perjantai 1. elokuuta 2014

teurastamon lihakoukku...

Elämännälkä.
Nuoruuteen ahneesti maistuva eines.
Söin ja join, kuperkeikkaa heitin.
Mieltäni ei mustannut eläkeläis pastorit,
jotka herroittelivat minua,
olin kuulemma juutalaisen oloinen.

Itsekkin oletin.
Nyttemmin linjuriautoa kääntelen, kuuttakymmentä
istuviltaan pelkäävää kyykytän.
Loput värjöttelee seisaaltaan, pitäen katonharjassa
olevista koukuista otettaan.
nuo koukut on teurastamolta lainassa.
Teurastamot siirtyivät
tessittömiin maihin,
koukut jäivät,
hyvin asiansa osaavatkin.

Elämännälkä tahtoo jälkiruokiaan.
Oon nyt vanhempi,
ajokortinkin ryypänyt
koukuttaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ajankuva,,

aika on itsensä näköinen, ei eilisten, huomisten, sillä se pukeutuu aina  ajankuvaansa