tiistai 1. heinäkuuta 2014

kosio reissu

Sipsuttelen sisätiloihisi.
Olen huomaamaton ihailijasi.
Olen rinnastanut sinut
itseeni.
Viellä puuttu, että huomaat
tämän tulisen rakkautemme.
Vääntelen ja kääntelen
tunteittesi herkimpiä
nipukoita.
Oot entises, et kiihkosta
tukehtunut.
Tänään olen maalaismies.
Reippaasti kyntöpellolta
sviittiisi polkasen.
Kysyn kyntövakosen suorasti, että
tuutko sarkojeni huolitsijaksi.
Tuon tuliaisena kukon, joka
on kosinto matkani todistaja.
Jos rukkaset nakkaat,
kukko paskoo.
Jos matkaani tartut,
kukko laulaa sinulle
seireenien sulo kipaleet.
Kävipä mitenpäin tahansa,
kukko on uunissa
juhannuksena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olen vain,,

olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin