keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Krillattua kananpoikasta.
Ei kiitos.
Pappa vainaa lapsuudessani
kassaralla kanan pään katkas.
Kana kotkotti viellä seuraavassa
pitäjässä.
Sain lahjaksi helttapään.
En nyt voi
helttapäätä syödä.

Komia rasvanen pihvi köllöttää
lisukkeineen lautasellani.
Muistelen Onni sonnia.
En pysty onnin kaveriakaan.

Nälkä vatkaa kuitenkin.
Syön sisiliskon, joka
on kantavana.
viisitoista lastaan kantaa.


En tunteillut,
en tuntenut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suurenevat,,,

asiat suurenevat jos niiden kanssa ei keskustella