotta
luovutin.
Mese on unieni turvapaikkana
kauhujenkin yössä,
sillä kuljettu Norjan
vuonot, itä-suomen
metsätiet.
etelän moottoritiet,
minulle on autosta tullut
elämää suurempi.
  Nyt kuitenkin elämä hyppyyttää,
oikein kunnolla,
siksi
kauppaisin ystävääni ihmiselle,
jolla on sielu,
jolla on
elämän sisusta.

kuiskaus...

Kuiskaus,
hiljakseen sanottu,
tunteella punottu,
sinun korvilles
hiljaisesti
soinnutettu.
  Olet kuiskauksen
arvoinen,
olet kuiskauksen
kaipaus,
hymysi
kuiskaa
silmillään.

meluinen...

Hiljaisuus kuuluu
ääntenkin
taakse.
Hiljaisuus antaa tilaa,
tilaa, josta
saat
voimasi,
joka sinua
kannattelee yli
meluisten
äänten.

paratiisi...

Yön hiljainen kuiskaus,
haavan lehtien
supatukset,
havupuiden tuoksut.
Miljoonat tähdet yö taivasta
koristaa,
kuu niitä
tähdittää.
Päivä on näkemistä,
yön hiljaisuus

aistien
paratiisi matka.

on off...

Torstai on enteilyjä viikonlopusta,
päivää vaille.
Torstaina kuukin hymyilee,
tähdet vilkuttavat,
elämä
oikoo
jäseniään.
Hernekeittopäivä
pannareineen,
työmaaruokalan
on off.

tulit...

Tulit saavutamatta itseäsi,
saavuit halustasi,
käperryit luokseni
halustasi.
Minä kaipasin, sinäkin.
Iltamme katsoo laskevaa
aurinkoa,
yömme
unilmiamme,
aamu uuden alkamista,
tulit
ajoillasi,
odotin.

illastusta....

päivä hämärtyy,
ilta ottaa
huostaansa,
melkolailla
unien lainaamilta.
yksinäinen,
haudotko
pesämunaasi?
älä varastele luomukanan
oikeuksia,
ole alkukantainen,
syö kana,
kukita
juhannuksesi.

närästää....

Ahneen suuhun
nälkiintynyt
närästyy,
mielipuutteenseensa
itsensä oksentaa.
Ahne on hiukopalaa vailla,
nälkänen köyhä ei ymmärrä
nälässään
oksentaa.
Ahne ulostaa
ylen syönnit,
kesken menot ahneelle
pyllistää,
nälkiintynyt
hitaasti eväistään
uneksii,
oksentelee
ahneen
närästykset.

matoonginta...

Huuhtelen suuni,
puhuin
rumia.
Katselin itseäni,
tyylittömästi
puhuttelin.
On kehityskeskustelun
paikka,
lähdenkin
itseni kanssa
matoongelle.

laskupinoni...

Selasin laskupinoani.
tuuhea, kun kirjaston
paksuiman kirjan
sivumäärä.
Kaikki etukäteen nautittu,
elämääni
sisustettu.
Yhden yhtiön tuotepalvelut
vaan hermot kiristymään
pingotti.
Vakuutusmaksut on
pirun keksintö,
onnettomuuden sattuessa
enkelten
syli.

aamuni...

Aikainen aamuni,
luonto nukkuu,
katson nukkuvaa,
haistelen
luonnon hiljaista uinumista,
hiljaisuus herättää tuntoni,
luontoäitee
unimaillaan.
Aamut on aikaisen
kulkuaikaa,
ruuhkatonta
maisematauluja.
Näen aisteillani,
kuinka linnut nukkuvat,
luonto kuiskaa huomenet
äänettömällä
äänellään.
Mieli mukana.

mummeli...

Tänään olen oppinut paljon,
olen nähnyt pienuuteni.
Olen hyvin syönyt,
mukavasti vaatettu,
keskiluokkaisen romanttinen
pojan polvinen.
 Tänään autoin sokeaa mummoa
kaupan kassalla.
Jono piteni,
ylpeyteni,
itsetuntoni koheni,
minä elin,
elin täysillä.
Koskaan ei ole tuntunut
näin hyvältä,
kiitos mummeli.

jonninjoutavaa..

Rakkaus on raastavinta
elon pientareilla,
suvipäivien
sarkaniityillä.
Rakkaus kuolettaa tunteet,
rakkaus salpauttaa
hengityksen.
Rakkaus on
jonninjoutavaa,
ellet toisin tunne.

tyhjä voima...

Kaikkeni peliin laitoin,
tyhjiksi
itseni
hävisin,
jaksamatta
uusintaan,
hävisin
tyhjällä
voimalla.

hiiri juuston kimpussa...

Odotan huomista.
Unikin kiertelee,
talutelee eteeni kaikenmoista
virkistävää,
unetonta.
lakanat rullalle
rullaantuu,
tyynykin vieraan tuntuinen,
peitto pyörii päälläni.
Kuulin hiiren tekevän
juustostani
raastetta.
Kumma ruokahaluinen.

elämäni ikkuna...

Sanani on sanottu,
mielipiteeni huuhdottu,
olen
elänyt
ajan.
  Katselen elämäni ikkunasta,
katson kauemmaksi, kun silmäni
kantavat.
Ajatukseni viipyvät siellä jossakin,
sinne
elän.

kaunistamo....

Tunteet tulvii,
elämäni reunat
pursuvat yli.
Olen henkien hengittämä,
olen auringon polttama,
kuutamoni
kaunistamo,
kaunis iltahämärä
minut elämään
juuruttaa.

kaukorannat....

Katson muistoihin,
niihen
kauan sitten elettyihin.
Haikeus kaukorantojani
verhottaa,
sieluni viipyy
kaukorannoissani,
hetkisen,
kauniin
ajan.

luottamus...

Elämä on luottamusta, sitä
syvällistä..
Luottamuksen varassa
hetteiset polut
kuljetaan,
pakkasyöt
kärvistellään.
Luottamuksen varassa
huominen
nousee,
luottamus,
ilman sitä
tyhjää
jää.

pilkkituulella...

Minua jännittää,
jännitän useasti, lataan elämääni.
En juurikaan punastele,
olen
uppiniskaisen kollin
juhannusheila, jolla
syksy elämänsä
varisuttaa.
Syksy on melko oransista aikaa,
mieliaikaani,
vesilätäköt litsahtelevat
iloisesti jalkojeni alla.
Huominen on talven ensimmäinen aamu,
silloin olen
pilkkituulella.

eläimiin sekaantuja....

Olen miettinyt,
olen asioita vatvonut,
oon itseeni raapinut,
mutten
tiedä mistä syystä.
oon varma, etä jotain pahuuksia oon
tehnyt,mutta ne eivät
nyt valkene.
  Kaverini rakastelee lehmänsä
kanssa.
Hyppää selkään ja antaa
elonkielien soida.
lehmä paskoo onnistuneesti
kesken touhun.
Kaverini on karjakko,
unelma ammatissaan.

itku...

Et uskokkaan kuinka itku helpottaa,
kuinka kurjuuteni huudan
taivaan tuuliin,
puolukkakankaiden taakse.
Olo kevenee, mieli eläväiseksi
ajautuu, maailmaa taas
ahnaasti katselee.
Tunteet, nuo ihmismielen voitelijat,
niille sijansa annettakoon,
niille esiintymisvuorotkin
sallittakoon.
Kaiken kurjuuden, itkun
jälkeen näet ihmisen,
hyvin voivan.

rikkaan nälkänen...

Köyhän suu ahnaanpi
eväälle,
rikas
huulillaan
mussuttaa, silmillään
kattausta mittaa.
Nälkäsen suu nälästä
napsuu,
kylläsen kuolaa
juoksuttaa.
toileteissa rikas
eväät ulos viskoo,
köyhempi
sulatteloo.

hampaat...

Köyhä niiaa nälissään,
rikas ahneuksissaan.
Keskiluokkainen hikiniska
puurtaa tervehtimättä.
Hällä ei aikaa seurusteluihin
liikene,
hällä nälkänen
huoltosuhde armoton.
Työtön tyhmyyttään
hampaitaan hoitaa,
hampaat kuuluvat
keskiluokkaisille.

luonto käsissämme...

Maanantaiaamu valkeni taivaan
täydeltä.
Pilviharso häikäisyjä
häivvyttää.
Luontoäitee vaihtaa kohtapuolin
talvipaltoonsa.
Kevään kasvu,
kesän loikoilut,
syksyn sadonkeräykset,
talven kinokset, kevään odotukset,
näistä
pohjolan ihminen nauttii ja ymmärtää,että
luonto on
elävää,
luonto on
käsissämme.

olusilla...

Taivaan takatuulet minua
työnteli kotia kohti.
Myötäsessä selvinpäin,
jalkamiehenä
juoksentelin.
 Suihku huuhteli
lenkin tulot,
hien suomat
mielihyvät.
  Liikunta mieltä ylläpitää,
vatsaa kurittaa,
lihaksia jänteyttää.
Mielihyvä sielua
kättelee,
silloin tällöin
olusilla
tavataan.

kerrostalollinen....

Kaupunki sykkii elämää.Ihmiset, jotka ovat
itseensä sokeutuneet.
Ihmiset ovat toistensa
viereen asettuneet,
mutteivat tahdo
silmiin katsoa.
Kerrostalollinen
henkikirjoitettua
elämää, muttei
ainuttakaan
lähimmäistä,
ihmistä, jolla sielu
hymyilisi.
Yksinäinen,
seurallinen, avautumaton,
ihminen.

iltavuoro...

iltavuoroon kutsumus
velvoittaa.
sateinen työpäiä tietää
sadetakkien rapinaa,
kumisaappaitten
laahustavia ääniä.
sateenvarjotkin
aukeavat rahastuslaitteitten
päällä,
joten kuittikin on
vilusta pahoillaan.
lätäköt houkuttelevat komioihin
vesikaariin,
mutta mieleni
väistän,
aatosta mukavaa ainoastaan.
onneksi on työtä, muuten
saattaisin ainoastaan
kiristää vyötä,
elämääni moinen kiristys
laihduttaa, joten
yö tuuritkin
eloani lihottaa.

pienet hetkoset...

pienet asia,
pienet huomiot
elämäämme kukittavat, sieluamme
elävöittävät.
pienet eleet
suuriksi vyöryvät,
sillä ihmiset osaavat
onnesta elää,
surusta
päivällistä syödä.
illallinen
pienten huomioiden
iltapalaa.

suvivirren loppusanat...

itsensä esittely on
kainostuttavaa,
humalapäissään
valloittavaa.
  kaino ihminen kauneutensa
kätkee,
itserakastettu
valkoposki
tyhjää lässyttää.
ihminen on koottu
elämän palikoista, hellästi hahmoteltu,
joskusen toisinkin.
  ihminen on elämän suvivirren loppusanat,
ihminen on
valokuvassaan samannäköinen.
lammen pinnasta heijastuvat
kasvon kuvat väreilevät
sielusi
kuvaa,
lumpeenukka
raaminais.

harmaa...

nopiasti kuulltuna lauseesi
omiltani kuulostaa.
hitaammin aatellen
lauseet kaikonneet,
toiset tuuliin
tuupertuneet,
jokunen mieliin
ehtii.
  sateinen päivä on harmaan
kaunis,
kuten ikihongista pystytetty
vilja-aitta.
harmaa koristaa sen elämää,
yhä kauniimmaksi
säveltää.

kateus...

Kateus,
asuu lähimpänä, kun
itse
majailet.
kulkujasi tavataan,
otteitasi kaivellaan.
Mielipiteitäsi
käännellään,
toisiksi
väännellään.
Olet saavuttanut
jotain sellaista mitä
pahasilmällä ei ole.
Ole onnellinen, olet
osaava, kadehtelijoitten
haavekuva,
sielunmaan.

sateinen sunnuntai.....

Sateinen sunnuntai.
Ulkoilevat ihmiset ovat
motivoituneita,
sateen kanssa
tanssijoita.
Räystäät suojaa
mietteliästä
toisille tarjoaa.
Toiset suoraan sängystä
takaisin pehkuihinsa, sill
motivaatiot
unen kanssa piehtaroidessa.
Sateinen sunnuntai,
luonnon huuhtelupäivä.
Sade kadut  huuhtelee,
katot ja lyhtypylväätkin
sadetansilla
hoitelee.
Sade, koskettaa kasvojani,
pirteästi tervehtii.

pudonnut pyy....

saavutin itseni.
pelkäsin, etten jaksasi.
olen tullut nurkkasokeaksi.
olen tatuoinut asiat,
jotka eivät sijaansa saa,
olen pitänyt selvyyksinä asioita,
jotka tarvitsevat jokapäiväistä
kansakäymistä.
olen elänyt isoilla kierroksilla,
isotellut itseäni.
  kiitos, että löin pääni oven yläkarmeen.
putosin, kun pyy.
osaan taas jonkun aikaa
kulkea kumarassa,
huomioida
huomisen
tuomisia.

ole huoleti...

ole huoletta,
huolesi huolestuttaa
läheisiäsi.
huolesi heilauta kuuluville,
läheistesi
syli-polvelle.
siinä huolet hälvenee,
mielet avautuu,
elämä alkaa
rullata.
puhuminen auttaa,
puhuminen saa sinut
kuuluviin,
sanasi 
avaavat kuulijan.

välitappi...

aamu on jo pitkällä,
minä
alussain.
päiväni jatkuu iltasen
puolelle, joten lainasin
hetkiä.
Ennakkoluulottomasti kävelen
vuorokauteni,
teen sovitut, haravoin
uusia,
elän hetkilläin, koetan
tuntojani vuosiksi
seivästää.
Siihenhän tarvitaan elämän
heinää,
välitapit lepoon,
uudet heinät ja
vot,
elämän heinäseiväs komiasti
kaunistuu.
Korjaan latooni,
itseni tunnevarastoon,
kunhan
elämä niitä hetkisen
kuivattaa,
päivässänsä
elättää.

hortoilen...

Nukuttaa, nyt
nukuttaa
aidosti.
Tuntuu vajalaiselta seisoa
bussipysäkillä,
olen sanoista hymytön.
Elämysopistani toteutan
päivän rytmit,
mieleni ei tanssi
mukana,
mieleni nukkuu
mukavasti peiton alla,
minä täällä
hortoilen.

mielikunto...

Ilmeet tuoksuvat,
ilmeet kertovat,
ilmeet ihmisen sanaton
mielikunto,
tämänhetkinen.
Ilmeet tuntosarvissa
itseensä roikottaa.
Lähestyn huopatossuillani,
tuntosi luokse,
ilmeittesi
mielityksi.

kansakoulun opettaja pariskunta...

Kansakouluopettajani muistuu mieliini.
Ankaran opetuksen jalostaja,
elämänpolkujeni
opastaja.
Hän karuista karuin,
hän hellistä hellin.
Kirjanopit jankkasi
kovakuoriseen kallooni,
elämän humanismin
kieretteli mieleeni.
Kirjoittamiseen ihastuin,
kun hänen opettaja vaimonsa
tuurasi häntä.
Hän loi minulle
elämänpituisen ihastuksen.
kiitos.

nainen, punakas....

Onko homous sairautta?
Miksi sukuvehkeet on  erilaistuneet?
Pääkoppa on  suunniteltu aikoja sitten.
Muutostyöt tehdään vuosisatojen
saatossa,
kokeiluhengessä.
Minä tykkään himokkaasta naisesta,
saa olla minkä rotunen tahansa,
vehkeet yhtä punakkaat.
Nainen, parasta miehelle,
käyttöikä molemminpuoleista,
lopun ikäänsä.
Joskus jompikumpi käyttää toisen tyhjäksi,
rypistyneeksi, mutta tunteet ja muistot
jäävät.
Rakastan naisia,
ensimmäiseksi äitiäni, sitten
vaimoani, vähitellen kaikkia.
Minulla on vain
kauneutta ympärilläni, kun naisia
katselen,
mietin ja
ihailen

suurin työllistäjä...

Yksinäisyys on laiskuuttaa,
yksinäisyys on tarkoitushakuisuutta.
Syrjäytyneisyys on onnettomuutta,
rakkaus on siunaus,
josta täytyy
yksinäisyys häätää,
rakkaus on elämän
suurin
työllistäjä.

kiusattu....

Kaikki hyvää tahtovat,
harvat tekevät.
Useat eivät osallistu,
eivät uniaan tohi
nukuttaa yön selässä.
Katsot, kun kiusattua kiusataan,
katsot, kuinka
väkivaltaa tehdään.
Nukut,
hyväksyt nukkumalla.
Puutu,
sillä sinä pelastat
kiusaajan elämän,
sinä saat kiusatun
rakkauden.

rakkauden syli...

Rakkaudeton elämä
on kurjaa,
kurjimmista kurjinta.
Rakkaus on viestintää,
olemista,
onnetonta hymyäkin,
iloisinta
hyvää oloakin.
Rakkaus on eläväisten
yhteistä,
älä pihkaile.
Rakkaus on ihmisten
välinen juttu.
Se on luomakunnan
pienolijoidenkin
oikeus,
rakkaus on
rakkauden sylissä.

AVUSTIN....

Ajoavustin,
kuski tirsat ajossaan
ajastaa.
Aistit ulkoistetaan
insinöörin
avustimella,
mielen kieli
avulla viestimien.
  Ihminen olet avustettu
turhuuteesi.
Olet syntynytkin
avustuksilla,
kuolet
avustaen.
  Elämä on avustin.

Pettuleipä...

Yhteiskunnalta rahat mänt
taivaan tuuliin,
euroopan humuisiin
iltamiin.
Nyt pohjolan kaunein kansa
pettuleipäänsä
mussuttaa.
Onneksi esiisät
taidon geenittivät
selkärankaan,
autonomiseen
toimijaan.

SUO PURSU....

Suo, tuo suopursujen koti,
karpaloitten maukas
mätäs.
Kurki kaulaansa
ojentaan,
karpalot eloa virkistää.
Suo,
suo ihminen, ettet
toisten kotoa
tuhoa.

vanhus...

Katseesi on elämäsi,
silmäsi kertovat,
huulesi,
kaik sinussa
on katsomisen
aiheista,
sillä sisällät eletyn
elämän.
Elämäsi on sinut
kauniiksi kasvattanut.
 Onnea vanhus,
sinä siellä.

lumpeenkukan koto...

Kuivattelen mieltäni.
Kostui pahoittaessani
sieluni,
olemattomasta.
Päiväni on yli
yön kestänyt.
Palasin yövuorosta,
joka uinui, kuin sateinen,
sumuinen lammen pinta.
Kotilampeni,
kesäaamuni,
lumpeenkukan koto,
mieleni
maailma.

puolukka...

Jäiset puolukat poppii
lattiallani.
kaksikymmentä litraa
pomputtaa iloisesti.
Minusta ilot karkas.
Puolukkalaatikko putos ja nyt
kissakin kehtaa niillä leikkiä.
Imurin pussi oli liian pieni,
loput luuttuamalla roskikseen.
Joskus vaan kaikki ei mäne putkeen.
Nyt napsautan tsups,
otan oluen, rauhotun.
Kolmen tunnin homma oli
kerätä.
polvet natisi,
selkä kitisi.
Otan toisen pissen,
puolukoitten
iloksi.

rosmon tuntomerkki...

Pimeys suojelee
ihmisiä,
jotka päivänvaloa
karttavat.
Niitäkin on.
Varkaita useimmat päivänsäteet
välttelevät.
Rosmon tuntee hetimiten siitä,
että tällä vasen pikkusormi väpättää.
Jos se on muslimaitten
johdosta jo poikkastu,
peukalo on ottanut
väpätykset.

olet sievä...

Kuivassa katsot sievästi oikialle.
Tukkasi kaartuu kivasti
takakavasemmalle,
silmäsi esittävät
unohtunutta rakkautta.
Viattomuuttakin tavoittelet, vaikka
justiinsahan
otit orgasmit
kuvaajan kepakosta.
Olet sievä.

ruikuttelen..

Ruikuttelen turhaan,
tuskastelen vaivani
vaivoikseni.
Ilmeeni synkistelee
alakulosta,
jota ei ole.
Olen vain pessimisti,
tänäänkn.
Hyväntuulen heppuna
kulkisin
kevyemmin,
harmitonta
syysiltaani
kohti.

pienet kengät...

liian pienet kengät hankaavat rakot
jalkoihini.
alennuskorin suurimmat.
kävelen heräteustoksille,
uusille
kipupisteille.
kerjäläinen vaatimattomasti
kadulla rakkojani
puhkoo,
minä hälle
kengät
palkaksi.
olen isojalkainen,
pienissä
pukineissa.

jouluaatto...

kutisuttaa, mieleni
hyppyttää sieluani.
kävelen ympyrää,
koirani toisinpäin,
mummot puistossa
itseään tasapainoitta,
puliukot ryypyn
jalostaa.
partiopoliisit
toisiaan
tukevat,
on jouluaatto.

synnytätkö...

synnytätkö lapsesi elämään,
lainaatko joutopäiviksi.
lapsen hymy,
viattomuuden
hyve,
sinä pirun keksintö syöt elämän halut,
huorasit
koivupuusta tuohiset.

ebola vaanii...

en läheisyyteen hankeudu,
en juttuseuraan
huutele,
olen itseksein, ylätuulten
tuntumassa.
aukialla tautivaara
kuolemaa vaanii,
ebola
uhriaan
kaipaa.
menen ylätuulten
suojaan,
oman viltin
suojaan.

täysi kuu....

Suoraan sanoen
silmiä räpäyttämättä
unet karisee,
mielipide hiusrajaasi
rajattaa.
Ujouden juoksuhaudat
tyhjenevät,
sudet parittelevat,
täysikuu
tunteisiisi
kudottuu.

vuosikymmenten laulava tähti....

Laulaja lavojen,
kestosuosikki vuosikymmenten.
Hällä äänet jalostuu,
hällä elämänsä
kaunistuu,
hänen äänensä
tulevaan tanssittaa,
muistoissa mukavissa.
Hän mutkattomasti
ihmisille tunteitaan
nuotittaa,
hymyssäsuin
laulattaa.
Laulajan ääni
kotoisalta
kuulostaa,
mieltäni
mukavoittaa.

syksy huurrattaa...

Syksy huurrattaa mietteesi,
jotka heleitä kesäilmoja
aivastelee.
Syksy on kesän päiväpeitto,
peitto, jonka mielesi päälle
siivosti laskostat.
Syksy puhaltaa kesätuulet,
syksyn tuulilla myrskyisillä,
peittosi mieltäsi lämmittää.
Syksy on lehdetön,
sinäkin,
mutta heleät suvimuistot
mieltäsi mukavoittavat.

kaikki jalkasi.....

Kaikki jalkasi ovat
allasi.
Olet liikkeellä,
olet
elämäsi
valtateillä,
ilon ja murheen
ohituskaistoilla.
Jalkasi tuntevat
päivien juoksevan ohitsesi,
muttet
anna niiden levähtää,
ahnehdit
elosi
kilometrejä.
Jalkasi eivät ole
elämäsi mittaisia,
silloin
sielusi
kävelyttää.

rotuoppi....

Sinä lähimmäinen,
olet minun näköiseni,
olet samaa
ihmiskokoista,
kun itseni
rotukin.
  Meidän pitäisi enemmän
pitää yhteisestä
elämän kehityksestä kiinni.
Elämämme on
muutamia poikkeuksia,
tuhansia
samantaisiamme,
elämämme on
yhteistä.
 Eläkäämme siivosti,
lähimmäinesinä.
Eläkäämme huomiselle,
rotumme
vuoksikin.

napita....

Eilinen kertoo,
kuinka tänään voit.
Eilinen on hetkesi,
näköisesi.
Historia on napitettu,
vetoketjuilla
vietetty,
elämään juksutettu.
Tämä hetkesi on tulevaa
eilistä,
napita tulevaisuutesi
hymylläsi,
hyvillä teoillasi,
sadon keräät
tulevina hetkinäsi.

samankultainen...

Suurimmat tunteesi näytät
olemalla vierelläin.
Rakkaimmat hetkemme vietämme
sanattomina
lähekkäin.
Katseet kertovat,
mielet
rakastavat.
 Lähden töihin,
sinä omiisi.
Päiväni on raskas,
mutta kotini,
sinä teet siitä
kevyen.
 Haluan sinunkin
päiväsi
samakultaiseksi.

koti-yhteiskunta....

yhteiskunta on
monien koti,
isompi.
kodin tehtävänä on olla
ihmisen hyvinvoinnin
tyyssija.
koti on kaiken elämän
alkajainen,
yhteiskunta
olevainen.

kuollut arvoton....

Olen vasemistolainen, olen
hiljainen demari-
kannattajainen.
olen tällä poliittisella
tiellä,
historiani,
elämän näkemyksilläni.
Vasemmisto tuudituttaa hätää
kärsivän tuskaa,
porvaristo
vainen, jos
hyötynäkökohdat
kyllin
katteelliset.
  Mut porvarista tykkään,
sillä mielenkiintoa
ihmisten hyvinvointiin
katteellista.
 Hyvinvoipa ihminen
on verohelpotus,
sairas
kalliinpi,
kuollut arvottomampi.
Syntyvä ihminen on
mahdollisuus
huomiselle,
siinä tarvitaan
poliitiset hyvyydet,
sosiaaliset ja
markkinataloudelliset.

ahkeran ilta...

Aamut aukaisee
silmät.
Mietteet auraavat
päivän selän.
Ihminen päivässänsä
illla satoa niittää,
tahi
laiskuttaan
nukuttaa.

elämän sato

Elämä on ajankohtaista,
hetkellänsä.
Elämä ei kiireestä tykkää,
muttei se nukkumallakaan
kuoleudu.
Elämä on hetkiä,
tekosia,
elämä on hetkiä, jolloin
ainoastaan
ihmettelet se satoa.
Olet yksi elämän
sato.

ruikkasin...

Aamun raikkautta,
aamulenkilläin.
Koiraseni viettelee tähän äänettömän
kauniiseen luojan
kuiskaukseen.
Itäinen taivaskin uinuu,
läntinen unemmassa.
Kävelemme tuttua reittiä.
Ojat ovat hämäryyksien
peitossa, kostea asfaltti
jalkoja taputtaa.
koiraseni tervehtii heinä tupsuja, liikennemerkkeja,
kaikkea kylän
koirien kanssa sovittuja
juttumestoja.
Minäkin yhteen
ruikkasin.

Kohtalo...

Kohtalo toi Ebolan,
Espanjantaudit,
kohtalomme on massamurhaaja,
ihmiskunnan hyvän tekijä.
Kohtalo karsii sairauksillaan
kuolettavasti.
Pillerit on kohtalon
huiputusta,
pillerit
laimentavat puolustahtosi.
Elämä on kuolemista.

kohtalon oikku....

Tee kotimaastasi hyvinvoipa.
Samalla teet itsellesi
tulevaisuuden,
osta kotimaista,
osta
Suomessa
alusta loppuun
valmistettua tuotetta/palvelua.
Sen verran pitää ihmisessä olla
synnyinmaanrakkautta,
että avittaa
kotomaan
kohtaloita.

Venäjä kaatuu Muslimeihin...

Venäjä pullistelee
putinin
voimalla,
anastetulla elinvoimalla.
Venäjää ei murra villi länsi,
ei becos billikään, vaan
tummapoika
muslimimaan.
 Muslim on Venäjän
kohtalo.
Slaavisuus  soi
berostroikassain,
kasakkain.

luonnonluoma...mielipäällä....

En ole kovin viisas,
en kainostele papin kainalossa,
en tohi
uimahallissa
sammakkoa uida.
Olen varpaitani myöten
luonnonlapsi.
Teeskentelyt eivät
elämääni
aistituta.
Siksi maalikylät ovat
minulle
tekopyhien
valtakuntaa.
  Luonnon helmassa
nälässä syödään,
hyvällätulella
tuuletellaan,
myrskyisällä mielipäällä
annetaan tunteiden tulistua.
  Suopursut tuoksuvat
aidoilta,
lumpeenkukka
kauniisti lakastuessaankin
hymyilee.

elävältä kuollut....

Tänään olen eilistä
vahvempi,
tänään ymmärrän
enemmän,
tänään katson
itseeni.
Vuodet ovat vierineet.
Monet tämänpäiväiset
kulkeutuneet.
Olen matkalla,
olen matkalla sinne minne
kaikki elollisetkin.
Haluan tänään varmistaa, etten
kuole elävältä,
haluan olla
hymyssä suin.

poliittiset häiritsijät....

Kokoomuksen silmät supussa,
sosiaaliset
avunpyynnöt
maksavat herra puolueelle
tunnontuskaa.
  Keskusta kaipaa heinäseipäitään,
jätevesissään,
liemiruokaa
huomisen.
  Vihreät on niin sekasin
vihreästä teestään, että
soinninvaarakin
häippäs.
  Kommarit on
putinin serkkuja.
  Kristilliset on
jumalankäsky vallassa,
hurmosliikkeiden
talutuksessa.
  Minä syön ruisleipää,
ihmettelen, kuinka
sinäkin olet
kaunis,
sisuksistasi lähtien. Kauneutesi
loistaa silmistäsi,
punertuu poskipäihisi.
  En ole juutalainen, en sielujen
kauppamies,
olen
esutsu,blogspot.fi

pullojen palautusautomaatti...

Kävin kaupassa,
tutussa
valinnassa.
ostokset samoja
kerrasta toiseen.
Tyhjiä juomapurkkeja
kassillinen.
mikä ihaninta,
kone jälleen rikki,
palautusautomaatti.
Hieman kyrsi,
mutta
oon
tasaantunut.

hiki...

Hiki tulee nukkuessakin.
päivät ei riitä riehumiseen,
yökin tuntuu olevan
taistelutannerta.
Hypin jyrkänteiltä alas,
heräilin ennen putoamista,
hikisenä.
Lehtipuiden lehdet kesällä kaunisti pihamaatani varjosti
nyt rakkoja
tienaavat.
Harava on kuumana,
lehtikasat kasvavat,
kylet puuduksissa.
On hiki.

maanantai...

Maanantaina viikko itseään alustaa.
Jalansijaa arjelle
päivittää.
Maanantaina alkaa
elämän tulevat,
maanantaina elonkirjat
kirjoitetaan,
maaantaista viikonloppu
lähestyy,
maanantai on
tulemista.

unimaitten taikaa...

Ilta viettelee pehkuihin,
omiini.
Tyyny suojelee mietteitäni,
lakana
alustaani.
Peitto suojelee

yön varjoilta,
otsani
miettii
yön salaisuuksia.
Yö on levon taikaa,
unimaitten
ihmetaikaa.

Wääksyn Kanava....

Olen tyhjyyden tynnyri,
elämäni kalisuttelija.
Haluaisin matkustaa syville vesille,
itseeni.
Haluaisin kuulla sieluni sopukoiden
kironmellakat,
laukkuryssien kaupittelut.
Olen Vääksyn kanavan
vilkkuvalo.
Valo, joka kahtoo tulijaa,
kulkijaa
elämän virran.

viistoista senttiä...

Vieroittelen itseäni toisenlaiseen
elämään.
Olen ikäni asustellut tottumuksissani,
olen elintasoni uhri,
kuivuttunut
makarooni,
Lidlistä varastettu.
Mustalaispoika möi pulloautomaatilla viiteentoista
senttiin.
Ostin,
laitoin löytötölkin
automaattiin.
Tasapeli,
viistoista senttiä.

munaton mielistelijä....

Aikaani katselen,
sivusilmällä telkkua
töllötän.
Jonninjoutavaa ajanhukkaa,
maksettua
joutomaata.
Ylikansallinen jumalan pilkkaaja
kusee suuhunsa.
Tuhma tyyppi,
vinosilmäkin.
Suljen telkkarin,
lähden mirrini kanssa iltalenkille.
Koirani seuraa minua,
koirani rakastaa
kollikissaani,
munatonta
mielistelijää.

Ebola...

Ihminen söi apinan,
apina antoi seksiä
lähetyssaarnaajan
asennossa,
lähetyssaarnaaja huoratalossa
ilotteli,
Hampurin valoissa
herraa kiitteli.
Koti suomessa
siskoaan panetteli,
terveyskeskuksessa
Ebolaa huuhteli.

oksentelen oloni...

Tunteet on luonnehäiriöinen kulkuväline.
Polkupyörällä sätkyttelee.
Tarakalla kuljettaa
tunteetonta
aatellista,
mielipahasta.
Olen realisti,
olen syntynyt ja kuolenki, mutten
tunteitani
naurustele,
en itkujani kuivattele
pyykkinarulla.
Oksentelen oloni.

isorintanen....

Miun rahat mänt huorien persiisiin.
Join maksani,
ryyppäsin perintöni.
Nautin hummaamistani
vuorokausista.
En silmiäni ummistanut,
kaik peliin
koristin.
  Nyt oon palvelutalon eväs-
pöydässä.
Siskot voitelevat evästä.
On isorintasta,
on hymyposkea,
useimmilla on
takapuoli
pullollaan
  Ennen vanhaan tiesin
luonnostaan,
nyt
muistelen aikoja
humu pilvien.

kumarrun...

Olen aikojani kosketellut,
elämälläni kokeillut.
Olen saanut enemmän,
itseäni
suuremmat
elämisen eväät.
niistä ylen onnellinen,
elämästäni
minulle rakkaus
kuvastuu.
toivoisin kaiken
jatkuvan,
mut
toisin ollessa
kiitosta vielläkin
kumarrun.

makoilen selälläin....

Nyt olen iteksein,
ihan
matalana.
En hymyä heiluttele,
en itkujani
kaijuttele.
Makoilen selälläin,
pää kattoa tarkastelee.

säämingi....

Kuljetan itseäni.
Koirallani on navikaattori,
matkamme on tuoksuja.
lenkitän itseäni hyvänpäivän
tullen.
Koirani
tuuppasee
paskojaan, raaputtelee mennessään,
kusee, kuten urokset.
on naispuolinen.
Elämäni on kelamaksuja,
puutostauteja.
Otan konjakki ryypyt,
tunnen
ranskalaisen vereni villiintyvän.
Selvinpäin oon ehta
savolainen,
karjalan
kunnailta,
Säämingin seurakunnasta.

sosialismi....

Mihin sosialismia tarvitaan,
mihin markkinavoimia kaivataan.
Yhteiskunta toimii näillä vakuutuksilla.
Markkinat elävät huomistakin,
rikkaat rikastuu,
hautaansa jalostavat.
Köyhän tukiturva,
elämän turvavyö, sosiaaliset turvaverkot.
Ne eivät lihota, mutta eivät
markkinoitten sairastuessa
tapakkaan.
Rakastan tasavaltaa, sen mahdollisuuksia,
sen tutuntuntuista elämää.
Rakastan tasavallan demokratiaa, sen heikkoutta,
sen avuttomuutta.
Rakastan elämää,
demokratia on mahdollisuuteni,
heikkonakin.

Onni sika....

Hitsi,
yöllä oon lihonut,
vaikken suutani aukassut.
Illalla mätin
virvokkeet,
karjalan laulumaitten
tirisevät uunipaistokset.
Röyhtäsin,
 kaksi kilojoulea
pyyhkäs vaakasta
sukan varteen.
Mietin sinua,
olet sittenkin kauneinta
mitä olen huulillani
koskettanut,
olet
sikani,
Olet Onni-sikani, joka  orressa odottaa
makuhermojeni
maiskutteluja.

aurinkon vitamiini....

Nyt väsyttää.
Elämä ottaa koville.
Heräsin vartti sitten,
nyt nukuttaa makiasti.
En kehtaa kylellein
vääntyä,
hääni on tuossa
tuokiossa.
Morsian on kaatopaikan
komein rotta.
Ei vikise, vetelee
elämää täydellä
teholla.
Kissakin morjestaa sille,
aurinko ei hymyile.
otan aurinkosen vitamiinin,
sen elossa pitävän.

johtaja pimu...

Johtaja pimuni,
lapsenlapseni,
puolivuotinen,
elämän alkajainen.
Sanoja tavuttaa,
ryömiä
haluttaa.
Silmät sanoja säteilee,
maailmaa halajaa.
Ukkina  mieleni
mukavoituu,
pimu
sydämmeni
valloittaa.

keripukki...

Sen verran pitää hullu olla, että
 terveet
tervehtii.
Itsekseen puheliaalla on lausuntokierros meneillään,
sielu tyhjenee
pikasortisti.
Terve ihminen elää penisiineillä
sairaat terveyttään
kasvattaa,
pakteerit käyvät kiivaasti
puolustaistelua.
  Hampaani tipahti ostarin
lattialle,
keripukki.

taivasvallan tanssijaiset...

Putin hallitsee
Moskovaa,
Niinistö Härmälandia.
Obama on lännen sekoittelija,
Ranskalaiset ovat  yhä Seinen seinustoilla.
Tasavaltaa ei Eifel-torni
valaise.
Muukalaislegioona lakaisee afrikkaa,
Ebolaakin laskettaa.
Padasjoki sijaitsee Päijänteen
kainalossa.
Maankuoren alla on kulta esiintymä,
onneksi minulla on kaivosoikeudet,
olen
kirkon kirjoissa,
taivasvallan
tanssijaisissa.

volvottaaaaaaa...

Nauravainen ihminen osaa
makiasti itkeä,
ves kielellä,
kitalaki ammollaan.
Silmät saattavat suutuspäissään
molottaa,
hyvänmielen
onnen katseitakin
loimuttaa.
Olen ulkovessassa,
pikkukamarissa.
Elämä on kuoleitten kärpästen
valtakuntaa,
kauniin naisen vartalon
volmottamista.

aamu sarastaa...

Olet jouteneläjä,
olet
valtakunnan syyntakeeton
sivistysministeri.
Ensitöikseen et tee mitään,
toiseksi
et tuumaakaan
ulostele.
  Etkö ymmärrä?
en minäkään, olen itseni
kengännauhojen
solmujen katkoja.
  Ristikoitten ratkominen
minivivahteisia,
meen päivällisille,
on varhainen
aamu,
joka
sarastaa
itäisesti.

saunapäivä....

Kuusiklapi ritsisee
saunan uunissa.
piipunpäästäkin
ilotulittaa.
Leppä pehmoisempi,
tyynyttelevästi liekkejään lepattaa.
Haapa liekkiä huokaa,
pintakosteutta tirisee.
Mänty muina miehinä uunissa käryää,
tervas tuoksut ilmoille saattaa.
Piipunpäästä savu pohjioistuulten mukana
etelään jouduttaa.
On minun päiväni,
saunanlämmitys päiväni.
On hetkeni,
valkeat tervehtii.

lottovoitto!

Eipä lottokone taaskaan
onnea
pamauttanut.
Onni kiertelee, välillä hipasee, mut muuten
viikonpäästä
toivon kipinää
tarjottaa.
  Jos miljoona voitto
tupsahtaisi, taitasin
lämmittää saunan ja
lauteisilla
kohtaloitani
vastoittaa.
  Vaikkei tulisikaan,
saunon sieluni
kyllyydestä,
sauna, onnenmaan
jälkilöyly.

uni...

Nyt meen turvallein.
Oon päivästä väsähtänyt.
En viisaita pysty aatteleen, nyt vain unten maille
mieltäni saattelen.
Uni,
helpotusta
elämään.
Huomenna käsipäivää
kättelen,
jos elämä
suo.

kuuma ori...

Rakastan sinua salaisesti vailla
vastuita,
vailla tunteittesi
tilivelvollisuutta.
Rakastan, vaikka
olenkin
hullu hevonen.
Kevään varsana sinut
astuin.
Otit tummemman orin,
laukkasit
aitauksestamme.
Rakastan kevättämme,
laukkahurmaamme,
sitä kokemaamme.

kaupan kassa...

En puhu kellekkään, en haastele vähääkään.
Olen saanut sisäkalusteihini
haastattelu kiellon.
Ihmiset valehtelee,
puhuvat mitä osaavat,
eivät mitään.
vääntävät vanhaa vitsiä,
joka toista
mieliavutonta ylen aikaa
naurattaa.
ihmiset on paskanvääntäjiä,
sikiöitä.
Rakastan kaupan kassaa,
hällä hymy
piipin jälkeen.

syyskuulaus....

Syyskuulaus,
oranssista
kelta rukeaan,
silmille kauneuttaan
esittää.
Ruska on kaunista
luopumista.
luonto luopuu kevään
aatoksistaan,
kesän
koreudestaan.
Ruska on elonkerjuun aikaa,
tunteitten muistamaa.
Ruska hiljentää mielet,
valmistaa talvipakkasten
kinoksiin.
Ruska on haaveitten
aikaa,
ruska on elämän
avain.

polkupyörä...

Polkupyörällä,
kun ajelee tuntee,
kuinka elämä vaihtuu.
Eteenpäin kun polkasee, vauhti piristyy,
taaksepäin painaessa
meno lykkääntyy.
Melko yksinkertaiset
säädöt, mutta silti turvilleen
saattaa luiskahtaa.
Tarakalle saa ottaa
kaverinkin, mutta sen oltava
hiljaa.
Polkupyörä on vapauden
sympooli, se haarojen satula.

vanhemmuus...

Lapsi,
elämää opetteleva,
ympäristöään
tarkkaileva,
niistä elämän varrelle
huomioita tartuttava.
Olipa alkulähteet tyynet tahi
rauhattomat niistä elinvirtaa
lapsi kartuttaa.
Vanhemmuus on mahdollisuuksien
antaminen.
Vanhemmuus
on turvaa.

norppa.....

Söin itteni tainoksiin,
nyt ei harmitukset
jyllää,
ei kivut kivistä.
Olen möhömainen ikikuusi.
Olen järvilohi, saimaan,
olen puruveden muikku.
Rakastan lähi vesiä,
siellä serkkuni Norppa nojailee luodon
pohjukassa.

pulla taikina...

Talitiainen naputtaa ikkunakarmea.
Lintu on pakkaskestävä,
västäräkki
vilujalka.
Minua ei vituta,
minä laiskasti
ikkunasta katson,
tintti pudottaa ruudun.
Pappi tuli uskovaiseksi, kesken
pyhän saarnan.
Mummot, jotka haistelevat kuolemansa
jäänöksiä
lehtereillä,
siunaavat omatuntonsa.
Muut paikat on kuoleutuneet.
Pullataikina kohoaa,
rusinoilla.

synnitön kirkonpesijä...

Synnitön kirkonpesijä.
Vieruskaverini ahtereillaan kuluttaa
pyhää tilaa kirkonpenkissä.
Kirkossa ei saa äänekkäästi piereskellä,
pappi kuulee,
pyhä henki haistaa.
Alttaritaulu on kauniisti maalailtu,
melkein runollisesti
kuviteltu.
Pappi lurinoitaan veisaa,
minua nukuttaa,
vieruskaverini
uinuu.
pyhä henki on vallannut vallan,
omantunnon vallan kaappaus.

elon kumppani...

Yksinäisyys ei vaadi vieraspenkkiä,
irtosuhteita,
tyynynpäällisiä.
Yksinäisyys ei ole orpopojan
juhannustanssseja,
yksinäisyys on
itsensä laatuaikaa,
sitä itsessään.
 Ventovieras on kättäpäivää,
tervemenoa.
Läheisempi vieras saattaa viipyä
haistelemassa
tunteitasi pidempään.
  Kummatkin on lattiamaton
painajaisia.
Yksinäisyys on seurallisin'
elämän kumppani.

hetket...

Hetket,
ohikulkevat,
näkyvät koko elämän.
Hetket,
täyttävät kulkusuuntamme,
hetkiset
antavat elämälle tarkoituksen, nimen ja
nimipäivät.

meen turvallein...

on aatokset,
on hiljaisuus,
on ilta,
aika tyynytellä
itsensä.
yön selkä
päivään vaipuu,
uuteen
valmistautuu.
meen turvallein.

yö...

Ilta, hämyinen,
mielikuvituksellinen.
Ilta yöksi verhoutuu,
salaisuudet
taskuun
kasaannuttaa.
Yö
viettelee sinut
aamun sarastukseen.

kihti...

Kihti,
Herrojen herkku,
minunkin,
orjapojan sivutauti.
Luuvalo valasee ,
hermoni kitisee.

hymyä....

Perjantai on huokausta
säntillisistä elintavoista.
Perjantai vapauttaa
alkukantaiset
tapamme,
sielumme
suutelot.
Maanantaiaamuna yrjöttää,
alkukantiset kirjat ovat
oksettavia.
Nykypäivä on smol stokkia.

viinapullo...

Sirottelen sokeria kasvoillesi,
suoloja haavoillesi.
Kuvasi on kellastunut,
olet maatunut.
Eilen pesin hautakivesi.
  Olit elämäni.
olit vuosikaudet.
Elimme yhdessä puoli
vuosisataa.
Humalassa,
rapulassa.
  Kuvasi on muistona.
En sinua enää kaipaa,
mutten sinua voi unohtaakkaan.
Et ollut yhden tähden,
olit kolmen tähden,
jokapäiväiseni.
Rakkauteni sinuun oli tappaa minut.
Nyt elän,
elin silloinkin, mutta
unessa.

puiston penkki...

Kasvosi ovat elämää nähneet,
tuulet ja tuiskut.
Istut puistossa,
seuraat kulkijoita, jotka
istuvat paikallasi aikanaan,
kunhan heidän polvensa
niin tahtovat.
Olet onnellinen.
Olet onnellinen taipaleestasi,
olet tyytyväinen eletystä.
Nyt on aikaa,
istua ja
itselleen hymyillä.
Ihminen oppii virheistään,
ihminen viisastuu
tyhmyyksistään.
Ihminen pääsee päämääräänsä
epäonnistumisten kautta.
Vanhus hymyilee,
itselleen.

muslimi...

Mitä sitä kiihkoilijaa tuomitsemaan,
antaa hänen mennä
uskontojensa haudalle,
pyhiin
kalmistoihin.
Muslimit viettävät muinaista aikaa,
lännen ruoka-aikaa.
Toisin on alkulähteillä, siellä
nälkäkin tulee pyytämällä.
Kulttuurierot kutituttavat
jalkoväliä.
Vaalea blondi pohjoisen,
käyrämulkkusen
kihlat kilahutti,
siirtolais orgasmin
lutkautti.

eläkeläiset...

Eläkeläiset vastuunkantajiksi.
Heillä kokemusta urotöistä,
vikatikeistä,
epäonnitumisista,
uudelleen aloittamisesta.
Eläkeläinen ei ole tyhjiin puristettu rusina,
he ovat
tietoa ja taitoa,
elämän suurta
energiaa.
Nuori aloittelee,
työikäiset ovat työssään,
eläkeläiset saldottavat mennyttä,
odottavat tulevaisuutta,
jakavat tietoa nuorimmille.
Elämän suurinta kehitystä on hiljainen
oppiminen,
veteraani näyttää,
juniori omaksuu.

hämärä...

Hämärä vetäytyy levoilleen,
työvuoro vaihtuu valon
hetkille.
Valostuminen aukaisee elollisten
silmät,
aamutuimaan päivään astellaan.
Kello määrää ajat,
päivä on kellontarkkaa
ajanhukkaa,
 yö makuillaan
värjöttää,
unimaillaan
uinuu.

tunnut tutulta...

Tunnut tutulta,
olet
hyvänoloinen.
Kainostelen
läheisyyttäsi.
Haluaisin
läheisyyteesi.
oon paikoillaan.

iltapäivä...

Iltapäivän tyyneys
kotopihaani
järjestää,
pudonneet lehdet
paikoilleen asettaa.
En tohdi haravaani
koskea,
luonto omaansa
sielukkaasti käyttää.
Pudonneet lehdet ovat
ensikevään
elämää,
tämän suven
iltapäivää.

aamu usva...

Sateinen aamu akkunastani
virnistää.
Kivasti huomenta
usvoittaa.
Harmaa on ilman väri,
mieleni sopeutuvainen,
ruskan
raikas,
ruskan
värikylläinen.
Harmaata ilma värittää,
ruska
ilmat
värittää,
mielet muikeaksi
aistittaa.

Muhamed Ali..

Ongelmanuoret, mis on
elämän juuret.
Jengit on tyhmyyttä
kerrakseen,
sen barpaarikin
ymmärtää.
Ota ystävä hyvä
elämän hymystä
suudelma, se
sinut
aikuisuuteen kasvattaa.
Tunnen maailmanmestarin,
toisenkin.
Jokainen tahtoo
väkivallan loppuvan, sillä
sielu huomisen
avauttaa.
Nuori nyrkkisankari,
kohtaat parempas, näin mulle maailmanmestari kerran
sanoi.
Hän oli oikiassa.
maailmanmestari oli Ali,
se Muhamed.

nukuttaa..

Nukuttaa,
olen valvonut.
Nukun,
uni hellittää
rasitukset,
uni on yliopistollisen
tutkittua
hermolääkettä.

Aalto

Ihminen laiskistuu rakkaudesta.
Rakkaus on itsensä ulkoiluttamista.
Yksinäisyys kuntoa vaatii.
Kädestäpitelijät eivät osaa kulkusuuntiaan.
Kätöset taskuissaan puristelijat
eivät elämää aisti.
Rakkaus on kaikkea.
Yksinäisyys on enemmän.
Rakkauden kipinöitä.
Yksinäisyyden hiljaisuus.
Yhteisesti.
Yksityisesti.
Valinta.
Tikanpoikanenkin
tunnistaa. /

Putosin puusta.
Alas saakka.
Ylimmältä oksalta.
Kylet kippeenä.
Räkätinpesillä.
Lintu potkas.
Nyt muurahaisten piirittämänä.
Räkättirastas nauraa räkättää.
Minua jomottaa.
Kylettää.
Lähen kotiin.
Äidillä on
lihamakaroonilaatikkoa./

Nyt vatkailuttaa.
Tulin matkoilta.
Joka tuutti syleksii.
Oon käynynnä
Pietarin hovissa.
Putinin tuoksut.
historian hyväilyt.
Pilvet taivaalla karttelivat.
Ihmiset iloa miettivät.
Pelkoa tuoksuvat.
Ihmiset.
Minun kokoiseni. /

Jaanuska tyttöni.

Lapseni komia.

Joulukuinen toive.

Jouluukuusen tähti.

Elämäni kevään valoistus.

Syksyisen pimeyden ilon kekäle. 

Mieleni hyvästi kehrää, 

kun aatosta sinuun virittelen. Mukana elämässä.

Ajoissa mukavissa.

Tikanpoikanen on sinun jälkeesi koputtelevin pääkuoreni muistuttelija.

Olet lapseni.

Olet elämäni.

Olet yksi viidestä.

Viidestä aarteestani.

Elämäni tähtisateesta. /

Tunnetko yksinäisyyttä.

Tuntevatkohan läheisesi samoin.

Ystävät huutavat seuraasi.

Yksinäisyys on unohtamista.

Molemminpuolin.

Yksin yksinäisenä.

Kaksin mukavammin.

Seurassa sutjakkaasti.

Tarvitsemme toisiamme,

ystävät yhdessä.

Kahtelin syrjäsilmällä liikkeitäsi.

Oikialla silmällä.

Taijat olla ehtimässä oikiata

olkapäätä.

Minulla vasen kipeänä.

Siulla on toinen korva höröllään.

Se oikianpuolinen.

Kuulostelet.

Siulla on nätit polvet.

Lumpiot luonnon hiomat.

Lasten ruokapaikat mehukkaan

pystykkäät.

Kyllä minun täytyy siut

herätellä.

Tuu matkaani.

Tirkistellään sitten

toisiamme

tarkimmin.

Miten sitä rakastetaan.

Kuinka rakastellaan.

Ovatko samoja himoja.

Oon poikamies mehiläispesästä.

Minulla olis tarkoitus tulla ihmisten ilmoille ja

laittaa elämä rakkaudesta kylläseksi.

Rakastelutkin kuuluu kampukseen.

Minkalaisen vastakappaleen pitäisi

mukautua tähän uuteen elämääni.

Kyllä oon pahassa pulassa,

het alkajaisisi.

Oon päättänyt ostaa kunnon kamppeet.

Tukan föönätä.

Hampaat harjata.

Rahaa sullon joka taskuun.

Hesan kalliimpaan ilostumislaitoksesta

tilaan kuukaudeksi pöydät,huoneen.

Kuukauden on itelleni antanut aikaa

selvittää nuo rakkauven salat.

Kahotaan.

Kolme on kukkaa sydämmessäin.

Valkoihoisia kaikkineen.

Elämän rakkauden lähetteliäät.

Olette elämäni.

Teitä kukaan ei voi poimia.

Olette elämässänne

paikkauskollisia.

Tunnen tuoksuistakin teidät.

Vaimoni, lumpeenkukka ja kangasvuokko.

Nyt pääs piru irti.

Juoksee pitkin tien pientareita.

Väistelee vatukoita.

Kiertelee mustaherukoita.

Lähentelee minua.

Usutin koirani sen huoraksi.

Koirani tuli uskovaiseksi.

Piru pieraisi pyhät henget.

Oon teologian opiskelija.

Kohta rovasti.

Mieleni kolisee kovasti.

Koirani ihastui kilpailijan

suurlähetteliääseen.

Hyvät tuulet tuulettaa mieltäni.

Herättyäni meinasi myrskyt yllättää.

Lokki sai hyvät tuulet viriämään.

Nauroivat herättävän kahvikkaasti.

Maamies äesti peltoaan,lokit riemulla

eväitten poimintaan.

Maamies rattoriinsa kattoon merkit

sai.

Kiitokseksi.

Maamies ilmeetön.

Minulle onkimatoset lintuset

Kuppiin keräs.

Kiitin, nostamalla herrasmiehäkkäästi hattuani.

Kiitos kaljuuni huomioitui.

Lämmin läiskä luonnon luolasta.

Meitä kaikkia nauratti.

Lokkeja enemmän.

Itken itsekseni.

Onnesta.

Onnea vuotaa slmistä onnelaan.

Oon maanpäällisessä sirkuksessa.

Istun jokaisessa teatterin tarjoamassa

penkissä.

Oon etuperin esitystä esittämässä.

Olen eleskelemässä elämässäni.

Näytös alkoi aikanaan, päättyy

väliverhojen peitteisiin.

On Pääsiäisen luomaa elämän

Kaunista katseltavaa.

Luomakunnan esitystä.

Ukkovarpaani hauskuuttaa muita oikiammalla

oleviaan.

Sitä kutittaa ylet aikaa.

Ukkovarpaani tunnistaa

luuvalon.

Valo kutituttaa,

myöhemmin antaa semmoset

valovirtaukset, että

oikiammalla olevat

lemmen aarioita huokaavat.

Vasen ukkovarvas on kihtinsä

pohtinut.

Nostin naisen syliini.

Hyvältä tuntui.

Kevyt linjainen.

Paksutukkainen.

Silmät, kuin elämän jalokivet.

Jalokivien tähden hänet

elämääni tahdoin.

Komerossani ei ole leivän palaa,

mut sylissäni elämä palaa.

Arki pyhiksi sulautui.

Jalokivet sammuivat sulautumisessa.

Eikä kevytkään.

Eikä maukaskaan.

Peruukki katos.

Oon ruokkomaksujen koti-isä.

Nyt minulla on todelliset jalokivet.

Kissa ratsasteli joutsenen selässä, valkoisen.

Ovat samantalon asukkaita.

Kissa laiskasti lihonut.

Joutsen kissaa tuulettaa.

Kissa turvatakuut linnulle antaa.

Kissa ulkoisti talon koiralle isommat

kahakat.

Hän linnun henkilökohtaisen

turvamies.

Ketut kuolaa valuu.

Ilves itkee nälissään.

Kylänraitilla komiasti taivaltaa,

ratsastava mirri, joutsen kulkuetta

kulettaa.

Koira leukojaan venyttää.

Ilta.

Tyyni järvi vastarantaa kuvastaa.

Minut sinne kuvastaa.

Nuotio räiskyy iloista illan sävelmää.

Kesän ensimmäinen rantakala

kattilassa tuoksuttaa.

Nokikeppi notkeana kattilaa

taluttaa.

Ilta tuoksuu luonnon lepotilalta.

Luonto huokasee.

Nuotiotani tarkkailee metsän eläimet.

Valosta yö-perhoset rakastuu.

Taivaanranta kaihtimiaan säätää.

Automaattisesti, säännöllisesti.

Tähdet nuotiotani tuikuttaa.

Kuutamo tunnelmavaloaan

loimuttaa.

Luonto usvaa järvenpintaan silottaa.

Lumpeenkukat rantaa rannoittaa.

Vesihyönteiset iltatansseilla.

Veden pintaa tansittaa.

Olen paratiisissa.

Metsälammen rantamailla.

Lapsuuteeni kuului monia mukavia asioita.

Kotini sähkötön.

Kaasuvalot pimeimpiin iltajaisiin.

Päivänvalo sääteli rytmejä,

Elämän eloa.

Savusaunaa lauantaisin

aamusta asti savustettiin.

Maalattia, tuoksua tuoksutti

savuisiin hirsiin.

Saunassa synnyin,

saunassa elämääni nautin.

Aamusella jälkilöylyt

Elämää suloisesti pyyhitytti.

Kesyttämäni varis oli ystäväin.

Olkapäitteni koristus.

Minä Urho hevosen selässä.

Hevonen vaan oli laiska, eikä juossut.

Mutta vauhtia löytyi navetan takamailta.

Siellä on uros-hirveni Kolopää.

Pappani kesytti sen vasasta.

Porkkanalaatikolla se juoksutti minua

niittyjen halki, läpi ryteikköjen.

Menoa kyläläiset manasivat.

Sanoivat, ettei minulla tainnutkaan olla

kaikki kotona.

Kolopää oli sarveton nutipää.

Vapaana sai eloaan elää.

Kello kaulassa, huivi kaulassa

säästyi hirvien kohtaloilta.

Kolopää luonnon ihmeet.

se riemusta juoksutti suot ja

takamaat.

Hellurei.

Tulen iltoja kohden yhä

enemmälti hellumarei-

tyypiksi.

Illat ei rasita hermoja.

Illat iltaa istuessa.

Hyviä juomia testaillessa.

Illat uutta tuopi, muutaman

tuopin jälkeenkin.

Aamut toisenmoisia.

Hermot ohimoissa

nytkyttää.

Veri suonissa

kiireisenä koskenlaskua

uitattaa.

Kello puolta yötä hakkaa.

Kohta viisarit alamäkeen

taivalta ajastamaan.

Loputonta hommaa.

Päiväyskin toiseksi vaihtuu.

Elintavat toiseksi vaihtuu.

Ihminenhän kutistuu

vanhetessaan.

Rypytystä naamariin.

Otsaan vaakasuorana.

Aika.

elämme aikaa,

entistä ja tulevaa.

Lapsenlapseni täyttää kuukauden.

Oon samanikäinen.

Haluaisin olla.

Nenä, kun mulla.

Nälkä, kun minulla.

Tukkakin, kun itselläni.

Kaunis oon.

Luomakunnan ihmeellinen elämä.

Ensitöikseni hälle opetan viheltelemisen

jalon taidon.

Sitten vislailemme.

Hänellä on minun silmänikin.

Ai, ai, kyllä pumpulissa pompin.

Oletko sinä unohtanut minut.

Oletko muuttanut etäälle.

Oletko vain kiireinen menoissasi.

Istaha hetkeksi.

Muistele elämäsi alkumetrejä.

Ihan siitä ensimmäisestä muistin mutkasta.

Kelaat elämääsi tapahtumista toiseen,

tähän hetkeen.

Oletko unohtanut elämäsi.

Elätkö itsekkään, kun hautasit

elävältä läheisesi.

Kuule, tule luokseni.

Keitetään noki-kahveet, kuten nuoruudessamme.

Poristaan solmut auki.

Unohtaminen on hautausta, elävältä.

Rakkaus on katseita.

Samankaltaisia, kun vauva luo

äitiinsä.

Se side ei katoa.

Side elämän kestää.

Rakkaus on sisäsyntyistä.

Sitä tunnetta ei opetella,

se tunteista tuntuvin.

Rakkaus on luottamusta.

Elämä, joka päiväistä.

Elämä on syntymisen ja kuolemisen,

sekä niiden välistä aikaa.

Se välinen aika on omakohtaista.

Tosin ensimmäinen ja viimeinenkään vaihe ei

ole ulkoistettua.

Välinen aika voi olla kestoltaan eripituinen.

Laatuaikaa, mutta kituuttamisen murhettakin.

Useimmiten eläjä vaikuttaa hirmuisesti

eloonsa, mut kyllä vastuksiakin on.

Elämä, sen huomaa nenännypykästä,

punaposkista.

Elämää esiintyy myös äänekkäästä

seurustelusta.

Elämä on kivaa.

Etenkin vapaapäivinä,

köllötellessä!

Lukasin lehdestä, että ihminen

keplottelee terveenä, jos hällä

sieluissa ja mahalaukussa on

paljolti pakteereja ja paselleja.

Oon päättänyt hankkia ahkerasti.

Piimäpuorkin vetelin pää kallellaan juuri.

Hieman oli limppistä, oli kuukauden ollu

rappusilla valmistumassa.

Muutamat pakteerit eivät meinanneet

kurkusta mennä alaspäin, vaan

voimistelivat kitarisoissa sinnikkäästi.

Kaatopaikoilla kiereskelen ilkosillaan

kerran tai pari kuukaudessa.

Rotat vaan vikisee inhottavasti.

Kyllä jokaisen täytyisi tehä elämässään

täyskäännös ja palata pakteeri-kantaan.

Tänäänkin tulin kaatopaikka keikalta.

Ihmiset antaa kummasti tilaa.

Kaupankassalla ihmiset häippäs.

Pääsin asioimaan rauhassa kassaneidon

kanssa, tosin hänkin oli hätänen.

kolikotkin otti kumihansikkaat

kädessä vastaan.

Ei kaunis ihminen saanut ilmaiseksi

minulta elämän perusaineta.

Kumituotteet on

paholaisen iltapäivä keksintöjä!

Kirkkaat ilmat vajostaa tuoliani.

Siirrän itseni varjosen tukoksi.

Istuminen on mukavaa puuhaa:

Seisominen jalkoja painaa.

Miksi minun jalat ei liho, mut

maha levenöö?

Istuminenkohan se lihasta

kasvattaa?

Alunperihän minäkin olin puussakiipeilijä.

Laihakin, kun lutikan nahka.

Sitten esiisäni oppivat istumaan kaatuneen puun

päällä.

Totesivat, että mukavaa puuhaa.

Siitä geenit kuleksivat minuunkin.

Kunkahan kauan tuo perimä viruttuu

elämässä?

Vieraissa käyminenkään ei auta.

Siellä viellä läskimpää

tavaraa.

Huh, kyllpä on kuuma.

Pistin valssiksi.

valotolppaa tanssitan.

Kuutamo säestää

valokasta riemuani.

Hyvä mieleni kortteleihin kuuluu.

Ravintolan väki hylkäsi

ilonpitoni.

Valotolppa tykästyi.

kantaasukkaat vaivautuvat

ihailemaan.

Poliisikin saapuu taputtamaan,

yö sijankin vaivautuvat

antamaan.

Olen

onneni juhlija.

Tämä päivä iltaan saatettu.

Yö pehmeyttään tarjoaa.

Yö suojaa tuulisilta päivällisiltä.

Tuuli valoisia huoneita kiertelee.

Vuode, peittoineen hyväksyy

seurakseen.

Mietteitä mietitään.

Yö seuraansa tarjoaa.

Viimein unisille laitumille.

Päivällisten rintamaille.

Uni yötä viettää.

Nukkuja kainalossaan.

Kissa taputteli tassujaan.

Pölytti rukkasiaan.

Kiillotti puukkojaan.

Mirri itselleen myhäili.

Monet eväät näillä nakailtu on.

Nuolasut kummallekkin vikkelälle

käpälälleen, lipaten viirusilmäänsä,

viiksien väpättäessä.

Mirri on kylän herrasmies.

Tyttömisut vahtaavat, mut hän vähät

välittää läähättävistä neidoista.

Pallit meni nuorena naulakkoon.

Talon isäntä hoiteli.

Mirri on isännän katti.

Elämä on aamutuimat.

Elämään sisältyy iltajuomat.

Elämässä on monenmonta

mutteria ja muuta hunksotteja.

Elämässä on mukavata seilata.

Elämä murjottaa ylämäessä,

alamäet nauraen hymyilee.

Elämässä on syksyt ja talvipakkaset.

Keväät ja kesähelteet.

Tyyliä joka makuun.

Elämä on in.

Koputan oveasi.

Kissasi naukuu.

Ovi ei sieluasi aukaise.

Lähden tuonnemmaksi.

Palaan läheisemmäksi.

Kissasi on ystäväiseni.

Huomenna aurinko nousee

lännestä makulaverilleni.

Muutan merten laidoille.

Kissaasi tulee ikävä.

Ulkooveasi säpität.

Tunteet tuuli tartuttaa.

Tunteet syntyy matalapaineista.

Tunteet tuulettaa huoneistoissa.

Takapihoilla tunteet itseensä kääriintyy.

Ratikassa tunteet kiskottuu.

Kotiovi saa tunteet valloilleen.

Siinä villakoirat kyytiä oottavat.

Puoliso saattaa hetkessä vaihtaa

osoitetta.

Silmälasit on pyllyn alla.

Itkut ja naurut yhtäaikaa.

Rakkauden kultainen kekäle.

Synnyinkotini tunteeni yhä uudelleen valloittaa.

Pirtissä rakkaus elämää pyöritti.

Kotieläimetkin yhdessä sydämessä.

Mansikki ja Urho olivat yhtä perhettä.

Kanaset kotkottivat sydämmiimme.

Kissa hoiti talonmiehen työt.

Koira rajojamme vahti, kulkijoita

tervehti.

Kaikki elämäntoiminnot olivat

elämälle tarpeellisia.

Turhuuksille ei ollut yö-sijaa.

Ilot ja surut käsien ja tunteiden

lähetyvillä.

Elämä oli lähellä.

Ihmisten läheisyys kosketti silmillään,

kätösillä, tunteilla, suusta sanat eläväiset.

Rakkaus on läheisyyttä.

Ympyröivä luonto, osa itseämme.

Pihakoivu vielläkin latvallaan heiluttaa

kotiin palamaan.

Savusaunan tuoksu sieluani maustattaa.

Kylän hulluinkin ihminen oli ovesta sisääntullessaan

yhtä perhettä.

Ihminen toisen sylissä, elämässä itselleen.

Elämä naputteli tuntojaan kaikkeen olemiseemme.

Kaipaan sitä naputtelua.

Yksinkertainen elämä on kaunista.

Mietin, vaikken ajattele.

Elämäni tuoksuu itseltäni,sinusta sekä

ruisleivältä.

Olen leipuri.

Olen sinäkin.

Olen ruisleivän siemen.

Leivän juuri on takataskussain, sillä

limput maistuvaiset.

Olen sinä, vaikken ole sinua jauhoisilla silmilläni

tavoittanut.

Et ole kohonnut.

Tarttisin sydämmeni jauhottajaa.

Mulla takataskussain rakkauden

siemenjuuri.

Ruislippuni elämää ravitsee, tunteita jauhottaa,

maukkaalta naurattaa.

Tuu pyörittelemään elämämme limppua.

Tunnen lämpösi hyväilyt.

Vaatetuksenkin läpi hyväilysi

hymyilyttää kehotustani.

En tohi silmiisi katsoa.

Silmäni ujostelevat.

Ilman lämpöäsi elämä sammuisi.

Olet kultainen pallukka.

Olet Aurinkoni.

Nytkin säteesi laittavat

ilmeeni mukavalle virneelle.

Elämä kanssasi on yhtä

hymyilyä.

Lämpösi tunteitani

tanssittaa,

mieltäni elävöittää.

Naimisiin ei pidä ajautua.

Siihen ei pidä suutuspäissään kolaroida

sieluparkaansa.

Susiparina on kilpailukykyinen.

Sit, kun aistit harmaantuu, kirkonkellot

soikoon liiton solmituksi, rullaattoreineen.

parieläimenä ihminen pärjää.

Vuokratkin puolittuu.

Mut täytyy tarkkailla muuta kulutusta.

Kyl elo yksistäänkin maistuu, mut

itekseen riitely mietyttää.

Elämä on arpa, jolla voittaa

varmasti.

Rakkauden avain on avoin mieli.

Rakkaus luottamuksesta täyttyy.

Rakkauden avaimen säilyttäminen on työlästä

elämää.

Mutta niin toivottavaa, sitä haluaa

työllistyä jokainen hetki.

Rakastaa saattaa monenmonta, mutta

vain sitä yhtä iät ja ajat.

Rakkaus on hevosen aisakello.

Kilkattaa liikkeessä, rakkaus ei nuku, joten

kilkattakoon, jotta kulkuset elämää ohjaa.

Seitsemän kirjainta.

Elämän viikonpäivät.

Elämä on mukavaa elellä.

Ressit ja muut Tessit, hoitakoot muut.

Kun eloosi puolison armaan kainaloosi

kapeat, silloin elo parittuu, huolet puolittuu, mieli

tuplaten ihanoituu.

puolisokin kanatta ottaa rumemmasta päästä,

ei pääse vanhettumaan.

Jos komian otat, hetkessä tukka harmaantuu.

Muutkin alkuun liikoja vahtaavat.

Ota elämäsi alusta alkaen rennosti.

Sillätavoin, että aamusella naurattaa, päiväsillä

hymyilyttää ja iltasilla viellä enemmän.

Elämä ei ole matematiikkaa.

Elämä on matikkakeiton lipittelyä

helmikuun pilkkijäisten jälkimainingeissa.

muut ajat muuten vaan.

Yö mailleen vetäytyi.

Aamu ikkunaan vilkutti.

Päivän valo pilkotti.

Heräsin hyvillä ilmoilla.

Aamuaurinko huomenta helottaa, kissa viiksiään

oikoo.

Päivä odottaa.

Ilta iltasilla, yötä kohden ralltellen.

Aamukahvit kehoani herättelee.

Toinenkin kupillinen.

Ulkosalla ensimmäinen imaisu

luonnon luomaa happirikasta,

lisäaineetonta ilmaa.

Vetelen useamman kerran, vaikka

kertasillakin pärjäisi.

Päiväni polut on auenneet.

Elämäni tärkein päivä,

tämä hetki.

Elämään synnytään,siitä toisinpäin poistutaan.

Luomiskunnan arpajaisissa syntyvä ihminen

on saanut elämysmatkailun, maapallon

elonkeruuseen.

lomilla pitää ottaa loma tunnelmat.

Ne joille arpa kylkiään hylki, lekottelevat

siellä minne muisti ei kanna.

Matka on muistamisien mittainen.

Elämän päätarkoitus on syödä jäätelötötteröä

puiston penkillä ja ihmetellä

ihmisten hirmusta kiirettä.

Seteli.

ojennan sen.

Täherahat käteeni kolisee.

Ostokseni, jäännökseni.

Vaihtokauppaa ei baarissa hyväksytä.

Mitä vaihtaisin? Voisin juoda litran olutta,

kusta kaksi.

Ruotsissa virtsa menee autojen polttio-

aineksi.

Ei paha.

Finlandiasakin on jotain luonnonrikkauksia.

oon tiennyt sen jo pienestä pitäen.

Minun on helppo nyt juuri, tällä hetkellä,

elellä.

En tiedä syytä tähän ihmeellisyyteen.

Mut mukavalta tuntuu.

Oon varma, että kohta ei tunnu.

Oon ikuinen pessimisti.

Oon aikuinen optimisti.

Oon huomista vailla,

eilisestä täynnä.

Hammasta särkee.

Tiesinhän, että muutun omakseni.

Elo kankeutta juoksuttaa,

ilot suolla karpaloita keräämässä.

Elämän kauniit taivaanrannat.

Aamu kauneuttaan ylösnousuttaa.

ilta sulosuttaan levolle laitattaa.

Elämän aamut ja iltaset

päivää alustaa, kohottaa.

Elämä on aamiaisia, päivällisiä, illallisia,

hyvän yön unia.

Elämässa ihmisen elo kehrää, toista elämää.

Elämä on ihmisen tanssilattia.

Rakkaus on välittämistä.

Rakkaus on onnen jakamista.

Rakkaus rakkautta jalkauttaa.

Perheen rakkaus tapeteissa kuvastuu.

Ystävän rakkaus ystävyytenä kulkeutuu.

Rakkauden viesti ei mettikköön eksy.

Suuntavaisto sisäsyntyistä, rakkauden rastit.

Omahyväinen ihminen rakastaa itsetunnostaan.

Koppavinkin ihminen on rakkautesi arvoinen, sillä

kun avaat hänen koppavuutensa, olet hänessä, hän sinussa.

Rakkaus on liplattavat aallot laiturin tolpassa.

laineitten liplatus varpaillesi on rakkautta, rakkautta...

Tuulen lempeä hyväily kertoo, että olet rakastettu.

Hymysi elämälle kertoo, että rakastat.

Rakkaus on meissä.

Rakkaus on hetkissämme.

Ostin housut.

Entisillä mitoilla.

Tiukat.

Sängyllä maaten pujottelin jalkaani.

Oon kasvanut isoksi pojaksi.

Jumtsuikka.

Ennen tämä koko oli väljä.

Nyt elämää nauttinut.

Ajat vaihtuu, kuten liikennevalotkin.

Kumpaakin kannattaa vahtia.

Muuten housut tiukoiksi käyvät,

tai peräti tarpeettomiksi.

Oon nautintojen elättäjä.

Rakastan kaikenlaista hengellistä mielihyvää,

mut ennenkaikkea leukaperäni pehmentävät

elämäni makuja.

Näläkästä touhua.

Maha on Napoleonin kaltainen.

Suurmiehiä, mut hävinneitä.

Kuiva poromies tunturilta

vinkkas totuuden:

puol vuotta juodaan, toinen

naitaan, kyl kolttu erotukseen

mahtuu.

Olet kotontasi kadonnut.

seilaat elämän merillä.

Itseäsi hakemassa.

Luoksesi itselläsi on pitkä matka.

Kuljet ja haet.

Tunteesi rauhaton.

Olet elämästäsi kadoksissa.

Matka etäisyyttä raottaa, muttei anna

sielullesi rauhaa.

Olet unohtanut, että matkoille ei

hyvästelemättä saa ajautua.

Rakkaus on lähtökohassa.

Se todellinen.

elämäsi.

Iäkäs ihminen on ihmiskunnan aarreaitta.

Moni aarteen kiertää ja kaartaa.

Lapset on iäkkäitten lähettämät.

Lapset aitoja rakentaa.

Vesiputouksilla laskettelevat.

Maailmanpyörissä pyörivät.

Elämä aarretta etsimässä.

Nuoret, näkevät silmät, eivät aarrettaan

havaitse.

kyläni kulkukoira on pitäjän viisain elollinen.

Häntää heiluttaa.

Korvat lupsakkaasti lutturalla.

Mummot helmojaan nostelevat.

Koira saa evästä joka välistä.

Se tietää elämänsä vahvuudet,

tuntee heikkoudet.

Siksi häntä heiluu.

Silmä sulokatseita säkenöi.

Kissatkin sitä morjenstaa.

Koiraseni on oppinut, että elämän poluilla

sopu sijaa antaa,

monesti enemmänkin.

Olet hetki.

Olet elämäsi hetki.

Elä elämääsi, nauti hetkestäsi.

Elämä tunteita turvallaankin.

Surutuksetkin elämää keräilee.

Kun elossasi tuntuu seinät kaatuvan

päällesi, sano, ettei sen väliä.

Silloin seinät paikoillaan tönöttävät.

Elämä on tilava tila.

Sinä tilan omistat.

Järki ei suutu.

Ihminen kyllä.

Tolkun ihmiset politiikkaan.

Poliittista valtaa käyttävät vajavaiset.

Elämän uskovaiset.

Heille kolehdit kerjäläiset

anelivat.

Politiikko on elämän kerjäläinen.

Omaksi hyväkseen.

Hällä sanaset vääntyy,

ilot silmissä, muuksikin vääntyy, mikäli

äänet haravoitavissa.

Kuinkahan suurissa

viisauksissa elomme

elämäämme hallitaankaan.

Tolkun serkku, järki, politiikan piirustusten hyväjälki.

Populismi on yhteiskunnan syöpä.

Vetäsin rivin lottoa,

kyllä onnettaren sulokäsi saisi hutkia.,

Jos tuuri hymyilisi, hymyilisin takasin,

makoisesti, hieman pidemääkin.

Muuttuisin varmaan nuuka juusoksi.

Nyt laitan kaik sileeksi, etukäteenkin.

Takakädet veloissa.

oi, tätä odotuksen suurta huumausta.

Nukkua en malta, jotten pommiin

väsähtäisi,voitto yli menisi.

Oon kattonut postimyynti katalookin

kannesta kanteen.

kaik tiloilleni tilustaisin.

Tarve ei onnea suo.

Tarpeeton vähemmän.

Ylimääräinen turhuutta turvallaan.

Perun koko loton, saakurin saamari,

pitikin intoilla.

Nyt pelkosissa,tavaroissa vaahtoan.

Ikkunani pölystä pöllyää.

Aurinko senkin silmilleni näytteli.

Talvi juoksee kevään edestä.

Talvi kylmiä rientojaan luistellutti.

Nyt on ikkunanpesun kevät.

Kevät kasvattaa.

Keväällä housunlahkeeni lyhyet.

Paitani pieni.

Sieluni ei kotiini mahdu.

Kevät on itsensä tunnistamista.

Kevät silmiä kirkastaa, tukkaa hulmuttaa,

mieltä suvettaa.

Kevään tuulet, rakkauden huulet,

elämääni elostaa.

Reissumiehen parahin kulkusuunta on kotimatka.

Tänään tieni jälleen avasin.

Yön kaunis tähtitaivas saatteli.

Auton radio musiikkia reissuun sovelsi.

Työt on maailman äärissä, sielu sieluttuu

kotimökin koivun kyljessä.

Koivuun nojaan, kun reissultani saavun.

Koivun lapsuudessani istutin.

Se elämääni seuraillut.

Sen korkeuksissa heiluva latva

työmaillekkin heiluttaa.

Sauna maailman tuuletukset löylyttää.

Mieli puhdistuu.

Olen kotonani.

kotini on enemmän,

kun nukkumalaveri.

Yö. Päivänvalosta erottuva

tähtitaivaan saattelema kuutamon

tunteitten leirintäalue.

Yö, koristeinaan taivaan tarjoamat

valon ja toivon tuikut.

Hiljaisuus seuraa kulkijaa.

Kulkijan reittiä ohjastaa tähtikartta, jolla

elämän päivänvalokin avartuu.

Yö, hiljaisuuden kuiskauksia

viestittää.

Yö, sielunrauhaa laskostaa.

Kanat kotkottelevat marjapuskien siimeksessä.

hiekkakylpyjä ottavat.

Viisi valkoista, punahelttaista, vapaata

kotkottajaa.

Illan hämäryys kanat orsilleen ujuttaa.

Aamusella munat luonnolliset.

Kukko herrana herättelee.

Eukkojaan ohjailee.

Kanahaukka taivaalla kiertelee.

Kukko marjapuskiin eukkosensa

komentaa.

Elämä päivän valosta ohjautuu.

talvikeleillä uinutaan orsilla

pidempään.

Sika, karsinassaan jutustaa.

sitä kadehduttaa nuo

kotkotuksien

vapaudet.

Sille eväät eteen tuodaan.

Toukokuusta marraskuun rapsakkaisiin pakkasiin,

sitä paapotaan.

Sitten joulut metkut.

Kana munaa lykkää.

Kukko tykkää.

Kanaset porsaalla ratsastavat.

kukko tahtoi.

lapsuuden kotini,

hetkinen,

ikäväni.

Vaivaton olo.

Ei hiosta.

Ei ohimot pullistele.

Euroton pankkitili.

Sentin viipale aladoopia kitalaessa.

Muki hyvää kiteeläistä.

Satavuotiaan kuusen juurella, tunnelma

tunteinen.

luonnon helmassa,

syntejä sovittelemassa.

Minä ja kadonnut pappi.

Tunnelma on maattoman taivaallinen.

Pappi hyppii itekseen.

Sen sielu meni vastaanotolle.

Minä puuta tanssitan.

Pusupihkaiset suudelmat.

Ilman sinua herääminen yksinäisyytä

säilyttää.

Kasvosi, silmäni päivään saattaa,

tuoksusi aamusta tuoksuttaa.

Sanoja tunteet kätkee.

Katseet juttelevat ne koettaviksi.

Aamu avaa veräjän ovet.

Päivä odottaa.

Tulemme.

Yhdessä.

Ilman sanoja,

katseilla saavumme.

Puuvene.

Rakoja täynnänsä.

Lakanat tiivisteinä.

Terva kiinnikkeenä.

Osin deororanttinakin.

Tänään sanattoman kaverukseni

rantaan uitan.

Saa turvota viikon.

Sit kalojen vieraaksi.

Päijänteen selkä kelluttaa

painavaa päätäni.

Talvessa onkimiehen pää lihoo.

Kesällä kalastaen huojentuu.

Kupu.

Sen nykäsy tietää pusua.

Pinnanalle kadonneena,

onkimiehen onni.

Elämä on onkimista.

Pilkkimistä.

Sukaton jalka kenkää louksuttaa.

Hiki kiertää ilman pellavaa.

Varpaat kantapäätä kutittelevat.

Jalka vipattaa.

Keho sutjakkaasti keljuuntuu.

päässä silmät salmiakkina, pyöreää

mallistoa.

Kenkä väljän tuntuinen.

ees taas käpälä luistelee.

Ihmis mieli muistelee, kuinka

sutjakkaasti mailit vaihtuu, sukatta.

Menen semmoseen kenkäkauppaan, jossa

sukat on valmiiksi kenkäsessä.

Senkun hyppää kyytiin, niin mailit

vaihtuu, kenkäsukissakin.

Sinähän et ole tavanomainen.

Oot koulukiusattujen isoäiti.

Rääkkäsit ja vääntelit.

Isoäitinä oot helleyden

pehmoinen syli.

Vaihdevuodet sisuksesi vaihtoi.

rääkkääjästä tuli pullan tuoksuinen

kutoja-mummeli.

Ukkos heitti maalliset vaatteet toisiin.

itkut vetäsit.

Ennen vaihtoehto vuosia.

Nyt mummo mökissään pelarguunioitaan

kukittaa.

Kylän asiat oikiaksi sepittää.

aavistelee kesän lämmötkin.

Mummo.

Isoäiti.

Iloinen vipeltäjä.

Nainen, kun nainen kaatuu, kun korvaan

puhaltaa.

korulauseita ei pidä sepitellä.

Reipas alkoholimetri-koneen puhallus.

Nainen käsissäsi valtoimenaan

reisiään heiluttelee, niskojaan

tyytyväisyydestä nytkyttelee.

Nainen tarvitsee riuskan miehen

elämäänsä.

elatus täytyy olla korkialaatuista,

yhteiselämä hyvänlaatuista.

Näin pappa vainaa opetti

minua.

En oppinut.

Emäntä puhaltelee ja elättelee.

Mukavasti elo lorisee.

Minulla on kitarisat.

Syntyneet itsestään, olleet

vakiovarusteena.

Leivän muru niitä härnää.

sitten ne yskästä ärjyy.

Tartunnot kaikki itseensä

ottaa.Täpliä valkosia, punasia, herkkyyttä

aivastavat..

kuumetta tuntevat.

Nyt kitarisat

keittiönpöydällä lojuvat.

Oon hohtimilla nyhetty.

Oon Siperian aroilta eksynyt

evakko.

Järkeni on takalukossa.

Säätelen mielentilaani.

Kitarisat pöydällä

suu ammollaan.

Tapasin ihmisen, joka oli Face-tuttuni.

Olemme kirjoitelleet.

Olemme mieltämme vaihtaneet.

Useammin minä entteriä painanut.

tänään hänet tapasin.

Naurulokki juttujamme mietti.

harmaalokki vähät välitti.

Minä, itserakkauteni kuorruttelija.

ystäväni....

Hän jalaton kerjäläinen.

Hänen suustaan hampaat

tippuivat nuoruudessa.

Hänet raiskattiin.

Hän hymyilevän sotilaan tuntee.

Hänen toiveena oli tapaamisemme.

Kysyin, että miksi?

Hän näytti silmiään, jotka ovat

raakuutta nähneet, tuskaa aistineet.

Hän pyysi, että julkaisisin meidän

kirjoituksemme maailmalle.

Hän tahtoi, että maailma

tietäisi hymyilevän

sotilaan teot.

Ystäväni kuoli

kolmepäivää

tapaamisemme

jälkeen.

Omatunto kolkuttelee.

tyyny oli koko yön, haikealla

unisella.

Söin litran jäätelöä.

Pinnalle ripottelin rae-suolaa, Afrikan aavikoilta.

Kyllä maku edenin viiniltä maistui.

omatunto oli kipeenä, koska

oon nälkiintymiskuurilla.

Kilot täytyis siirrättää

UFF:in kierrätykseen.

Mut tuo suola-jäätelö, tekee

minusta täysin mauttoman

elämän maistelijan, kuvajaisen.

Oon elämäni orja.

Varastin polkupyörän.

sillä sytkyttelin kirkolle.

Siwaan.

Kaljakopan tarakalle sitosin.

Oon kolmesti eronnu.

ite erotettu.

Akat ei ymmärtäneet,

että miehen pitää varastella polkupyöriä, joilla

mies-polo hakee olutta.

Sitä tunnelmaa ei voi toisille

sanella.

Ite on koettava.

Tätä nykyä oon vallesmanni.

En tykkää varkaista.

En avioeroista.

tykkään suklaamunista.

Kyllä elämä tuulettelee.

Elämä on aikamoinen,

peltosarka, ihmisparka, hymyssä suin.

Huominen huomenna läjähtää

polkupyörän tarakalle, omalle, ostetulle,

kaljakopattomalle.

tarakalla istuu komia, melkein alaikäinen

pusuhuuli.

Hän on uusin kaverini.

Hän on Benhardilaiseni, räkähuuli.

Lupasin hälle, että ei tartte jalkojaan

rasittaa, vaan tarakalla maisemat vaihtuu.

Oomme onnen tasavaltalaisia,

kuningaitten sukulaisia, tsaarien

viettelemiä Nyystölän talonpoikia.

Lapsenlapseni kuukauden ikäiset kasvot elämääni

sulosuttaa.

Elämä paranee sukupolvien kerääntyessä

seuraavaan rintaperilliseen.

Edellisen hairahdukset on silotellut

uusien polvien hairahdusten elosta.

Ihminen ovat toistensa näköisiä,

sukupolvesta toiseen.

alkuteos oli karvasempi,

primitiivisempi, mut tuulet

puhaltelivat silloin

sillä tavalla vaaka-suoraan.

Nuori ihminen on vanhemman

kaltainen ihmisketjun osallistuja,

luomakunnan kummajainen.

Elämämme on yhteisessä

viestissä juoksemista.

Jämähin miettimään.

Enhän minä osaa mitään miettiä,

mut ajattelin.

Minulle on onneksi luotu

semmonen tuulenhuuhtoma

pääkallo, ettei turhille, monimutkaisille,filosofisille

kiemuroille jää kolostakaan nupissa.

Siis, eloni keskittyy ajankohtaisiin

hetkisiin.

Mitään en ratko, mitään en vatko, saatikka

kaunaa kanna.

Oon suutuspäissäni lempeä vainajasi.

ilostä nenäni tuhisee.

Se on hevosilta omaksuttua.

oon ravihevosten ohjastajien jälkeläinen,

melkei orinen.

Vapaapäivän aamu.

Kello ei kiukkusasti rutise, vaan nakuttaa

tehtäväänsä, täsmällisen mukavasti.

Kehoni kylvettää itseään vapaalla.

Mielikin taivaltaa kaukaa työnteon

ahkeruuksista.

Mielen sopukka hokee, mitäköhän sitä

tekis.

Kaikki rasittava ja vastenmielinen lanataan

heti mielestä.

Mukavuudet rivissä.

Ei yhtään.

Tyhjää.

Elämäni on tyhjää.

Elämäni on työtä.

Oon ohjattu

tuotannon

etäpääte.

Elämäni aamu.

Oon kasassa.

Ei kolota julmetusti.

Naurattaa kummasti.

Kissa kehrää rintani päällä.

Se tietää, että rinnassani on lomapäivä.

Kissalle se merkitsee kalareissua.

Mirrini on kalamies, kollien onkija.

Kun matosen koukkuun pujotan, mirrini matoa

nuolasee.

Mirrin nuolasusta kalat hulluuksissaan

matoon ihastuu.

Minä, onkimies onnesta vetelen.

Mirrini nuoleskelee matoja tuon tuosta, kuten sätkämies

sätkäänsä.

Mirri määrää kalareissun pituuden.

Siltä räkä loppu.

Elämäni aamu.

Kalakeitto vatsassani.

Mirri leipuu vatsaani.

Kyl ennen oli mukavaa.

Nyt mukavempaa.

Ennen oli vähän laskuja.

Nyt vähäsemmän.

Joitakin sähkösiä, mut ne eivät

rapise.

Tukkivat koneen.

Sähkösiä juttuja ei kannata

sörkkiä.

Joten oottelen.

Vieraita.

Ulosottomiehiä,

sähkömiehiä.

Kyllä vieraat on

kevään ensi merkki

talven turhuuksista.

Syksyllä ollaankin jo uusissa

asumuksissa.

Kaikki on sähköisten laskujen

aikaansaamaa,

en uskalla niitä

sörkkiä.

Olen tuntematon itselleni.

Vieraille osittain.

Elämäni arvoitus elävöittää

elämääni.

Jokainen hetki on ennennäkemätön.

Haluan elää ennennäkemättömän.

Menneet , eletyt hetket auttavat

huomisen hetkissä.

Tunnen itseni tänään.

Eilisestäkin tunnen itseni.

Huominen on yhteistä tutustumistamme.

yhteistä aikaamme.

Rakastan olemustasi.

Rakastan sisustuksiasi.

Rakkautesi elämääni rakastaa.

Rikkautesi himottaa.

Haluan päästä käsiksi

arvoomaisuuteesi.

Ei haittaa, vaikka kuormassa olisi jonninjoutavaakin.

Rikkautesi on sydämmesi.

Lemmen rytmittelijä.

Rakkautesi nuotittelija.

Suppusuusi susia palvoo.

Kahtelen sinnuu elämääni varten.

Oon pitäjämme korkeimman männyn

yläoksilla, siinä oravien kodin

viereisellä, paksummalla oksalla.

Pilvet leijailevat päälakeni tasolla.

Varikset rääkyvät vasemmalla osalla.

Huuhkaja kosi ohimennen.

Oon itsekriittinen.

kahtelen vain sinnuu.

Et viellä tallustele kylänraitilla, mutta

tuntemukset lähenee.

Pölynen tie hameesi helmoista antaa

merkkivalot sydämmeeni ja silmän kirkkauksiin.

Oon tässä kyllä jo aika tovin

venannut.

Oot varmaan myöhästynyt julkisista liikennevälineista.

Ehkäpä autosi on rysähtänyt liikennejakajaan,

ehkä kierrät liikenneympyrää väärään suuntaan.

Laita vilkku oikialle.

Tai väärinpäin kierrellessä, vasemmalle.

Kaasuttele luokseni.

Minulta puutuu istumalihakset.

Minulla huuli väpättää.

Alahuuli.

kuukauden ikäinen lapsi

hymyilee minulle.

Lippasi silmääkin.

Otti kunnon sormiotteen.

Lapsi elämään kerkiämässä.

Elämä oottamassa.

Elämän.

Kuinkakauankaan siitä itselläni onkaan?

Muisti armahtaa.

Kuljetut salonselkäset ovat

silmiäni aukaiseet.

Elämä on ainutkertaista.

Kokemuksien arvoista

matkaa.

Ne, jotka saavat matkan, ovat

luojakunnan arpajaisvoittajia.

Palkinto on elämän

näkijä.

ilon ja tuskan,

elämän mittaisen matkan mittainen.

Elämän viestikapulan

siirtäminen seuraavalle,

arpajaisissa

voittaneelle.

Kiivas luonne tahtoo hitaita tanssia.

Kokeillakseen, kuinka monimutkaista

jaarittelujen tahdit tanssittaa.

Nopea päättelijä laiskuudestaan

päättelee.

Illansuussa toisella puolen kaupunkia.

Tasaisen luonteen lähiörakkaus.

Ikuinen lähiöläinen.

Elämä kipinöi, muttei syty.

Siihen tuohenkäppyrää

kolmanneksi tarvitaan.

lähiörakkaus kiivastuttaa

hitaita tanssivia.

Laiskuuden kuleksijat nopeuttaan

lähiöissä tanssittavat.

Itestäin aloin miettimään.

Monesti oon kuunnellut.

Ihmiset puhuvat ruoka suussa,

joutavia.

Monet puhuvat, että heidät

huomattaisiin.

Asiaa.

Puutaheinää.

Puhe on kerjuuta.

Almujen luokse kutsumista.

Hiljainen ihminen omillaan

juoksentelee.

Ujo ihminen vierastaa

suulasta valehtelijaa.

Edustustehtäviin kutsutaan

suulas valehtelija, koka

vääryydenkin totuudeksi

vääntää, vaikka asiat

olisivat kolmansien

kaltaisia.

Ny humpattaa.

Matit ja Tepot tansittaa.

Emäntä keinuu, kun nuoruusvuosinaan.

Minäkin vaivaisukko, liehittelen

pikkusiskoja, sisiliskoja.

Mut oon vaaraton.

Kahon vaan vielläkö hakusanat tepsii.

Ei kelpaa.

Nyt uudet viekoittelumenetelmät.

Ajat tutustuvat toisiinsa.

Taijan olla auringonlaskun

tanssija.

Humppa on minun korvissani

suven lavatanssit.

Humppa mielen muikeaksi

tuottaapi.

Räpit mulle puhetta, joissa

ongelmanuoret itsaria

hautoo.

Mut mie humppaan, ennenkuin

norttini tumpaan.

Haluaisin olla sinulle muutakin, kun nimeni.

Tahtoisin, että elämäni lomittuisi elämäsi

kanssa.

Avioliitontapaisia yhteisasumus muotoja

en tahdo.

Tahdon olla ihminen sinulle, joka ei ole

tiskivuorojaan velkaa.

Eri katoksissa asuisimme.

Samoilla bussin penkeillä istuisimme.

kännit baareissa vetästäisiin.

Juhlat yhteisesti vietettäisiin, jos

aika sallii.

Haluaisin olla kynnysmattosi,

joskus.

Useimmiten en.

Olet minulle itseäni tärkeämpi,

syntymäpäivänäsi.

Voisitko hymyillä ystävälleni.

Hän hymysi otteesta kiini

takertuisi.

Mitään vaaroja sinulle ei koituisi.

Kukaan ei noituisi.

Vain hymy.

Hymy hymyilettömälle ystävälleni.

Kiireetön elämä jakaa onnen

hymyjä.

Kiireellinen juoksuttaa hyväämieltä

turhanpäitten.

Hymyn lahjoittaja huomataan,

hymyllä.

Viimein tunteitteni tulkitsijan tunsin.

Hän kirjeystäväni.

Maailman laidalta.

Toiselta puolen, merten saartaman

niemekkeen takaa.

Ihan eri ihoinenkin.

Mieli mukavainen.

Hän kainostellut ei sanoissan.

Sanaili minut tunturien rinteille.

Rakkaustarinamme,

Tunturien kyljessä jäätyi.

Tasangoilla etelän lämpeni.

Välillämme on pitkät matkat.

Ilta kaunistuu.

Hiuksesi.

Kauniin kiiltävät.

Hoidetut.

Ovat ajastasi otetut.

Silmäsi.

Synnynäiset.

Katseesi elämää sisältää.

Kätesi, elämässä työskenelleet.

Ahavoituneet kasvosi ovat

ulkoilmoista tuulettuneet.

Rauhallisuutesi on rauhattomien aikojen

jälkiä.

Olet elämässä yöpynyt.

Olet naapurini.

Join olusen, toisenkin.

Ilta viihdyttyi.

Itseni ilon päivävarjona

havaitsin.

Tupakin tumppasin.

Vaikken polttanut.

Neidon halukkaat huulet pöytää

nuolivat.

Kuset housuissa

viettelivät.

Oon kiimasten kuppiloiden eteisessä.

Minä itsetuntoa olusista nostatan.

Mullakin kuset juoksentelee.

Rakkaus raukeana

pöytäliinaa vakoilee.

Oon iloisten juoppojen kantapöydässä.

Pöytä maailmasta juoruilee.

Omastaan vähemmän.

Pitkämulkkuisin kuseskelia saa

kusta sukkaansa.

Naaraat valuttakoon runkojen kylkeen.

Olemme haaksirikkoutuneet.

Suurin ongelmamme on jätteet.

Ihmisten menneisyys.

Atlantin tumma ilta on päiväsen aamunen.

Olemme tuuliajolla.

Tunteet pinnalla.

Jos aallot eivät sinua, minua

huoli, mantereella kosinnan

maallisen teen.

Olemme aallonharjalla,

elämämme aallon pohjassa.