keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

ilta

Ilta kallistaa hiljaisuuden ääntään.
Pienet luonnon kuiskaukset.
Haapa lehtiään aloilleen heiluttaa.
Koivu latvallaan tervehtii.
Istun iltaani kuunnellen.
Korvani näkevät
luonnon nukkumaanmenon.
Hiljaisuus supattaa rauhallista
hämärää, joka aamuksi
raukeaa, päiväksi valottuu.
Luonto elämää elättää,
aamusella herättää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

itsenäsi,,,

mitä pidempään pysyt itsenäsi, sitä paremmin säilytät minäsi